Kielenkäytössä kuten monessa muussakin inhimillisessä toiminnassa ilmenee muodin vaihtelua. Kun presidentti Kekkonen taannoin kaipasi eduskunnalta suurempaa ”jämäkkyyttä”, alkoivat lukemattomat kansalaiset hanakasti käytellä sanaa jämäkkä. Tuossa vanhastaan harvinaisessa, mm. Nykysuomen sanakirjalle tuntemattomassa sanassa oli ihmeellistä tenhoa, kun se sopivassa tilanteessa putkahti arvovaltaisen kielenkäyttäjän suusta. Seurasi muotiaalto, joka ei vieläkään ole tyyten tasoittunut.

Muotia ilmenee kielen eri lohkoilla ääntämyksestä tekstien rakennepiirteisiin. Tätä nykyä on muotia esim. silputa tekstiä yhden tai kahden virkkeen pituisiksi kappaleiksi, mikä merkitsee lähes samaa kuin jaksotuksen täydellinen laiminlyöminen. Kielellinen muotikin saattaa siis pahimmillaan johtaa muotihulluuteen.

Tavallisimmin kielen muodikkuuden tavoittelu näkyy sananvalinnassa. Moni tarttuu puhuessaan ja etenkin kirjoittaessaan herkästi sellaisiin ilmauksiin, jotka vivahtavat muodinmukaisilta. Kielenhuolto ei kuitenkaan katsele sanasuosikkeja suopein silmin. Voisi tietysti kysyä, miksi muoti ei saa kukoistaa kielessä, kun sitä esim. vaatetuksessa pidetään luvallisena, jopa luonnollisena.

Muotisanoja vieroksutaan niin meikäläisessä kuin muihinkin kieliin kohdistuvassa kielenhuollossa monesta syystä. Ilmaisun täsmällisyyden kannalta erityisen haitallista on, että muotisanan merkitys käy ahkerassa käytössä usein hämäräksi. Huolettomat kirjoittajat tarraavat sumeilematta suosikkeihinsa, milloin niiden merkityssisältö edes summittaisesti vastaa mielessä liikkuvia ilmaisutarpeita. Näin muotisanat sysivät tieltään toisia sanoja, jotka tarkemmin vastaisivat ajatuksia.

Syrjäyttäessään merkitykseltään täsmällisempiä ja vivahteikkaampia sanoja muoti-ilmaukset köyhdyttävät kieltä ja latistavat tyyliä. Jotkut kielenkäyttäjät tosin nähtävästi otaksuvat voivansa elävöittää sanontaansa niitä suosimalla, mutta vaikutelma on vallan toisenlainen: minkä oli tarkoitus näyttää pirteältä ajanmukaisuudelta, onkin valppaan lukijan silmissä teennäistä tärkeilyä tai velttoa fraaseilla ratsastusta. Tiuhaan viljellyt suosikkisanat jopa aiheuttavat väliin alkeellista toistoa, tautofoniaa.

Silloinkin kun muotisanoja on käytetty kohtalaisen asiallisesti, sortumatta merkitysten epämääräisyyteen ja samojen ilmausten toisteluun, on uhkaamassa muuan vaara. Muoti-ilmaukset voivat turhaan, ehkä ärsyttävästikin kiinnittää lukijan huomiota ja siten ohjata hänen tarkkaavaisuuttaan asiasta sivuun. Näin ne pelkällä silmäänpistävyydellään saattavat heikentää ilmaisun viestintätehoa.

Monet muotisanat ovat nykysuomessa vieraslähtöisiä. Niiden merkitys on ainakin suurelle yleisölle epäselvä, ja äänne- ja kirjoitusasu saattavat tuottaa ylivoimaisia hankaluuksia. Vaikuttaa helposti keikaroinnilta, jos ilmaisussa suositaan sentapaisia kansainvälisiä muotisanontoja kuin dead line, infrastruktuuri ja know how.

Ei ole liioin tavatonta, että muotisanat suotta venyttävät ilmaisua. Saadakseen sanalemmikkinsä mukaan kirjoittaja joutuu ilmaisemaan asiansa mutkikkaammin kuin olisi tarpeen.

Muoti-ilmauksiin mieltynyt kynämies pukee ajatuksiaan sanoiksi tähän tapaan:

”Useat voimakkaasti maatalousvaltaiset kunnat ovat päätyneet siihen, että kunnat voivat olla eräänä tekijänä, kun pyritään kartoittamaan maatalouden kehittämisedellytyksiä.”

