”P. S:n kameratyö on korkealuokkaista, se levittäytyy yhtä vaivattomasti dokumentinomaiseen tarkkailuun ryhmätilanteissa kuin herkkään kesäiseen kuvalyriikkaan rakastavaisten yhdessäoloa taltioidessaan.”
”G. on myös heittänyt esiin ajatuksen, että tiettyjä uhanalaisia eläinlajeja voitaisiin taltioida eläintarhoihin, saada ne siellä lisääntymään ja siirtää sitten takaisin alkuperäisille elinalueilleen.”
”Valtion tulo- ja menoarvioon tulisi museon varsinaisten toimintavarojen lisäksi varata varat myös vanhan kotimaisen ja Suomessa olevan ulkomaisen elokuva-aineiston taltioimiseen ja restauroimiseen.”
”Tulevaisuudessa muodostavat Michelangelin tulkinnat varmasti samanlaisen tekijänoikeudellisen ongelman kuin monien muiden virtuoosien tavalla tai toisella taltioidut esitykset.”
”Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruushallinto Nasa on kehittänyt suunnitelman auringonsäteiden energian käyttämisestä lähinnä kotitarpeiksi. Nasa ehdottaa auringon säteiden taltioimiseksi kolmea menetelmää: höyrypannuja, laajojen alueiden kattamista peilein tai satelliitteja.”
Näihin katkelmiin sisältyvä verbi taltioida on pinnalta katsoen tuttua tyyppiä, samaa kuin esim. kopioida, lapioida, partioida, umpioida, vakioida, vartioida. Kaikkien näiden johto on selvä: kopioiminen on kopion ottamista jostakin, lapioiminen lapiolla luomista, partioiminen partiossa toimimista, umpioiminen umpioon säilömistä, vakioiminen vakiomuotoon saattamista. vartioiminen vartiossa olemista. Harva sen sijaan tiennee, mikä on se taltio, jota taltioiminen edellyttää kantasanakseen. Tällainenkin sana on todella olemassa: se merkitsee ’viraston toimituskirjan arkistoitavaa alkuperäiskappaletta’, ja taltioimiseksi on virastokielessä vanhastaan sanottu tuollaisen taltion arkistointia (vrt. Nykysuomen sanakirjan esimerkkiin: ”Puhelinsanomat kirjoitetaan vain yksin kappalein ja taltioidaan kuten kirjeenvaihto”).
Onko taltioida-verbin laajempi käyttö äskeisten katkelmien tapaan sitten perusteltavissa? Se tietää säännötöntä merkityssuhdetta johdoksen ja kantasanan välille; eihän yhdessäkään noista esimerkeistä ole puheena taltion eli viraston toimituskirjan arkistointi. Säännöttömiäkin johtosuhteita kielessä joudutaan joskus sietämään – silloin kun ei parempaa ole tarjolla. Mutta niin ei ole tässä tapauksessa. Kielessä on vanhastaan ollut kaksi verbiä, tallettaa ja tallentaa, jotka liittyvät adverbiin tallessa, talteen suoraan eivätkä mutkan kautta niin kuin ”taltioida”. Näiden verbien merkitysraja ei ole aivan selvä; tallettamisessa tuntuu olevan etualalla ’talteen panemisen’ tai ’tallessa pitämisen’ vivahde, tallentamisessa taas ’talteen ottamisen’ vivahde. Esim. rahoja tavallisesti talletetaan pankkiin tai pankissa, musiikkia pikemminkin tallennetaan ääninauhaan. Juuri tallentaa tuntuisi alkupuolen katkelmiinkin sopivan ”taltioimista” paremmin. Sanojen kesken olisi silloin selvä työnjako, ja taltioiminen jäisi pölyttymään sinne, mihin sen johtokin viittaa: virastojen asiakirjahyllyille.