kielen vaihtelu
Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa
Pirkko Nuolijärvi
Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017 käynnistyi tutkimushanke, jossa tarkastellaan kielimaisemaamme elämäkertojen valossa. Tavoitteena on tehdä tutuksi eritaustaisten suomalaisten kielellisiä kokemuksia, vahvistaa vähemmistökielisten ihmisten näkyvyyttä ja vähentää toisenkielisiin kohdistuvia ennakkoluuloja.
Kielen vaihtelu
Miten murteista puhutaan?
Aila Mielikäinen
Murteet kiinnostavat kielentutkijoiden ohella myös ns. maallikoita, joiden tapa nimetä murteita ja luonnehtia niiden ominaispiirteitä ovat oma mielenkiintoinen tutkimuskohteensa.
Murteet ja slangi
Kieliopillisten vaihtoehtojen välissä
tiukkoja ja väljiä normeja
Riitta Korhonen, Sari Maamies
Jotta yleiskieli olisi toimiva yhteinen käyttöväline, ilmausvaihtoehtojen käyttöä on tarpeen jossain määrin ohjailla. Keväällä 2015 ilmestynyt Kielitoimiston kielioppiopas antaa vastauksia kieliopillista vaihtelua koskeviin kysymyksiin. Ohjailevat normit ovat osin tiukkoja, osin väljiä ja vaihtoehtoja sallivia. Kaikesta vaihtelusta ei voi antaa selviä ohjeita.
Kielen vaihtelu
Pohjois-Savosta pääkaupunkiseudulle
muuttajan kieli suurennuslasin alla
Anu Rouhikoski
Paikkakunnalta toiselle muuttava sopeutuu uuteen asuinympäristöön ja sen tapoihin mutta usein myös uuteen puhumisen tapaan. Vanhan ja uuden asuinpaikan murteen sekä yleiskielen piirteiden yhdistelmistä syntyy monia mahdollisuuksia tarjoava tilanteittain vaihteleva kielenkäytön kirjo.
Kielen vaihtelu
Normatiivista vapaamielisyyttä?
Sari Maamies
Lähes totuutena esitetään usein, että puhe- ja kirjakieli ovat Suomessa loitontuneet toisistaan liian kauas eikä …
Toimitukselta
Grapehedelmä vai kreippi? – b, d ja g suomen kielessä
Vesa Jarva
Kielikellon palstoilla käytiin pari vuotta sitten vilkasta keskustelua b:n, d:n ja g:n ääntämisestä. Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitoksen tutkija Vesa Jarva sai siitä kipinän tutkimukseen, jossa hän selvitti, kuinka joukko eri-ikäisiä ja -taustaisia suomalaisia ääntää nämä äänteet vapaamuotoisessa puhetilanteessa. Seuraavassa kirjoituksessa hän selostaa tutkimuksensa keskeisiä tuloksia ja esittää oman näkemyksensä tästä tunteitakin herättävästä aiheesta.
Kirjoitusasu ja ääntäminen
Miten tekstinhuoltaja suhtautuu kirjakielen normeihin?
Salli Kankaanpää
Oikeakielisyyssääntöjä ei pidä noudattaa sokeasti, vaan on mietittävä myös tekstin kokonaisuutta ja sitä ympäristöä, mihin teksti on tarkoitettu. Siksi säännöistä voi joskus poiketakin. Sen sijaan että noudattaisi jokaista sääntöä kirjaimellisesti, tekstinhuoltaja joskus rikkoo tai tiukentaa sääntöä, joka kielioppaisiin tai sanakirjoihin on kirjattu. Ratkaisut tehdään aina tarkoituksenmukaisuuden perusteella.
Tekstit, tekstilajit ja tyyli
Kielen vaihtelu, kielen muuttuminen ja b, d, g
Klaus Laalo
Keskusteltaessa siitä, kuuluvatko soinnilliset klusiilit b, d ja g suomen äännejärjestelmään, näyttää olevan vaikeaa päästä …
Kirjoitusasu ja ääntäminen
Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi
Klaus Laalo
Suomen yleiskielessä on teonsanojen menneen ajan muodoissa toisaalta valittavissa ti- ja si-loppuisia rinnakkaismuotoja, esimerkiksi siinti ja siinsi, ylti ja ylsi, mutta toisaalta esiintyy vaihtelemattomasti jompikumpi imperfekti, esimerkiksi kynti, sieti, tiesi ja tunsi. Tämän vaihtelun taustasta ja yleiskielessä käytettävistä muodoista kirjoittaa filosofian tohtori Klaus Laalo, jonka väitöskirja käsittelee tätä imperfektimuotojen vaihtelua.
Taivutus ja johtaminen
Säätytalossa vai Säätytalolla?
Saara Welin
Kirjoittaja pysähtyy usein epätietoisena miettimään, pitäisikö kutsua yleisöä Karjalataloon vai Karjalatalolle, hotelli Aulankoon vai Aulangolle. Käytäntö horjuu joissakin nimissä, eikä kielitaju aina selvästi ohjaa jompaankumpaan taivutukseen. Tätä ongelmaa käsittelee seuraavassa nimitoimiston tutkija Saara Welin.
Taivutus ja johtaminen