Virkkeessä on tyypillisiä muotisanoja useita. Voimakkaasti on niistä yksi; siitä tarkemmin kirjoituksen loppupuolella. Tekijää monet käyttävät seikka-sanan asemesta ja lisäksi pelkkänä ylimääräisenä ilmaisun mutkana, kuten esimerkissämmekin. Verbiä kartoittaa suositaan yleisesti yhteyksissä, joihin sopisi yhtä hyvin ja monesti paljon paremmin selvittää, selvitellä, tutkia, pohtia tai suunnitella. – Kun virkkeessä on muutakin yksinkertaistamisen varaa, on mahdollista muokata se näin suppeaan ja asialliseen muotoon, jossa sanat ovat huvenneet 18:sta 11:een:

Useat maatalouspitäjät katsovat, että kunnatkin voivat olla mukana selvittämässä maatalouden kehittämisehtoja.

Muodikasta tärkeilyä sisältää myös tämä lause: ”Luentosarjan tarkoituksena on kartoittaa tämänhetkistä taiteen kenttää ja antaa ajankohtaista informaatiota.” Sama asia tulee sanotuksi näinkin: Luentosarjan tarkoituksena on selvitellä ajankohtaisia taiteen kysymyksiä. Muotisanat kartoittaa, kenttä ja informaatio ovat siis kaikki vältettävissä, ja kun hennotaan niistä luopua, päästään paljon tiiviimpään ilmaisuun.

Otettakoon vielä aakkosjärjestyksessä puheeksi kymmenkunta ajankohtaista suosikkisanaa, joiden käyttö on paisunut yli äyräiden.

K a t t a a. Verbiä on (engl. cover-sanan mallin mukaan) ruvettu käyttämään merkityksissä ’sulkea sisäänsä, käsittää’ ja ’tyydyttää, täyttää (tarve tms.)’. Sanan uudenaikainen käyttö vaikuttaa monesti teennäiseltä, väliin aivan hassunkuriselta. Mainitsen joitakin näytteitä, joiden perään liitän vertailtavaksi vanhanaikaisemman vaihtoehdon.

”Posti on julkaissut osoitehakemiston, joka kattaa koko maan” / – – joka käsittää koko maan.

”Muoti kattaa muutakin kuin itse pukeutumisen” / Muoti koskee muutakin kuin pukeutumista.

”Tikas- ja nostokalusteilla pelastetaan vaaraan joutuneet ulkokautta nopeasti, sillä 25-metrinen nosturilaite koreineen kattaa pääosan rakennuskannasta” / – – 25-metrinen nosturi ulottuu lähes kaikkien rakennusten ikkunoihin.

”Diakoniajohtaja H. V. kertoo sadan paikan kattavan tarpeen kesäkautena” / – – riittävän kesällä.

”Mikäli kiven laatu kattaa ulkomaanvientiin vaadittavan tason –” / Jos kivi laadultaan kelpaa vientiin.

K o h d e. Sanasta on tullut mm. kohta-sanan hienommaksi arveltu synonyymi. Kun sanotaan siltojen sijoittuvan ”tien eri kohteisiin”, tarkoitetaan selvästi vain kohtia, ja kun arvellaan teollisuuden järkevämmällä sijoittelulla saatavan ”uusia työkohteita työttömyysalueille”, ovat mielessä työpaikat. Lauseessa ”Laajavuori on parhaiten menestyviä Rantaloman kohteista” sietäisi käyttää täsmällistä sanaa hotelli. Rakenteilla olevaa ja valmistakin taloa nimitetään väliin aiheettomasti kohteeksi. Vapaarahoitteinen ”kohde” on mieluummin rakennus tai talo, ellei yhteys nimenomaan vaadi näkemään sitä rakennustyön objektina.

K ä y n n i s t ä ä,  k ä y n n i s t y ä.  Nämä nuorehkot verbit ovat alkuaan tekniikan termejä, jotka tiiviisti ilmaisevat saman kuin sanaliitot panna käyntiin ja lähteä käyntiin (esim. moottorista ja koneesta). Tätä nykyä monet korvaavat näillä sanoilla aloittaa ja alkaa -verbit, jotka koruttomuudessaan ovat kuitenkin turvallisempia käyttää ja merkitykseltään usein osuvampia.

”Työmarkkinoilla on EEC-ratkaisua pidetty yhtenä tärkeimmistä kynnyskysymyksistä seuraavaa sopimuskierrosta käynnistettäessä.” Nasevammin: – – seuraavaa neuvottelukierrosta (t. seuraavia sopimusneuvotteluja) aloitettaessa.

”Tutkimusohjelman käynnistäminen voidaan komitean ehdotuksen mukaan käynnistää Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksessa.” Sujuvammin, toistoa välttäen: Tutkimusohjelmaa voidaan – – ruveta toteuttamaan Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksessa.

”Norja käynnisti kaasukentän.” Olisi sanottava: Norja otti käyttöön kaasukentän.

