Kielitoimiston sanakirjan uusista sanoista noin 75 prosenttia on yhdyssanoja (elinkaarianalyysi, takuueläke), noin 20 prosenttia johdoksia (bloggailla, inhokki) ja viitisen prosenttia yhdistämättömiä ja johtamattomia sanoja. Näihin kuuluvat sanat ovat muutamaa lyhennesanaa (AVI, ELY) lukuun ottamatta vierasperäisiä (anime, burka, parkour). Tarkastelen seuraavassa, millaisia omaperäisiä eli suomenkielisistä aineksista luotuja johdoksia näihin uusiin sanoihin sisältyy.

Roheita adjektiiveja

Uudet adjektiivit ovat usein  (i)nen- ja llinen-johtimella muodostettuja. Kielitoimiston sanakirjan uusissa sanoissa tätä tyyppiä edustavat mm. adjektiivi toisteinen, joka kuvaa usein toistuvaa ilmiötä (Kirjoittajan toisteinen tyyli)sekä johtimella -llinen muodostetut adjektiivit kokemuksellinen ja kasvollinen. Sana kasvollinen esiintyy tavallisimmin yhteydessä kasvollinen omistaja, joka tarkoittaa henkilönä tai instituutiona tunnettua omistajaa. Kokemuksellinen tarkoittaa kokemukseen perustuvaa, kokemusperäistä, empiiristä. Puhutaan esimerkiksi kokemuksellisesta oppimisesta.

Tavallisia ovat myös kka-, kkä-loppuiset adjektiivit, joista monet ovat deskriptiivissävyisiä (kuvailevia) ja kantasanattomia. Osaa niistä tavataan murteissa, osa on uusia muodosteita. Sanakirjaan on nyt otettu tyyliltään arkiset simpsakka ’pirteä, sievä, nuorekas’ ja pirtsakka ’pirteä’ sekä yleiskielen säpäkkä, joka tarkoittaa temperamenttista, terhakkaa ja nopeasti reagoivaa. Pirtsakan kantasanana on pirteä, mutta kahdelle muulle ei kantasanaa löydy.

Jonkin puuttumista ilmaistaan ton-, tön-loppuisilla karitiiviadjektiiveilla. Näihin kuuluu mm. elämätön ’sellainen, jota ei ole eletty’ (elämätön elämä), ’joka ei elä’ (elämätön lattiamateriaali) tai ’jossa ei ole elämää’.

Kolmitavuiset ea-, eä-loppuiset adjektiivit ovat keskeinen adjektiivien rakennetyyppi. Sanakirjan uusista adjektiiveista tätä ryhmää edustavat deskriptiiviset pinkeä ’pingottunut, piukka’ sekä tyyliltään arkiset päheä ’hieno, erinomainen, kiva’ ja rohea ’karhea, viimeistelemätön; ronski’. Tällaiset adjektiivit ovat usein kantasanattomia. Pinkeä kuuluu samaan sanapesyeeseen kuin pinkoa ja pingottaa. Rohean mallina lienee adjektiivi rouhea, jolla on merkityksensä ’karkea(rakenteinen)’ lisäksi nykyään myös kuvalliset merkitykset ’hienostumaton, rosoinen, karkea’.

Omaa johdostyyppiään edustaa slangisanaksi luokiteltu adjektiivi härö ’outo, omituinen’. Se on todennäköisesti ns. takaperoisjohdos verbistä häröillä, joka kuvaa muun muassa sekapäistä, järjetöntä käyttäytymistä.

Substantiiveja tulkkeesta lypsimeen

Kielitoimiston sanakirjan uusiin omaperäisiin substantiiveihin kuuluvat tulke, karttuma ja sukitus. Tulke ’tulkkauksen tuotos’ on e-johtimella muodostettu teon tuloksen nimi verbistä tulkata. Verbeihin pohjautuvat myös karttuma ’karttunut määrä, kertymä’ ja sukitus putkiremonteissa putkien ’sukalla tai sukilla varustaminen’.

Välineennimiä ovat in-johtimiset maatalouden termit multain ’lietelannan levityksessä käytettävä laite’ ja lypsin ’nännikupeista ja letkuista muodostuva lypsykoneen lypsävä osa’. Välineennimi on myös sana karkotin ’laite, jonka tarkoituksena on pitää loitolla tuhoeläimet, hyönteiset yms.’.

