Kaarlen yliopistossa Prahassa on opetettu suomea vuodesta 1967 alkaen. Suomen opiskelijoita on riittänyt ja riittää edelleen: pyrkijöitä on enemmän kuin voidaan ottaa. Esimerkiksi vuonna 2006 hakijoita oli 141, joista opiskelemaan pääsi 20. Toisaalta tie suomen kielen opintoihin on joillakuilla ollut myös sattumanvaraisempi. Suomi on saattanut olla jonkin vielä eksoottisemman kielen vaihtoehto valittaessa toista opiskeltavaa ainetta esimerkiksi englannin rinnalle. Näin kertoo Lenka Fárová, joka aikanaan valitsi toiseksi aineekseen suomen eikä esimerkiksi koreaa tai japania.
Hilkka Lindroos saapui Prahaan opiskelemaan vuonna 1968 ja jäi tälle tielle. Aluksi hän toimi suomen kielen oppiaineen perustaneen Vladimir Skaličan assistenttina. Vuonna 1974 opetus vakinaistui, kun Suomen opetusministeriö perusti Kaarlen yliopistoon pysyvän suomen kielen lehtoraatin; vastaavia oli muuallakin, mm. Budapestissa ja Wienissä. Nykyään suomen opetuksesta ulkomailla vastaa kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO, eivätkä lehtorinvirat enää ole pysyviä vaan määräaikaisia.
Pienten kielten asema Kaarlen yliopistossa ei nykyisin ole kovin vahva. Tiukka talous kuristaa tutkimusta ja varsinkin humanistisia aloja Tšekissäkin. Resurssit ovat siis vähäisemmät kuin hyvistä oppimistuloksista voisi päätellä. Laitoksen kirjastoon saadaan kuitenkin suomalaisia lehtiä ja kirjoja. Aika ajoin opetuksen tukena on lisäksi Suomesta lähetettyjä harjoittelijoita ja ns. opetusvierailijoita.
Opetusvierailulla
Opetusvierailu-sanalla tarkoitetaan toimintaa, jota organisoi ja rahoittaa CIMO. Maailmalla eri yliopistoissa suomea opiskelevat voivat saada viikoksi tai kahdeksi vierailevan opettajan jostain Suomen yliopistosta. Prahassa on käynyt opetusvierailijoita mm. Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitokselta sekä Tampereen, Turun ja Oulun yliopistoista sekä Erasmus-Sokrates-ohjelman puitteissa muistakin korkeakouluista. Itse olin ensimmäinen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen lähettämä opetusvierailija, kun viisi vuotta sitten eli vuonna 2002 pidin Prahassa intensiivikurssin silloisille viidennen vuoden suomen opiskelijoille. Sain uudistaa kiinnostavan kokemuksen tämän vuoden maaliskuussa.
Kurssin aiheena oli oma erityisalani kielenhuolto. Edistyneiden opiskelijoiden kanssa opetus ja siihen liittyvät keskustelut sujuivat jo kokonaan suomeksi. Oikeinkirjoitukseen ja merkintäseikkoihin liittyvistä kysymyksistä opiskelijoita kiinnostivat luonnollisesti sellaiset asiat, jotka ovat suomessa ja tšekissä erilaisia. Myös sanat, erityisesti uudissanat, innostivat keskusteluihin ja vertailuihin. Suomea vieraana kielenä opiskelevien ei ole aina helppo erottaa sanan ”virallisuusastetta”, arkisuutta tai leikillisyyttä, joten esimerkiksi sanakirjan tyylilajimerkinnät ovat tarpeellisia. Myös puhutun ja kirjoitetun kielen rajat pohdituttavat. Prahalaiset opiskelijat ovat myös erityisen kiinnostuneita korpuksista ja yleensä sähköisistä aineistoista.
Prahassa käyminen on vierailijalle aina elämys myös kaupungin kauneuden vuoksi. Kaarlen yliopiston filosofisen tiedekunnan suomen laitos sijaitsee Vltavan rannalla lähellä konserttisalistaan tunnettua Rudolfiniumia ja Koristetaiteen museota. Laitoksen suhteellisen vaatimattomien tilojen ikkunasta avautuu vaikuttava näkymä yli juutalaisen hautausmaan. Luentosaleja on myös Raatihuoneen ja sen kuuluisan astronomisen kellon läheltä alkavalla keskiaikaisella Celetná-kadulla sijaitsevissa tiloissa, joiden yhteydessä on vielä jäljellä pieni osa 1300-luvulla perustetun yliopiston vanhaa rakennusta.
Luulisi, ettei prahalaisilla opiskelijoilla olisi syytä lähteä pois kauniista kaupungistaan, mutta useimmat oleskelevat ainakin jonkin aikaa Suomessa, nykyisin muissakin EU-maissa Erasmus-vaihdon turvin. Toivottavasti EU pystyy tarjoamaan myös työpaikkoja uusille suomen kielen spesialisteille.
Prahan suomen kielen opetus on Hilkka Lindroosin aikana ollut erityisen hyvää ja tehokasta, näin ovat monet vuosien varrella todistaneet. Hänen oppilaistaan tunnetaan Suomessa erityisesti Viola Čapková, joka on yhdessä italialaisen miehensä Antonio Parenten kanssa saanut kaunokirjallisuuden kääntämisessä saavutettujen ansioiden johdosta Suomen valtionpalkinnon vuonna 2004.
Suomen opiskelusta Kölnin yliopistossa on kirjoittanut Anni Ketola Kielikellossa 4/2005: Fennistiikkaa Kölnin yliopistossa.