Kielikellon numeron 1/2005 artikkelissa Kritisoida (ks. Lue myös) vai kritikoida pohdittiin kiintoisasti kysymystä, ”miksi toiset sanat luontuvat oida-verbeiksi, toiset eivät”. Yhtenä esimerkkinä käytettiin sanaparia standardisoida ~ standardoida. Koska itse olen toiminut tämän alan ammattilaisena neljäkymmentä vuotta, minulla on oma näkemykseni tästä esimerkistä.
On oikeastaan yllättävää, että alan ammattilaisten keskuudessa standardisointi on taajemmin käytetty muoto kuin standardointi, vaikka yleensä lyhyempi muoto ajan mittaan voittaa (vrt. teknillinen ~ tekninen). Oman kokemukseni mukaan tähän on ainakin kolme syytä:
1) Alan monien järjestöjen viralliset nimet ovat pitempimuotoisia, esimerkiksi Suomen Standardisoimisliitto SFS ry ja sen standardisointilautakunta. Viralliset nimet ohjaavat muuta kielenkäyttöä.
2) Alan toiminta on hyvin kansainvälistä, joten sellaiset vieraskieliset muodot kuin standardization ja standardisering (suomalaistettu asu standardisointi) vaikuttavat edelleen vahvasti suomen kieleen.
3) Tärkein peruste mielestäni on kuitenkin se, että varsinkin taajassa käytössä pitempi sana standardisointi on helpompi ääntää kuin lyhyempi standardointi, niin oudolta kuin se tuntuukin! Jollain tavalla -sointi rytmittyy sanan alun kanssa paremmin kuin -dointi.