Teonnimiä ovat tämän ajan sanat hitailu ja samaa tarkoittava leppoistaminen. Niiden vierasperäisiä synonyymeja ovat downshifting ja downshiftaus. Sanoilla kuvataan rauhallista ja yksinkertaista elämäntapaa kiirettä ja tehokkuutta vaativan elämäntavan vaihtoehtona.

Johtimella -kas, -käs muodostettuja substantiiveja sanakirjassa on runsaat 60. Ison suomen kieliopin mukaan tällä johtimella muodostettuja uusia substantiiveja ei enää juuri synny, mutta uudismuodosteet ovat satunnaisesti mahdollisia. Yksi tällainen on pukineennimi kämmekäs, joka tarkoittaa sormien päät paljaaksi jättävää sormikasta. Sen synonyymeja ovat sanakirjaan jo aiemmin otetut puolisormikas ja kynsikäs.

Tunnettavuus vai tunnettuus

Produktiiviseen johdostyyppiin kuuluvat sen sijaan uus-, yys-johtimella muodostetut ominaisuudennimet. Tällainen ominaisuudennimi voidaan muodostaa periaatteessa mistä hyvänsä adjektiivista tai partisiipista. Kielitoimiston sanakirjassa on kielenkäyttäjiä toisinaan oudoksuttanut substantiivi tunnettuus, joka tarkoittaa sitä, että jokin on tunnettu (Mainonta lisää tuotteen tunnettuutta). Nyt on uutena sanana mukana myös ominaisuudennimi tunnettavuus ’se, että jokin on tunnettavissa’ (Esineiden painoeron tunnettavuus). Esimerkit sanojen käytöstä selkeyttävät toivottavasti näiden usein toisiinsa sekaantuvien sanojen eroa. Muita uusia ominaisuudennimiä ovat jäljitettävyys ’se, että jokin on jäljitettävissä’ (Lähiruoan alkuperän jäljitettävyys) ja leipoutuvuus ’se, että jokin leipoutuu, leipoutumisominaisuudet’.

Herkkis lämppäri

Slangisanoista tai tyyliltään arkisista sanoista yleisimpiä ovat ari- ~ äri- ja is-johtimen avulla muodostetut sanat. Slangissa ne ovat kolmitavuisia, ja lähtösanana on usein yhdyssana. Kännykkäkulttuuriin kuuluvat häläri ja pilari eli pilapuhelu, pilasoitto. Häläri taas tarkoittaa merkkinä toimivaa puhelinsoittoa, jonka soittaja lopettaa ennen kuin siihen vastataan. Hälärin vierasperäinen synonyymi on myös nyt sanakirjaan otettu killeri.

Muita nyt mukaan otettuja sanoja ovat mm. tyyliltään arkiset hiilari ’hiilihydraatti’, kevari ’kevytmoottoripyörä’ ja korkkari ’korkokenkä’. Slangi-ilmauksia ovat lämppäri ’lämmittelybändi’, kasari, ysäri ja tornari. Viimeksi mainittu on sotilasslangia ja tarkoittaa tornihuhua eli armeijassa kiertävää totena pidettyä mutta yleensä todellisuuspohjaa vailla olevaa tarinaa. Kasari ja ysäri esiintyvät usein yhdyssanojen alkuosana. Kasari kuvaa 1980-luvulta peräisin olevaa ilmiötä (kasarimusa, kasaritukka), ysäri seuraavan vuosikymmenen ilmiöitä. Vierasperäinen fiftari tarkoittaa 1950-luvun tyyliin pukeutuvaa ja tuon ajan amerikkalaista rockmusiikkia harrastavaa henkilöä tai yhdyssanan alkuosana kyseisen tyylin mukaista ilmiötä, kuten esimerkiksi sanoissa fiftarikampaus tai fiftarimekko.

Johtimella -is muodostettuja slangi-ilmauksia ovat herkkis ja pissis. Molempia käytetään sekä adjektiiveina että substantiiveina. Herkkis tarkoittaa herkkää, tunteikasta (ihmistä), pissis taas jossain määrin sen vastakohtaa: sanaa käytetään varsinkin korostetun itsetietoisesti käyttäytyvistä ja provosoivasti pukeutuvista teini-ikäisistä tytöistä.

