Joensuun kihlakunnan rekisteritoimiston luettelossa, joka on päivitetty 1.1.1993, on 731 joensuulaista kaupparekisterissä olevaa asunto-osakeyhtiötä. Suomen kielen tutkijalle tämä aineisto on sukellus nimeämisperusteiden ja nimien luokittelun kimaroihin. Nimet tarjoavat mielenkiintoisia havaintoja myös seuraavista asioista: nimien onnistuneisuus nimistönhuollon näkökulmasta, aiemman nimistön ja paikallisen kulttuurin hyödyntäminen, ryhmänimet, nimeäjien kielelliset oivallukset, nimenantoon liittyvät ajatusmallit sekä nimimuodit. Röllintöllien ja Aamuaurinkojen taakse kätkeytyy paljon tutkittavaa.
Nimien luokittelu
Aineiston perusteella suosituin tapa nimetä asunto-osakeyhtiö on toistaa rakennusten katuosoite sellaisenaan, esim. Asunto Oy Joensuun Aallontie 7. Näin on tehnyt 288 yhtiötä (39,4 %). Asunto Oy Joensuun (tms.) on virallinen alkuosa, jonka jätän vastaisuudessa mainitsematta. Toiseksi yleisin nimityyppi toistaa rakennusten katuosoitteen määriteosan. Esimerkiksi Ahdintiellä sijaitsee Ahdinpuisto ja Alapellontiellä Alapellonhovi. Toisinaan katuosoitteen määriteosa toistuu eri muodossa kuin osoitteessa. Joensuussa kotikuusi kohoaa esimerkiksi seuraavanlaisten yhtiöiden pihalla: Merimiespihvi (Merimiehenkadulla), Kokkolinna (Kokkomäentiellä), Rantakurki (Kurjenkadulla), Neljä Viskaalia (Viskaalintiellä), Kukkopoika (Kukkolankadulla) ja Omenatarha (Omenatarhantiellä).
Yhtiö on voitu nimetä myös viereisen tai lähellä sijaitsevan kadun mukaan (esim. Jukolankolmio Jukolankadun vieressä) tai kaupunginosan mukaan (esim. Utranhelmi Utrassa). Toisinaan kantanimenä on ollut jonkin muun alueen kuin varsinaisen kaupunginosan nimi (esim. Tikkamäellä Tikkamäentorni). Vanha talo tai puisto on niin ikään saattanut innoittaa yhtiöiden nimeäjiä (esim. Eerikkälänpiha muinoisen Eerikkälän tilan mukaan). Oman ryhmänsä muodostavat yhtiöt, jotka on nimetty jonkin puiston mukaan (esim. Vesikkopuisto samannimisen puiston vieressä).
Nikolaoksenpuisto (Kirkkokadulla) on esimerkki artefaktin, eli tässä tapauksessa ortodoksisen Nikolaoksen kirkon, mukaan nimeämisestä. Mäntyhovi mäntyjen katveessa on puolestaan esimerkki maastokohdan mukaan nimetystä yhtiöstä. Mielenkiintoisia ovat kaavanimistöstä assosioidut nimet. Yllättävää ei ole, että esimerkiksi Väinönkannel on juuri Kalevankadulla ja Kotimajakka Merimiehenkadulla.
Sijaintia ilmaisevien nimien lisäksi on paljon muilla perusteilla annettuja nimiä. Henkilöön viittaaminen on yksi tapa nimetä yhtiö. Esimerkiksi Kärkikulma on rakennettu paikalle, jossa oli Kärki-nimisen henkilön omistama puutalo. Säätiö tai yritys voi myös olla nimen taustana (esim. Neliapila Säätiön perustama Neliapila ja Postipankin rahoittama Kultapossu).
Rakennusten sijaintiin eivät myöskään viittaa rakennusta kuvaavat nimet. Esimerkkeinä mainittakoon Vinkkeli, joka on ”vinkkelin” eli kulman muotoinen, ja Nelinkontin, joka koostuu neljästä osakeasunnosta. Viimeisen ryhmän muodostavat ensisijaisesti myyvät nimet. Niiden päätarkoituksena näyttää olevan houkuttelevuus – yhteyksiä esimerkiksi sijaintiin, henkilöihin tai rakennusten ulkomuotoon ei ole. Nimellä houkutellaan asumaan Aamuaurinkoon, Loistohoviin tai Parastaloon.
