Pinna, puntti ja elämänlanka? Tuttuja sanoja, mutta erikoisalalla, purjehduskielessä, niillä onkin yleiskielestä poikkeava merkitys. Niihin ja moniin muihinkin tämän erikoiskielen sanoihin tutustuttaa Sirke Lohtaja-Ahosen Suomalainen purjehdussanasto. Siinä on lähes 2 000 purjehdussanaa, joiden merkitys on selitetty ja joista tärkeimmiksi katsotuilla on myös ruotsin- ja englanninkieliset vastineet. Erityistä on, että joillekin sanoille annetaan myös ”vanhan merimiessuomen” ja ”vanhan merimiesruotsin” vastineet.

Kiinnostavassa luvussa ”Merimiessuomesta purjehdussuomeksi” kirjoittaja kertoo, että suuri osa merikielestä on kulkeutunut suomeen ruotsin kautta, mutta vanhaan merimiessuomeen on voinut siirtyä sanoja myös mm. hansakauppiaiden puhumista monista saksan murteista  – ja hollannista: Suomesta vietiin laivojen puisia valmisosia  amsterdamilaiselle kokoonpanotelakalle, jolla valmistettujen uudenlaisten alusten sanasto tuli meille hollantilaisilta. Nykyisin purjehdussuomeen vaikuttaa eniten englanti.

Kirja ei olekaan ”puhdas” sanakirja tai sanasto; oikeastaan sanastoja on yksissä kansissa useampia. Lisäksi jaksossa, jossa sanat on ryhmitelty sen mukaan, mihin asiaan ne liittyvät (veneen miehistöön, köysiin, purjeisiin…) on paitsi asiaan liittyvää tietoa myös monenlaisia tarinoita.

Kirjan yhtenä tavoitteena on säilyttää 1800-luvun vanhaa merimiessuomea, joka aikoinaan on osin siirtynyt huvipurjehduskieleen (huvipurjehdus alkoi yleistyä 1800-luvun puolivälissä). Toisena tavoitteena on yhtenäistää meri- ja purjehdussanasto  ja kolmantena johdattaa aloittelevaa purjehtijaa harrastuksen pariin. Kirjasta on iloa paitsi alan harrastajille myös nojatuolipurjehtijalle. Kirjan artikkelien polveilevaa ja taustoittavaa tyyliä kuvaavat mm. seuraavat, alun esimerkkisanoja selittävistä artikkeleista poimitut tiedot:  

Elämänlanka ’sivukansilla keulasta perään kulkeva liina, johon purjehtija kiinnittyy turvaköydellä’. Sanan joskus käytettäviä synonyymejä ovat mm. henkiliina, turvapiuha ja varmuusköysi. ”Elämänlangan ansiosta purjehtija pysyy kiinni veneessä, vaikka hän putoaisi siitä.”

Pinna ’varsi, josta venettä ohjataan; ohjausvarsi, peräsinvarsi’. Lisätietona kerrotaan, että osaa veneistä ei ohjata ohjauspyörällä, vaan ohjausvarrella eli pinnalla: pinna on yhteydessä vedessä olevaan peräsinlapaan, joka kääntyy, kun pinna kääntyy. ”Veneen varusteisiin kuuluu myös varapinna, joka otetaan käyttöön, jos varsinainen pinna katkeaa.”

Puntti ’miehistön jäsen, joka istuu kovalla tuulella veneen tuulenpuoleisella laidalla’. Lisäksi saadaan tietää mm., että ”painava puntti on hyvä puntti, minkä vuoksi punttia nimitetään toisinaan läskiksi”.

Lohtaja-Ahonen, Sirke 2013: Suomalainen purjehdussanasto. Texthouse.