Entisajan Henkilökohtaista-palstan ilmoitukset noudattavat pitkälti samaa kaavaa, mutta nykyajan virtuaaliset deitti-ilmoitukset voivat olla melkein millaisia tahansa. Kuitenkin jotkin ilmoitusten piirteet vaikuttavat pysyneen vuosikymmeniä pitkälti samanlaisina, mikä on ymmärrettävää: esimerkiksi potentiaalisen kumppaniehdokkaan iällä ja asuinpaikalla on vielä nykyäänkin merkitystä.
2000-luvun edetessä seuranhaku on siirtynyt entistä enemmän verkkoon ja etenkin sitä varta vasten tehtyihin sovelluksiin. Jälkimmäiset ovat niin suosittuja, että erilaiset nettitreffipalstat alkavat tuntua jo omalla tavallaan nostalgisilta – puhumattakaan teksti-tv:n deittisivusta, joka nykykehityksestä huolimatta elää ja porskuttaa edelleen. Sovelluksia ja sivustoja on kymmeniä erilaisia, mutta keskityn tässä kirjoituksessa Tinderiin, josta on viime vuosina puhuttu ja kohuttu erityisen paljon niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassa.
Miten Tinder toimii?
Kirjoituksen näkökulma on kolmekymppisen heteronaisen, jolle Tinder näyttää heteromieheksi itsensä merkinneiden profiileja. Tämä asetelma luonnollisesti vaikuttaa siihen, millaisena nettitreffailu seuraa etsivälle näyttäytyy. Samaten käyttäjäkokemuksessa on osansa sillä, onko käytössä palvelun ilmainen vai maksullinen versio, jossa on enemmän ominaisuuksia.
Tinderin toiminta perustuu käyttäjien sijaintitietoihin. Asetuksissa on mahdollista valita, millä etäisyydellä asuvien profiileja ohjelma näyttää; maksimietäisyys on 159 kilometriä. Mahdollisen treffikumppanin sukupuolen ja etäisyyden lisäksi voi valita ikähaarukan. Monissa deittisovelluksissa valintoja voi tehdä enemmänkin, mutta Tinderissä mahdollisuudet vaikuttaa siihen, keiden profiileja näkee, ovat melko rajalliset.
Asetusten säätämisen ja oman profiilin muokkaamisen jälkeen käyttäjä saa eteensä muiden tinderöijien profiileja ja pyyhkäisee kunkin kohdalla joko vasemmalle (ei, kiitos) tai oikealle (kyllä, kiitos). Jos molemmat käyttäjät pyyhkäisevät oikealle, tulee osuma, ja he voivat aloittaa kahdenkeskisen keskustelun sovelluksessa.
Tinder-profiileissa näkyy käyttäjän etunimi, ikä ja etäisyys. Lisäksi on mahdollista syöttää yksi tai useampi kuva, tietyt perustiedot (asuinpaikka, oppilaitos, ammatti) ja enintään 500 merkin pituinen esittelyteksti. Virtuaalisen seuranhaun erityispiirre on, että profiilin saa linkitettyä niin Spotifyhin kuin Instagramiin: käyttäjä voi ilmoittaa yhden lempikappaleen sekä antaa sovellukselle luvan näyttää myös hänen eniten kuuntelemansa kappaleet ja Instagramissa julkaisemansa kuvat. Näiden avulla omaa profiiliaan voi halutessaan tehdä persoonallisemmaksi; vaikkapa suosikkikappaleella on mahdollista viestiä monenlaista (esim. ”I can’t make you love me” – tottahan se on). On kuitenkin myös sellaisia profiileja, joissa ei ole yhtään kuvaa eikä lainkaan tekstiä. Näiden tarkoituksena lienee ainoastaan päästä tirkistelemään muita tinderöijiä.
”Teksti olis kiva”
Takavuosien kirjekaveripalstoilla esitettiin usein pyyntö ”kuva olis kiva” eli toivottiin uuden kirjekaveriehdokkaan lähettävän kirjeen mukana kuvan itsestään. Tinderissä puolestaan kuva on tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen ja teksti tulee vasta sen jälkeen, jos ollenkaan, mikä on osaltaan aiheuttanut kauhistelua nykyajan pinnallisuudesta.
Nyt potentiaalisille kirjekavereille esitetty toive onkin ennemmin ”teksti olis kiva”: monissa profiileissa ei ole ollenkaan esittelytekstiä, eli ainoat tiedot vastapuolesta saa kuvia tulkitsemalla. Jostain syystä profiilitekstin kirjoittaminen tuntuu monista vaikealta, ja jotkut Tinderin käyttäjät toteavatkin suoraan, kuinka hankalaa sopivalta tuntuvan tekstin keksiminen on.
