Kun kielikorva herkistyy jollekin ärsykkeelle, tästä vaikutuksesta voi tiheään toistuvana kehittyä harminpaikka. Alkaa pistellä korvassa, minun kielikorvassani sana päinvastoin, varsinkin jos pistinparina on pikemminkin. Radiossa ja lehdissä päinvastoin on ahkerassa käytössä. Sen viljely tuntuu kuitenkin monesti turhanpäiväiseltä, ja se on vain hämärtämässä sanottavan ymmärrettävyyttä.

”On totta, että suuria ikäluokkia seuraavat pienet ikäluokat eivät ole tunteneet kiinnostusta politiikkaa ja vanhoja puolueita kohtaan, päinvastoin.” (Helsingin Sanomat 7.2.1994)

”Tässä maassa saa vapaasti yrittää muokata muiden mielipiteitä, mutta oli sitten kuinka turhautunut tahansa niin mielenpidemuutokseen pakottamiseen terroristimenetelmin ei laki anna minkäänlaista oikeutta. Päinvastoin.” (Helsingin Sanomat 19.6.1995)

Irrallisena lisänä kielteisen lauseen jälkeen päinvastoin tekee minun mielestäni ilmauksesta epämääräisen, monitulkintaisen. Oman pääni ”kielikeskuksessa” selitetään päinvastoin-sanan liittyvän edellä mainituissa esimerkeissä ennen kaikkea edeltäviin predikaattiverbeihin. On siis kysymyksessä ensin esitetyn tekemisen päinvastainen tekeminen: ovat tunteneet kiinnostusta, laki antaa oikeuden. Mutta tätähän kirjoittajat eivät ole tarkoittaneet.

Jos puolustusministerimme sanoisi Suomi ei ole menossa Natoon, päinvastoin, niin mitä Suomi tarkasti ottaen olisi tekemässä? – Tarkkanahan tällaisen ulkopoliittisen asian kanssa pitäisi olla. Olisiko Suomi menossa Natoon vai eikö olisi, vai olisiko se sieltä jo tulossa? Esimerkkimme päinvastaisuudella ei ole muuta liittymäkohtaa kuin verbi-ilmaus ei ole menossa, Naton vastapeluri Varsovan liittokin kun on jo päästetty päiviltä.

Nykysuomen sanakirjassa hakusanan päinvastoin yhteydessä on seuraavat esimerkit: Asianlaita on aivan päinvastoin. Päinvastoin kuin luultiin, ilma kirkastui. Pöllöt ovat yleensä, päinvastoin kuin haukat, yöeläimiä. Kuvaus ei ole liioiteltu, vaan päinvastoin hyvin maltillinen. Liikenne Helsingistä Tukholmaan ja päinvastoin.. Käytännön on luotava teoria eikä päinvastoin. | ”Oletko väsynyt?” – ”Päinvastoin!” | ”Hän on kai ahkera työntekijä?” – ”Päinvastoin. Laiskempaa saa hakea.” | ”Lienet jo kuullutkin asiasta.” – ”Päinvastoin, en tiedä siitä mitään.” | En suinkaan halua moittia sinua, päinvastoin.

Päinvastoin-sanan järkevä käyttö selviää näistä esimerkeistä paitsi viimeisestä. Kiistanalaisessa esimerkissä En suinkaan halua moittia sinua, päinvastoin päinvastaisuuden tarkoitteen voisi tulkita kahdellakin tavalla: ’päinvastoin haluan kiittää sinua’ tai ’päinvastoin haluan moittia jotakuta toista’. Jos päinvastoin-sanan katsotaan liittyvän vain predikaattiverbiin, virke saa epäloogisen ajatuksenkulun: en halua moittia sinua – päinvastoin haluan moittia sinua. Ilmankos Suomen kielen perussanakirjassa tätä esimerkkiä ei enää ole.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole pahasti moittia niitä, jotka käyttävät runsaasti päinvastoin-sanaa. Päinvastoin kiitettäköön heitä rohkeudesta uskaltautua myös kielen risukkoihin. Pitäkööt kuitenkin varansa, etteivät eksy vikapoluille. Mahdoinko itse eksyä?

Lassi Koponen

*

Lassi Koponen on pyytänyt toimituksen kommenttia kirjoitukseensa, mutta eipä siihen ole juuri lisättävää: lehdistä poimitut esimerkit puhuvat puolestaan. Päinvastoin-sana on niissä irronnut varsinaisesta merkityksestään, ja kirjoittaja käyttää sitä ilmaistakseen, että asiain todellinen laita on jollain epämääräisellä tavalla lauseen väittämän vastainen. Lopullinen tulkinta jää lukijalle, jonka on yritettävä asiayhteyden ja muitten tietojensa turvin päätellä tai arvata kirjoittajan tarkoitus. Merkityksen hämäryys ja epämääräisyys ärsyttää lukijaa. Suomen Kuvalehden Jyviä ja akanoita -palstalle (20.12.96) olikin päätynyt seuraava esimerkki: ”Isän rooli ei ole muuttanut Mika Myllylän asennetta urheiluun – päinvastoin.”

Nykysuomen sanakirjan esimerkki En suinkaan halua moittia sinua – päinvastoin on kuitenkin moitteetonta suomea. Lauseen painokas sana on verbi moittia, jolle on helppo keksiä vastakohdaksi verbi kiittää tai kehua: haluan siis kiittää sinua. Ongelmalliseksi päinvastoin muuttuu silloin, kun tällaista loogista vastakohtaa ei löydy.

Sari Maamies