Täydennyksillä leikittelyä
Näihin yhdeksään erilaiseen luokkaan voidaan aineistoni nimet jaotella ensisijaisen nimeämisperusteen mukaan. Erityisesti sijaintia ilmaisevissa nimissä on ensisijaisen sana-aineksen ohella usein jokin lisätty määrite- tai perusosa. Myyvyyttä nimeen tuovat esimerkiksi sanat helmi, hovi, ja kartano (Kaskihovi Kaskitiellä, Rantakartano Rantakylässä jne.). Toisinaan on lisätty sellainen aines, että sitä ja esimerkiksi katuosoitetta yhdistäen on saatu nimeksi jokin yleisessä käytössä oleva yhdyssana: on Merimetsoa Merimiehenkadulla, Mielitiettyä Mielikinkadulla ja Riihitonttua Tonttulankadulla.
Osaan nimiä on lisätty määrite- tai perusosa, joka esimerkiksi kuvailee rakennusta tai määrittää rakennuksen sijaintia. Niinpä Hukanhaudan Tupla-Hukkaan kuuluu kaksi paritaloa ja karsikkolainen Karsikonkeko on kerrostalo. Esimerkiksi rinteillä, mäillä ja rannoilla on puolestaan kuvattu yhtiön rakennusalueen topografiaa (Noronmäki, Jynkänranta ym.). Kun nimen ensisijainen aines ja lisätty osa viittaavat molemmat sijaintiin kaavanimistön kautta, on saatu nimiä, jotka paikantavat yhtiön rakennukset erinomaisesti. Muun muassa Siihtalassa Särkäntiellä oleva Siihtalansärkkä ja Suvantokadulla Länsikadun vieressä oleva Länsisuvanto viestittävät nimillään sijaintinsa. Lisätyllä osalla voidaan myös kertoa, mikä yhtiö on ollut rakennuttajana (esim. Sepänsato Sepänkadulla).
Historiaa – ja vähän nykypäivääkin
Asunto-osakeyhtiöille voisi asettaa tavoitteeksi vanhan nimistön hyödyntämisen. Asunto-osa-keyhtiöiden nimet peittävät alleen alueen vanhaa nimistöä siinä missä kaavanimetkin, joissa nimistöasiantuntijoiden mukaan on suotavaa hyödyntää aiempaa nimistöä. Yhtiön nimeäminen esimerkiksi vanhan maatilan mukaan on varteenotettava vaihtoehto etenkin silloin, kun esimerkiksi katua tai puistoa ei ole mahdollista nimetä sen mukaan. Kuitenkaan asunto-osakeyhtiöiden nimiä ei ole tarpeen täysin rinnastaa kaavanimiin: ei ole syytä vaatia, että kaikissa yhtiöiden nimissä olisi hyödynnettävä alueen vanhaa nimistöä tai kulttuuriperinteitä.
Joensuulaisten asunto-osakeyhtiöiden nimeäjät ovat huomioineet alueen aiempaa nimistöä kiitettävästi. Peruskartan nimistö on oivallettu uutta nimistöä suunnittelevan mainioksi lähtökohdaksi. Asunto-osakeyhtiöiden nimiin soisi kuitenkin säilöttävän muistoja myös sellaisista nimistä, joita ei enää lue nykyajan kartoissa. Tämän päivän kaavanimistö on säilymiseltään enimmäkseen ”turvassa” – se tuskin häviää ainakaan aiemmin kuin asunto-osakeyhtiöt lakkaavat olemasta. Mikäli tavoitteena on antaa yhtiölle alueen historian säilymistä palveleva nimi, olisi syytä etsiä nimenaineksia esimerkiksi vanhoista kartoista tai historiankirjoista.