”Parhaillaan käynnistyvän joulumyyntikauden ei odoteta tuovan sanottavaa parannusta rautakauppojen tämän vuoden myyntiin.” Joulumyynti saattaisi ”käynnistyä” eli lähteä käyntiin, mutta myyntikausi voi vain alkaa.

”Vuoden kuluessa käynnistyi kansainvälisten asiain työryhmä.” Paremmin soveltuisi asetettiin tai aloitti toimintansa.

P i t ä y t y ä. Ruotsin hålla sig till -ilmausta myötäilevä pitäytyä on turhaan rönsyillyt hengellisen kielen alueelta, missä sitä vanhastaan on viljelty. Verrattakoon seuraavien vaihtoehtojen luontevuutta:

”Vain tällä tavoin voidaan varmistaa tosiasioihin pitäytyvä asiallinen pohja taloudellisille päätöksille” / – – varmistaa, että taloudelliset päätökset perustuvat tosioihin.

”Olemme pyrkineet pitäytymään mahdollisimman paljon kotimaisissa tuotteissa” / – – ostamaan mikäli mahdollista kotimaisia tuotteita.

P ä ä s ä ä n t ö i s e s t i. Ilmaus on levinnyt viime vuosina kuin kulkutauti, vaikka sillä ei oikeastaan ole kielessämme mitään virkaa. Sen normaaleja vastineita ovat yleensä, tavallisesti, enimmäkseen. Muutama esimerkki:

”Nuorten ryhmät eivät kuitenkaan pääsääntöisesti (= yleensä, tavallisesti) ole väkivaltaisia.”

”Sen jälkeen hän on pääsääntöisesti (= enimmäkseen) ollut kotiäitinä.”

”H. väitti joukkotiedotuksen toimivan pääsääntöisesti (= yleensä) elinkeinoelämän etujen mukaisesti.”

R a j a t a. Verbi on valokuvaussanastosta laventunut muunkinlaista rajojen asettamista tarkoittamaan (= rts. avgränsa). Suosio on kuitenkin paisunut liian laajaksi, kun sanaa on ruvettu käyttämään myös ’rajoittamisen, supistamisen’ merkityksessä (rts. begränsa-sanan vastineena) niin kuin seuraavissa esimerkeissä:

”Sekasortoinen tilanne syntyy missä tahansa yhteiskunnassa, kun kansalaisoikeuksia rajataan.”

”Vai löydättekö muun tehokkaan tavan [kuin kissaveron], jolla kissakurjuus rajataan?” Paremmin: – – kissakurjuus poistetaan, kissakurjuutta lievennetään.

T a p a h t u m a. Sanaa on ryhdytty enimmäkseen turhanaikaisesti viljelemään teonnimen jälkilisäkkeenä: kehityksestä tehdään ”kehitystapahtuma”, oppimisesta ”oppimistapahtuma”, mieleenpainamisesta ”’mieleenpainamistapahtuma”, kaupunkilaistumisesta ”kaupunkilaistumistapahtuma” jne. Pitkistä sanoista tulee näin vielä pitempiä – sitäkö tavoiteltaneen? Keilapallon heitostakin tehdään ”tapahtuma”:

”Yksittäinen keilailutapahtuma voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen: valmistautuminen, vauhti, pallon heilautus (heiluri) ja matkaansaatto (irrotus). – – On muistettava joka kerta, että heittotapahtuma on aina erillinen.” Olisi kai sama sanottavissa näinkin: Keilapallon heitto voidaan – –. On muistettava, että joka heitto on aina erillinen.

Kun Veikko Huovinen kirjoittaa ”kynnenleikkuutapahtumasta” ja Sakari Virkkunen Mirja Pyykön ”synnytystapahtumasta”, lukijalla lienee lupa nähdä pilke kirjoittajan silmäkulmassa.

T a s o. Sanan liiallista, turhaa abstraktiutta aiheuttavaa käyttöä on monesti vastustettu, mutta huomiota se ansaitsee edelleenkin. Ei kannata neuvotella ”työpaikkatasolla”, jos saman asian ajaa ilmaus työpaikalla, eikä puhua ”vieraantumisilmiöistä työntekijätasolla” vaan työntekijöiden vieraantumisesta. Sellainen lause kuin ”Alkuvuoden tuotannon taantuman vuoksi tuotanto ei kuitenkaan vuositasolla nouse” olisi kohennettavissa asuun ”Alkuvuoden taantuman takia vuosituotanto ei kuitenkaan kasva.” Tyylirikko syntyy, kun paperikielen tasot siirretään hengelliseen kieleen: ”Rukous ei elä huulten ja silmien tasolla, vaan sydämen tasolla.”

