Kotimaisten kielten keskuksen kielilautakuntien yhteisen seminaarin teema, kielen ilo, syntyi siitä ajatuksesta, että epäkohtien sijaan on tarpeen muistaa myös kaikkea sitä myönteistä, mitä kieli voi puhujalleen merkitä.
Kukin Kotimaisten kielten keskuksen kielilautakunta sai aikaa puoli tuntia aikaa tuoda esiin ajatuksia kielen ilosta valitsemallaan tavalla. Seminaarin lopuksi yleisöllä oli tilaisuus esittää kysymyksiä lautakuntien edustajille.
Tilaisuuden aluksi saatiin vauhdikas ääni- ja kuvakooste Suomen itsenäisyyden ajan merkkitapahtumista ja ihmisistä sekä tuota aikaa kuvaavista sanoista ja teksteistä. Vesa Heikkisen esitys perustui Kotuksen verkkosivuilla vuoden mittaan julkaistuun laajaan Sanoin saavutettu -aineistoon (ks. www.kotus.fi/sanoinsaavutettu). Aleksandra Sibileva puolestaan havainnollisti, miten kielen opiskelu on maahanmuuttajalle väylä uuteen kulttuuriin ja miten selkokieli motivoi sekä auttaa pääsemään kiinni tosielämän teksteihin.
Kieli elää vain käytössä, ja puheessa saavat kuulua murteet ja alueelliset ominaispiirteet. Tätä korostivat Caroline Sandström ja Charlotta af Hällström-Reijonen esityksissään suomenruotsin murteista ja finlandismeista. Suhtautuminen finlandismeihin on kahtalaista: toisaalta niitä on yritetty torjua, mutta ne ovat monille myös rakkaita suomenruotsalaisen identiteetin ilmentäjiä. Hufvudstadsbladetin ”paras finlandismi” -äänestyksen voitti muuten sana nakupelle.
Pia Taalas ja Leena Savolainen kertoivat viittomakielen historiasta Suomessa ja Henry Hedman romanikielestä. Hedman tarjosi omien kokemustensa kautta yleisölle kurkistuksen romaniyhteisön elämään, mutta samalla hän toi vahvasti esiin huolen romanikielen tulevaisuudesta Suomessa.
Todellista kielen iloa välittivät Janne Kankkonen ja Gavin Lilley, joiden stand up -esitys nauratti kuulijoita ja todisti vastaansanomattomasti, miksi kuulevatkin tarvitsisivat viittomakieltä. Viittomakieli kantaa hälyn ja etäisyyden yli vaikka bensa-asemalla, ja se toimii vaivatta veden alla. Esityksessä myös tulkkien suoritus oli vaikuttava.
Iltapäivän koskettavin esitys oli yleisölle vain kolttaa puhuneen Pauliina Feodoroffin kannanotto koltan kielen ja kulttuurin puolesta. Dokumenttikatkelmat avasivat yleisölle kolttien kokemuksia mm. rasistisista rotututkimuksista, koulunkäynnistä, kasvamisesta kolttayhteisön jäseneksi ja perinteisten elinkeinojen uhanalaisuudesta. Osin tummia sävyjä sisältäneen esityksen päätteeksi Feodoroff välitti musiikin keinoin ajatuksensa oman kielen ja kulttuurin merkityksestä. Koltankieliseen lauluun ladattu tunne ei kaivannut käännöstä.
Erään kuulijan sanoin: ”Äärestä laitaan tunteikas seminaari.”
Seminaari Kielen ilo – Språkglädje – Giela illu – Hitruus kielâ – Ǩiõl rämm – Tšimbako loȟiba pidettiin 23.11.2017 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa. Kotuksen kielilautakunnista ks. www.kotus.fi/kielitieto/kielipolitiikka(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).