Vanhan nimistön vaalimista parhaimmillaan on se, kun yhtiön nimeen on sisällytetty esimerkiksi nykyajan peruskartoista uupuva talonnimi tai alueen nimitys. Entisajoista vihiä antavat esimerkiksi Heporinne ja Pekkalanmetsä – 2000-luvun opiskelija ei enää Hepomäestä ja Pekkalasta puhu. Erityismaininnan vanhan nimistön säilyttämisessä ansaitsee Kalevankadun Rättiniemi, jossa tuleville polville on säilötty muisto kansan suussa kulkeneesta alueen nimityksestä. Asukkaat eivät aikoinaan pitäneet nimestä, eikä järjestysmieskään katsonut sitä suosiollisesti. Ymmärrettävää on, että tämä hieman halventava nimitys ei ole päässyt osaksi kadunnimistöä eikä virallisia karttoja. Asunto-osakeyhtiön nimeäjät ovat ymmärtäneet sen historiallisen arvon. Yksi tapa säilyttää historian havinaa on muistutella menneistä myös henkilönnimen kautta (esim. edellä mainittu Kärkikulma).
Vaikka historia onkin nimenannossa arvossaan, ei sille pidä kumartaa nykypäivän kustannuksella. Jos esimerkiksi vuosina 1980–2000 on annettu ainoastaan nimiä, jotka pohjaavat jo olemassa oleviin tai historiankirjojen säilömiin nimiin ja alueen vanhoihin, 1900-luvun alkupuoliskon perinteisiin, noissa nimissä ei säilötä mitään 1980- ja 1990-luvuista. Kaavanimistössä nykykulttuurin hyödyntäminen aiheuttaa ehkä herkästi paheksuntaa. Mielestäni asunto-osakeyhtiöiden nimissä voisi kuitenkin reilusti ottaa askelen kohti nykykulttuurin rullaportaita – kunhan vain pitää huolen, etteivät ne kahmaise kokonaan mukaansa. Kiitettävää uskallusta on ollut esimerkiksi Laajakaistan nimeäjillä. Asunto-osakeyhtiöiden nimet eivät vaadi sellaista yhteiskunnan hyväksyntää kuin kaavanimet, joten niiden turvin olisi mahdollista haistella nimimaailman uusia tuulia.
Notkeaa kieltä
Joensuulaisilla nimenantajilla ei ole ollut kieli solmussa vaan välillä poskessa. Kuulijalleen kieli-iloa tarjoavat tietynlaiset ajatusleikit nimissä. On esimerkiksi Käenpesää (Käkisalmenkadun mukaan) ja Kumminkaimaa (Kummikujan mukaan), Käpälämäkeä ja Hur-Ma-Laa (tavut perustajaosakkaiden sukunimistä). Varsinaisten hauskuttavien nimien lisäksi jotkin aineistoni nimistä tuovat muuten vain hyvää mieltä kekseliäällä kielitaituroinnilla. Esimerkiksi moniin kaavanimistöstä assosioimalla muodostettuihin nimiin sisältyy jokin kielellinen oivallus. Kuulijaa viihdytetään tarjoamalla mahdollisuus keksiä yhteys eri sanojen välille: esimerkiksi Kirkkokadulla on Satosuntio ja Merimiehenkadulla Satomessi. Mukavalta kuulostavat myös yhtiöt nimeltä Kolmisin, Nelinkontin, Röllintölli ja Vaimolleni. Kielellistä ilottelua on niin ikään alkusoinnun käyttö. Joensuussa asustellaan esimerkiksi Kaarnakanteleessa ja Mujusenmutkassa.
Kadunnimistä tuttujen aihepiirinimien toimivuuden ovat huomanneet myös joensuulaisten asunto-osakeyhtiöiden nimeäjät. Esimerkiksi Tonttulankadulla ja sen ympäristössä ovat Korpitonttu, Kotitonttu, Riihitonttu ja Saunatonttu. Merimiehenkadusta on saatu puolestaan Merimajakka, Merimiekkonen, Merimiespihvi, Merimiessolmu ja Merimiessäkki. Aihepiirinimissä nimeämismotiivina ovat olleet muiden yhtiöiden nimet. Haluttaessa nimetä yhtiöitä niin, että niiden nimistä muodostuu kokonaisuus, on toisinaan muodostettu nimirypääksi liitynnäisnimiä. Esimerkiksi Miilunpolttajantiellä ovat Miilukoti, Miilupiha ja Miilupirtti. Joskus toisiinsa liittyviä nimiä on vain kaksi, jolloin voidaan puhua ”nimiparista”. On esimerkiksi Kultapossua ja Säästöpossua, Tiili-Jukolaa ja Tiili-Toukolaa sekä Paimentytöllä toverinaan Paimenpoika.