Jytky ja räime

Joukkoviestimet toistavat mielellään julkisuuden henkilöiden käyttämiä kiinnostavia murre- ja slangisanoja. Verbi hötkyillä tuli aikoinaan tutuksi, kun pääministeri Paavo Lipponen käytti sitä puheessaan (”Natoon ei pidä hötkyillä.”). Vuoden 2011 eduskuntavaalien yhteydessä yleiseen tietoisuuteen nousi Timo Soinin käyttämä sana jytky: ”Jytkyä haettiin ja jytky tuli.” Jytky otettiin sanakirjaan; se on kielessä vanhastaan oleva murresana, joka tarkoittaa sekä ’jykevää’, ’isoa’ että ’jysäystä’, ’pamausta’.

Kovaa ääntä ja meteliä kuvaa myös deskriptiivinen substantiivi räime. Sanasta on nykysuomen sanatietokannassa yksittäinen poiminta vuodelta 1987, mutta vielä sen perusteella sanaa ei otettu sanakirjaan. Nyt sanan löytää jo Helsingin Sanomien kulttuurisivuilta, jossa räimettä löytyy Prokofjevin pianosonaattien tulkinnasta ja Seinäjoen Provinssirockista. Sana on johdettu verbistä räimiä.

Verbejä: koukuttaa ja siedättää

Kielitoimiston sanakirjan uusista sanoista on verbejä noin kuusi prosenttia, ja näistä omaperäisiä vajaa puolet. Niihin kuuluu ryhmä muutosta kuvaavia verbejä, mm. aikuistaa ’tehdä aikuiseksi tai aikuisemmaksi’ ja runsastaa ’tehdä tai saattaa runsaaksi tai runsaammaksi’: Helteet voivat runsastaa sinilevän kukintaa.

Siedättäminen on tapa hoitaa allergioita siedätyshoidon avulla. Verbillä on myös merkitys ’saada joku sietämään jotakin’, esimerkiksi eläin voidaan siedättää uusiin oloihin. Eläimiin liittyy myös pannoittaminen: villieläimiä pannoitetaan eli varustetaan niiden tarkkailuun käytettävällä satelliitti- tms. pannalla.

Verbi ryhmäyttää on alun perin sosiaalipsykologian termi. Ryhmäyttämisen tarkoitus on lisätä ryhmän jäsenten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja saada aikaan ryhmäytymistä. Verbi ryhmäytyä tarkoittaa puolestaan ryhmien muotoutumista ja ryhmän jäsenten yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymistä.

Kielitoimiston sanakirjaan on lisätty myös verbi koukuttaa, joka on Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) merkityksessä ’varustaa koukuilla’. Nyt sana on saanut uuden, arkikielisen merkityksen ’tehdä riippuvaiseksi, addiktoida’. Uusi muutosverbi on muhittaa ’antaa muhia’. Sanalla on sekä konkreettista että abstraktista käyttöä: voidaan muhittaa sekä lihapataa että asioita.

Sanakirjan edelliseen versioon otettiin arkityylinen adjektiivi ihku ’ihana’, nyt mukana on siitä johdettu verbi ihkuttaa ’ihastella, sanoa ”ihkuksi”; pitää ihanana, fanittaa’. Vastaavanlaisia verbejä ovat vierasperäiset hypettää ’hehkuttaa, suitsuttaa jotakin’ ja fanittaa ’ihailla tai kannattaa jotakuta tai jotakin, olla jonkun tai jonkin fani’. Omaperäinen on sen sijaan verbi tylyttää ’moittia jotakuta, olla tyly jollekulle’.

Urpoilla ja äijäillä

Omaperäisten verbien joukossa on myös ryhmä toistoa ilmaisevia frekventatiiviverbejä. Nämä verbit kuvaavat yleensä tilannetta, jossa teko, toiminta tai tapahtuma toistuu useaan kertaan tai jossa toistuminen on luonteenomaista tai jatkuvaa. Näiden verbien tyypillinen johdin on -ele-, -ile-.

Verbistä johdettuja ovat esimerkiksi suditella, joka on johdos verbistä sudittaa ’panna sutimaan, pyörimään’, ja harhauttaa-verbistä johdettu harhautella ’tehdä harhautuksia, peippailla, kikkailla’, tuttu varsinkin urheilukielestä. Tihrustella-verbi on johdettu sanasta tihrustaa ’katsoa silmiään siristellen tai vaivalloisesti’. Verbin toinen merkitys kuvaa vaimeaa itkemistä (itkeä tihrusteli).

