Viittaussuhteet
Aivan karkeasti luonnehtien voimme sanoa, että tämä viittaa sellaiseen, joka on puhujan kosketeltavissa, käsillä, tuo sellaiseen, jota hän voi puhuteltavalle osoittaa:
Tämä omena on isompi kuin tuo. Tämä viittaa myös kulumassa olevaan aikaan: tämä päivä, viikko, vuosi.
Samalla lailla tämä viittaa johonkin, jonka puhuja tai kirjoittaja itse juuri äsken mainitsi: Tilastotieteessä abstraktia matemaattista teoriaa sovelletaan reaalimaailman ilmiöihin.
Tämä edellyttää, että – –. Tuo taas viittaa keskustelukumppanin tai jonkun muun äskeiseen repliikkiin: Tuota minä en usko!
Se-pronominin viittauksellisuus on vähemmän osoittelevaa. Yleensä se viittaa johonkin äsken sanottuun, joko omassa tai toisen puheessa. Esim. edellisen kappaleen tämä ja tuo-pronominit voitaisiin korvata se-pronominilla, siis: Tilastotieteessä abstraktia matemaattista teoriaa sovelletaan reaalimaailman ilmiöihin. Se edellyttää – –, ja: Sitä minä en usko!
Kuten viime esimerkeissä, pronomini saattaa viitata edelliseen lauseeseen tai lausejaksoon. Lisäesimerkki: Luontoa saastutetaan; me emme toistaiseksi kärsi siitä [= siitä että luontoa saastutetaan], mutta – – . Korrelaattina saattaa myös olla jokin edellä sanotusta ilmenevä seikka, esim. Miljoonakaupungissa pitäisi rajoittaa henkilöauton käyttöä, mutta Helsingin kokoisessa kaupungissa se [= henkilöauton käytön rajoittaminen] ei ole välttämätöntä. Ihmisen pitäisi voida välillä rentoutua, mutta jatkuva melu estää sen [= rentoutumisen].
Tavallisesti se kuitenkin viittaa johonkin edelliseen sanaan: Olen tehnyt päätökseni, ja se [= päätös] pysyy. Samoin hän viittaa edellä mainittuun henkilöön. Tämä vaatii kirjoittajalta tarkkaavaisuutta: on pidettävä huolta siitä, että viittaussuhde on selvä. Huomattakoon, että pronomini usein viittaa lauseen painokkaaseen subjektiin, ohi jonkin välillä olevan substantiivin. Täysin selvä on esim. seuraavanlainen viittaus: Valkoiset ovat [intiaaniromaaneissa] suuria roistoja, jotka yrittävät kaikin keinoin sortaa intiaaneja, mutta heidän [= valkoisten] joukossaan on kuitenkin sellaisia, jotka ovat intiaanien puolella. Sen sijaan seuraava virke ontuu: Kirjoissa ei kerrota ilmahyökkäyksistä, joita valkoiset tekevät intiaaneja vastaan. Heidän kyliinsä pudotetaan pommeja – –. Kirjoittaja on tietysti tarkoittanut heidän-sanalla intiaaneja, mutta ensi lukemalta käsittää korrelaatiksi helposti valkoiset. Pronominin vaihto selventäisi: Näiden kyliin – –, sillä tämä viittaa kahdesta mahdollisesta korrelaattisanasta lähempänä olevaan. Samoin on tämä-pronomini välttämätön seuraavassa virkkeessä: Muotisuunnittelijat itse eivät hyödy muodin oikuista yhtä paljon kuin eurooppalaiset vaatetustehtailijat, sillä näille jokainen muodin oikku merkitsee lisätuloja. Jos näille-sanan tilalla olisi heille, sen käsittäisi viittaavan sanaan muotisuunnittelijat, huolimatta siitä, että tämä on melko kaukana pronominista. Pronominin valinta on seuraavassakin tähdellinen: Kuitenkin monet vielä aristelevat mustalaisia, mikä todennäköisesti johtuu näiden äkkipikaisesta luonteesta.
Usein varoitetaan rakenteesta, jossa pronomini viittaa genetiiviattribuuttiin – ja syystä kyllä. Lain tarkoituksena oli vuorityön edistäminen, ja se oli siihen aikaan tärkeä elinkeino. Tämä virke ontuu, sillä se tuntuu viittaavan sanoihin vuorityön edistäminen eikä sanaan vuorityö, kuten on ollut kirjoittajan tarkoitus. Kukin tapaus on kuitenkin punnittava erikseen. Jos genetiiviattribuutti on painollinen ja virkkeen merkityssisällys yksiymmärteinen, pronomini saattaa viitata attribuuttiinkin. Seuraavassa virkkeessä ajatus estää väärinkäsityksen syntymisen: Kosmisen säteilyn tutkimisessa on tietysti mielenkiintoista saada tietää, miltä suunnalta se saapuu tai onko säteilysuuntia useampia. Se viittaa aivan selvästi sanoihin kosminen säteily.