Suurennuslasissa oikeinkirjoitus ja nimimäisyys
Lain mukaan toiminimestä on ilmettävä, että kyseessä on asunto-osakeyhtiö, ja nykyisin myös paikkakunta. Näissä osissa olisi aineistossani oikeinkirjoituksen kannalta parantamisen varaa. Usein alkuosa on muotoa Asunto Oy Joensuun tai Asunto Oy. Kumpikaan näistä ei tuo asunto-osakeyhtiö-sanan yhdyssanaisuutta esille. Toinen ”suosittu virhe” on kirjoittaa osakeyhtiötä tarkoittava lyhenne isolla alkukirjaimella. Suositeltavia alkuosan kirjoitusmuotoja voisivat olla Asunto-oy Joensuun tai Asunto-osakeyhtiö Joensuun.
Isoja alkukirjaimia on toisinaan käytetty varsinaisissa nimissä turhan terhakkaasti. Esimerkiksi nimissä Koivulan-Kulma ja Sepän-Tupa ei kahden ison kirjaimen käyttöön ole perusteita. Virheellisyys on myös tarpeeton yhdysmerkin käyttö. Utran Pieli -tyyppisissä nimissä yleisnimi on puolestaan suotta kirjoitettu erilleen genetiivimääritteestä ja isolla alkukirjaimella. Joskus yhtiölle on annettu nimi, joka on taipunut muoto. Esimerkiksi Kolmisin ja Vaimolleni ovat mukavankuuloisia ja erinomaisen kekseliäitä nimiä, mutta taivutus tekee niille hallaa (”Kolmisiniin” meno kuulostaa kömpelöltä). Sijamuotoisten nimien kanssa kannattaa olla varovainen.
Voidaan pohtia, onko kellään oikeutta tulla huomauttamaan asunto-osakeyhtiöiden nimien kieliasusta. Valintahan on ollut nimeäjän. Silti toivoisi, että asunto-osakeyhtiöiden nimeäjät eivät turhaan lähtisi rosoittamaan vakiintuneita kirjoituskäytäntöjä ja viljelemään poikkeuksia pelkästä poikkeamisen halusta – saati oikeinkirjoituksen tuntemattomuuden takia!
Toisinaan asunto-osakeyhtiön nimestä voi miettiä, mielletäänkö se helposti rakennuksen nimeksi. Esimerkiksi Puuma ja Viinirypäle eivät heti assosioidu tiileen ja laastiin. Taivutuspäätteiset nimet voivat nekin yllättää paljastuessaan rakennusta tarkoittaviksi. Toisaalta erikoiset nimet hahmottuvat vielä huonommin maastokohtien nimiksi, mikä voi ohjata kuulijan ajatukset rakennukseen. Toisinaan asunto-osakeyhtiöiden nimet tuntuisivat viittaavan paremminkin oikeaan luonnonpaikkaan kuin rakennukseen. Esimerkiksi Pekkalanmetsä kuulostaa enemmän marjapaikalta kuin talolta. Myöskään olemassa oleviksi yhdyssanoiksi muodostetut liitynnäisnimet eivät juuri asumiseen viittaa (esim. Kumminkaima ja Riimuverkko) – hauskoja ne kyllä ovat.
Hyvää nimimatkaa!
Joensuulaisten asunto-osakeyhtiöiden nimet tarjoavat paljon kiintoisaa tutkittavaa. Aineistoni on yksi esimerkki, millaisille poluille yhtiöiden nimeämisessä voi lähteä. Artikkelissani olen esitellyt valmiita luokkia, joista ehkä löytyy mieleinen malli tuleville nimeäjille – mutta uusiakin nimeämistapoja voi toki keksiä, kunhan muistaa nimimäisyyden! Niille, joilla on kunnia nimetä asunto-osakeyhtiö, toivotan hyvää nimimatkaa. Reppuun pakkaan artikkelillisen ideoita: useita erilaisia nimeämistapoja (katuosoitteen toistaminen ei suinkaan ole ainoa ratkaisu), vanhan kunnioitusta ja avoimuutta uudelle, oikeinkirjoituksen huomioimista ja kukkuroittain mielikuvitusta!
Kirjoittajan suomen kielen pro gradu -työ on nimeltään Röllintölliä ja Aamuaurinkoa. Joensuulaisten asunto-osakeyhtiöiden nimet (2003). Joensuun yliopisto.