T ä n ä ä n,  t ä n ä p ä i v ä n ä.  E. A. Saarimaa sanoi aikoinaan ilmausta tänään viljeltävän merkityksessä ’nykyään, meidän päivinämme’ varsinkin saksasta tehdyissä suomennoksissa. Kun tänään ja erityisesti tänä päivänä nykyisinkin alinomaa toistuvat jopa puhekielessä, on uumoiltavissa etenkin englannin vaikutusta.

Turhan dramaattiselta kuulostaa: ”Nuorisorikollisuuden lisääntyminen johtuu osaksi siitä, että tänään vanhemmilla on vähemmän aikaa lapsilleen kuin ennen.” Vertailussa olisi loogisempaa mainita ”tänään”-ilmauksen rinnalla ”eilen” kuin ”ennen”, mutta viisainta on korvata ”tänään” ilmauksella nykyään tai tätä nykyä.

Oudosti yhdistyvät ajanilmaukset lauseessa ”Yksistään Pohjoismaissa on tarrapaperin tarve tänä päivänä noin 50 miljoonaa neliömetriä vuodessa.” Äsken mainitut väljemmät sanonnat sopisivat tähänkin häiriöttä.

V o i m a k a s. Varoituksista huolimatta voimakas ja voimakkaasti rehottavat edelleen. Näitä ilmauksia viljellään mm. määristä ja niiden muutoksista puhuttaessa yltyleisesti, niin että jotkut empimättä luonnehtivat vähenemistä ja heikkenemistäkin voimakkaaksi. Seuraavassa voimakas-muodista esimerkkejä, joiden sanontaa on muutenkin aihetta nasevoittaa:

”Voimakkainta hintojen lasku oli elintarvikkeiden ja nautintoaineiden osalta” / Eniten halpenivat elintarvikkeet ja nautintoaineet.

”Pulmiin törmätään myös pyrittäessä satotasojen (!) voimakkaaseen nostamiseen” / – – pyrittäessä tuntuvasti suurempiin satoihin.

”Lämpöolosuhteet ovat varsin voimakkaasti nousseet” / Ilma on huomattavasti lämmennyt.

Voimakas-adjektiiviin mieltyneet kirjoittajat ovat viime aikoina käytelleet suosikkiaan sellaisissa yhteyksissä, joihin voisi sijoittaa vaikkapa jonkin sanoista suuri, tuntuva, selvä, nopea, ripeä, vilkas, jyrkkä, ankara, paha. Lienee sanomattakin selvää, että miltei aina muu vaihtoehto olisi ilmeikkäämpi kuin ryöstöviljelyssä voimansa menettänyt voimakas.

Ajankohtaisia muoti-ilmauksia on tietysti paljon muitakin. Enimmät niistä ovat – kuten tässä esitellyistäkin useimmat – kelpo sanoja, joita vain on ruvettu suosimaan liian usein ja omituisissa yhteyksissä. Yleensä ei siis ole syytä tuomita sanaa sinänsä, vaikka sen ajattelematonta käyttöä olisikin aihetta arvostella.

Jotkut muodikkaat sanat ovat uusien, yleensä kansainvälisten käsitteiden ilmauksia, joita ei tavallisesti kannata kaihdella. Mainittakoon vaikkapa yhteiskunnallisessa keskustelussa yleiset manipuloida, status ja statussymboli sekä sujuvasti suomentuneet osallistua (= rts. engagera, alk. ranskaa) ja vieraantuminen (= rts. alienation, alk. englantia). Sikäli kuin tällaiset käsitteet juurtuvat pysyvästi henkiseen maailmaamme, myös nimitykset vakiintuvat kieleemme. Muotisanat voivat näin kehkeytyä normaaleiksi ilmaisuvälineiksi ja siten osaltaan rikastaakin kieltä.

Enimmäkseen muoti-ilmaukset eivät kuitenkaan ole syntyneet ilmaisujärjestelmän todellisia aukkoja täyttämään. Kuten edellä tarkastellut esimerkit osoittavat, on muotisanat tyypillisissä tapauksissa helppo korvata joillakin toisilla, merkitykseltään tarkemmilla ilmauksilla. Nämä eivät kaikkien mielestä ehkä aina ole tyylillisesti yhtä sävähdyttäviä, mutta ne ovat yleensä sanavaraston vankkaa perusainesta, joka muodin tuulahduksista huolimatta säilyttää käyttökelpoisuutensa. Esimerkiksi alkaa, aloittaa, nykyään ja yleensä ovat palvelleet ja epäilemättä palvelevat vastakin mainiosti kielemme ilmaisujärjestelmän osina. Jos pyrimme niitä korvaamaan sanoilla käynnistyä, käynnistää, tänään ja pääsääntöisesti tuotamme sekä omalle ilmaisullemme että yhteiselle äidinkielellemme pelkkää hallaa.