Seuraavassa virkkeessä jo muodolliset syyt estävät väärinkäsityksen: Yksityisten metsänomistajien toiminnalla olisi suuri vaikutus, kunhan heidät saataisiin innostumaan asiasta. Genetiiviattribuutti (yksityisten metsänomistajien) on lisäksi hyvin painollinen. Heikompi on virke Tosin miesten muoti pysyttelee tiettyjen rajojen sisäpuolella ehkä siksi, että he eivät suostu pukeutumaan yhtä ihmeellisiin luomuksiin kuin naiset. Korrelaatti miesten on siksi huomaamaton ja etäällä pronominista he, että olisi ollut parempi toistaa substantiivi: – – että miehet eivät suostu – –. Myös nämä kävisi; viittauskyvyltään täsmällisenä se etsii korrelaattinsa selvemmin kuin he.
Perin alkeellinen virhe on yhdyssanan määriteosan ottaminen korrelaatiksi, esim. Poronhoidosta on tullut elinkeino, ihminen huolehtii sen ravinnonsaannista, ja Jatkuvasti syntyy uusia intiaaniromaaneja, joissa ihannoidaan heidän vapauttaan. Näissä tapauksissa olisi pitänyt käyttää pronominin sijasta substantiivia (porojen, intiaanien) tai rakentaa virke aivan toisin. Samantapainen vaikka lievempi ajatushyppäys on seuraavassa virkkeessä: Vaikka uutta keksitään myös muotialalla, näyttää siitä, että se kuten historiakin toistaa itseään. Muoti kai se toistaa itseään eikä muotiala.
Pronominin ja korrelaatin luku
Pronomini noudattaa korrelaattinsa lukua: yksikölliseen sanaan viittaa yksiköllinen, monikolliseen monikollinen pronomini.
Varsin usein näkee ryhmäsanaan viittaamassa monikollisen pronominin, esim. Ongelma on vakavin nuorison keskuudessa. Syyt, jotka johtavat heidät [= nuorison] tähän umpikujaan – –. Tätä pidetään virheenä. On kaksi mahdollisuutta korjata se: vaihtaa pronomini tai sitten korrelaatti. Siis joko: Ongelma on vakavin nuorison keskuudessa. Syyt, jotka johtavat sen tähän umpikujaan – – , tai: Ongelma on vakavin nuorten keskuudessa. Syyt, jotka johtavat heidät tähän umpikujaan – –. Tässä tapauksessa on jälkimmäinen vaihtoehto selvästi parempi, koska umpikujaan ei joudu nuoriso kokonaisuutena, vaan sen jäsenet kukin kerrallaan. Myöskään virkkeeseen Tätä ryhmää [= boheemeja] moititaan, mutta siitä he eivät välitä ei ryhmäsanaan viittaava yksiköllinen se kunnolla sovi, koska välinpitämättömyys on kunkin yksilön reaktio. Virke on korjattava vaihtamalla tämä ryhmä johonkin monikolliseen ilmaukseen.
Virkkeessä Kolmelle ensimmäiselle annettiin palkinto, ja he olivat kaikki ranskalaisia on monikollinen pronomini viittaamassa muodollisesti yksikölliseen korrelaattiin. Se onkin sääntö lukusanailmauksissa. Epävarmempi on käytäntö epämääräisten lukusanojen kohdalla, sellaisten kuin moni, usea, muutama, harva. Käy päinsä sanoa toisaalta: Moni huomautti, että hänelle ei sellainen sopinut, mutta vain: Moni lähti maasta, ja he ovat menestyneet hyvin. Muodollisen monikon käyttö (monet jne.) tuntuu usein luonnollisimmalta. Esim. virke Ylioppilastutkinto vaikuttaa moneen ihmiseen niin voimakkaasti, että he joutuvat pitämään pitkän tauon kirjoitusten jälkeen on tasapainoisempi, jos moneen ihmiseen vaihdetaan monikkoon: moniin ihmisiin. – Jokainen on merkitykseltään siksi yksilöivä, että siihen samasta lauseesta tai sivulauseesta viittaa yksiköllinen pronomini: Tällaisesta musiikin paljoudesta luulisi riittävän jokaiselle tarpeeksi sellaista, mistä hän pitää. Erillisessä päälauseessa sen sijaan viittaava pronomini on monikollinen: Jokainen voitto on ollut äärimmäisen voimanponnistuksen tulos, olemme ylpeitä niistä.
Hyväksyttävältä tuntuu seuraava rakenne: Linja-auto on huomattavin työmatkoilla käytetty kulkuneuvo. Nykyisin niissä kuuluu moottorin ääni yhtä selvästi sisälle kuin ulos. Siinä yksikölliseen sanaan linja-auto, joka tarkoittaa erästä esineluokkaa, liittyy luokkansa yksilöitä tarkoittava monikollinen pronomini. Sen sijaan seuraava virke ontuu pahasti: Liiallista kalan syöntiä on varottava, sillä niihin on usein joutunut liikaa elohopeaa. Kala ei tässä merkitse olioluokkaa, vaan on ainesana, verrattavissa sanaan liha. Niihin-pronomini pitäisi korvata substantiivilla: kaloihin.