kielentutkimus
Mikä kirjakielen normien opettamisessa on vaikeaa?
Marja Parviainen, Vuokko Raivio, Anita Särkkä
Opettajien näkökulman kirjakielen normien opettamiseen toi kolme erityyppisen lukion äidinkielen lehtoria: Savitaipaleen lukion lehtori Marja Parviainen, Helsingissä toimivan Torkkelin kuvataidepainotteisen lukion lehtori Vuokko Raivio ja Jyväskylän yliopiston normaalikoulun lehtori Anita Särkkä.
Artikkeli
Kielivirheiden asema ja merkitys ylioppilasaineiden arvostelussa.Ylioppilaskirjoituksen aineiden arvostelijan puheenvuoro
Irmeli Pääkkönen
Ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen yhtenä tehtävänä on selvittää ikäluokan kielenkäyttötaito. Kielivirhe on tässä näyttökoetilanteessa käsitetty kielen normaalista ilmaisutavasta ja sovituista normeista poikkeamiseksi. Kielitaito on tietysti muutakin kuin normien muistamista ja soveltamista: se on myös tilanteeseen sopivimman ja tehokkaimman ilmaisutavan löytämistä. Äärimmillään tämä saattaa johtaa normien rikkomiseenkin. Tällainen ”virhe” voi vaikuttaa kieleen uudistavasti ja johtaa jopa normirajan siirtämiseen. Ylioppilasaineiden virheisiin ja korjausmerkintöihin viitattiin esim. keskusteltaessa tapauksesta ”tuli tehtyä – tuli tehdyksi”. Varmaan kielessä on parhaillaankin sellaisia normeja, joita vastaan on uudistuspainetta.
Artikkeli
Miten normikieltä varten annetut suositukset ja ohjeet on tulkittava?
Esko Koivusalo
Mistä käytännön ihmisille syntyy se käsitys, että äidinkielen opetus koulussa on tärkeää? Tämän käsityksen yleisyyttä ei tarvinne kuvailla. Äidinkielen opettamisen tarpeellisuutta eivät tähdennä vain humanistisesti asennoituneet aikaihmiset. Saman asenteen ovat omaksuneet paatuneimmatkin markkinatalouden pyörittäjät.
Artikkeli
Poikkeaako kirjakieli puhutusta arkikielestä liiaksi?
Päivi Rintala
”Suomen kielelle suureks vahingoks kirjotettiin ensimmäiset suomalaiset kirjat tällä kehnommalla Ranta-Suomalaisten kielellä, johon päälle päätteeks tungettiin Ruotsista ja Latinasta liikoja puukstavia, jotka sokaisivat meiän selkeän kielemme. Ja vaikka näitä kirjoja sitten, Esivallan käskein, johonkuhun määrään murteista puhistettiin, niin jäi vielä paljon parantamata. Moni on sen jälkeen, näitä kirjoja seuraten, kirjottanut Suomea samalla tavalla, ja tottunut ei ainoastaan kirjottamaan ja lukemaan toisin, kuin selvät Suomalaiset puhuuvat, mutta myöskin uskomaan että kirjoissa löytyy kaikkiin selvin kieli. Jokainen ymmärtää kuitenkin ettei kielen synty ole kirjoista, mut kirjoin synty kielestä, että sentähen kirjat pitää kielen jälkeen korjattaman, ei kieli kirjoin jälkeen.”
Artikkeli