Myös tekstillä on siis väliä – tai sillä, että on edes yrittänyt kuvailla itseään sanallisesti – vaikka Tinder todella pyörii pitkälti kuvien varassa. Jos profiilissa kuitenkin on tekstiä, siitä on nähtävillä vain lyhyt pätkä ilman erillistä klikkausta. Tekstit saattavat siis usein jäädä lukemattakin. Tästä on havaittavissa merkkejä myös profiileissa itsessään: Käyttäjä saattaa tokaista jo esittelyn alussa, että ”ei tätä kuitenkaan kukaan lue” ja lyödä läskiksi sen jälkeen. On myös profiileja, joissa tekstin lopussa todetaan, että ”hienoa, jos luit tämän loppuun”. Lisäksi osa käyttäjistä ilmoittaa, etteivät jaksa ”kirjoitella ikuisuuksia”, vaan tapaavat mieluummin kasvotusten. Vaikka Tinderissä kuva on kuningas, on kirjoitustaidoillakin toki merkitystä viimeistään sitten, kun edetään viestittelyvaiheeseen.
Strategiset tiedot
Miesten profiileissa vaikuttaa olevan tärkeää ilmoittaa pituus (”kun nyt kuitenkin joku kysyy”), kielitaito ja asuinpaikka, vaikka käyttäjien etäisyys toisistaan onkin aina näkyvissä. Usein on tapana kertoa myös, mitä Tinderistä on hakemassa ja onko itsellä lapsia tai haluaako niitä. Ainakin jälkimmäiseen vaikuttaa hyvin todennäköisesti se, minkäikäisistä seuran hakijoista on kyse.
Tinderin perusteella on melko helppo tehdä johtopäätös siitä, että englanti on nykyään myös rakkauden kieli.
Tinderin perusteella on melko helppo tehdä johtopäätös siitä, että englanti on nykyään myös rakkauden kieli. Palvelussa on toki käyttäjiä eri puolilta maailmaa, mikä selittää monet englanninkieliset profiilit, mutta paljon on suomalaisiakin käyttäjiä, jotka ovat valinneet englannin profiilinsa kieleksi. Tällöin teksti on ymmärrettävä suuremmalle yleisölle, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla monen työpaikalla ja kaveripiirissä englannin kielen käyttö on nykyään arkipäivää. Silti herää pieni epäilys, olisiko joissain tapauksissa kyse siitä, että muun kuin oman äidinkielen käyttäminen tuo hieman etäisyyttä ja sitä kautta saattaa helpottaa profiilitekstin kirjoittamista.
Lyhenteitä, listoja ja emojeita
Profiileissa tietoa esitetään tiiviissä muodossa, silloin kun sitä ylipäänsä esitetään. Moni suosii erilaisia lyhenteitä ja listauksia. Lyhenteistä käytössä ovat esimerkiksi Myers–Briggsin persoonallisuustestiin liittyvät lyhenteet (kuten ENFP, jossa ensimmäinen kirjain viittaa ekstroverttiin) sekä erilaiset seksuaalisia mieltymyksiä kuvaavat lyhenteet. Yleisimpiä lyhenteitä on koottu oheiseen pieneen sanastoon. Erilaisilla luetteloilla taas kerrotaan, mistä käyttäjä pitää ja mistä ei, sekä välitetään toiveita siitä, millainen vastapuolen tulisi olla: ”olen junaratojen suurin ystävä”, ”vihaan korianteria”, ”olethan sinut itsesi kanssa”, ”tarvitsen äitihahmon kasveilleni”.
Kuvallisessa maailmassa myös emojeita käytetään listojen tapaan kertomaan pienessä tilassa käyttäjän harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista. Tämä on johtanut ilmiöön, jossa toiset tinderöijät ilmoittavat suoraan, etteivät arvosta ”emojirivejä”. Oma mielenkiintoinen tekstityyppinsä puolestaan ovat ns. tuotearvostelut, joissa profiiliteksti on rakennettu esimerkiksi käyttäjäkokemuksina tai elokuva-arvostelun tyyliin: ”Ihana poika” – äiti. ”Upea rakastaja, viisi tähteä” – ex-tyttöystävä. Voi siis sanoa, että Tinderin maailmaan mahtuu monenlaisia pieniä tekstilajeja ja -käytänteitä.
Kun Tinderissä saa osuman toisen käyttäjän kanssa, sovellus ilmoitti aiemmin ”sinä ja X sopisitte yhteen”. Tämä tuntui huvittavalta ja oli myös helppo kyseenalaistaa, sillä yhden tai muutaman kuvan perusteella ei juuri uskalla tehdä päätelmiä yhteensopivuudesta. Nyt tuota vakiotekstiä onkin muokattu: ”X tykkää myös sinusta” – ja sinun lisäksesi A:sta, B:stä ja C:stä?