Substantiivista tai adjektiivista johdettuja ovat puolestaan keppostella ’tehdä kepposia’ ja vaunuilla, joka tarkoittaa matkailuperävaunulla matkailemista, sekä tyyliltään arkiset äijäillä ja ökyillä. Äijäileminen on miehisyyttä liioitellusti korostavaa käyttäytymistä ja ökyily merkitsee ’mahtailua, rehvastelua, rehentelyä’. Murresana öky tarkoittaa mahtavaa, vaurasta ja suurta. Adjektiivista urpo ’hölmö, typerä’ on johdettu arkityylinen urpoilla ’käyttäytyä tai tehdä jotakin hölmösti, typerästi’. Verbin synonyymi on uunoilla, mutta sillä on toistaiseksi sen verran vähemmän käyttöä, että sitä ei vielä lisätty sanakirjaan.

Jo Nykysuomen sanakirjassa on arkityylinen verbi kettuilla, kettu-sanasta muodostettu frekventatiiviverbi, jolla on merkitys ’menetellä viekkaasti, petkuttaa, viekastella’. Sanan merkitys on vuosikymmenien aikana muuttunut; sen nykyinen merkitys on ’keljuilla, vinoilla, pottuilla’. Tässä merkityksessä sana on myös Kielitoimiston sanakirjassa tyyliltään arkisena. Merkityksenmuutokseen ovat vaikuttaneet sellaiset muodoltaan samankaltaiset verbit kuin pottuilla ja alatyylinen vittuilla.

Saako ryssiä ja sössiä?

Hahmoltaan toisenlaisia frekventatiiviverbejä ovat tyyliltään arkiset deskriptiiviverbit ryssiä ’tehdä virhe, epäonnistua, möhliä, mokata, tunaroida’, söhriä ’töhriä, sotata; möhliä, mokata’ ja sössiä ’sotkea, pilata, mokata, möhliä, tyriä, ryssiä’. Sanakirjassa deskriptiivisanoja joudutaan usein selittämään sanan yhdellä tai useammalla synonyymilla, koska deskriptiivisiä sanoja on monesti vaikea luonnehtia muulla tavoin. Deskriptiivinen on myös verbi räimiä. Sana tunnetaan murteissa, joissa sillä on suurin piirtein sama merkitys kuin Kielitoimiston sanakirjassa: ’räiskiä, hutkia, läimiä, roimia, suomia’. Räntää voi räimiä taivaan täydeltä, mutta sanalla on myös kuvallista käyttöä: poliittisia vastustajia voi räimiä ja bändi voi räimiä rokkia.

Heikki ja Marjatta Paunosen slangisanakirjan mukaan ryssiä-verbin merkitys ’epäonnistua jne.’ on ajoitettavissa 1990-luvulle. Sanaa ei kuitenkaan aiemmin ole otettu sanakirjaan, koska yleiskielen sanakirjaan otetaan aina varoen slangisanoja ja arkikielen ilmauksia. Tämäntyylisiä sanoja tarkkaillaan, ja ne päätyvät sanakirjaan sitten, jos ne ovat joko arkipäiväistyneet tai tulleet kielenkäytössä hyvin yleisiksi. Ryssiä-verbiin liittyy myös affektiivisuutta sen pohjana olevan halventavan ryssä-sanan vuoksi.

Adverbeja: ihan simona tötsyissä

Tekemisen tapaa osoittava adverbijohdin -sti liittyy yleisimmin adjektiiveihin, mutta joskus kantasanana on substantiivikin. Näitä adverbeja ovat mm. sanakirjassa jo ennestään olevat kiireesti ja leikisti ja nyt uutena tulokkaana pakosti, jonka merkitys on ’välttämättä, pakon sanelemana’.

Määrää ilmaiseva adverbi sikana otettiin jo Kielitoimiston sanakirjan ensimmäiseen, vuoden 2004 versioon, ja nyt mukana on sen synonyymi simona, jonka merkitys on ’oikein paljon, todella kovasti, sikana’: Painettiin hommia ihan simona. Molemmat adverbit ovat slangi-ilmauksia. Simona-ilmauksen alkuperää ei ole selvitetty, mutta voisi olla mahdollista, että se on syntynyt sanojen sikana ja himona yhdistymisestä.

Slangia on myös olotilaa ilmaiseva tötsyissä. Tötsyissä oltaessa ollaan huumeen vaikutuksen alaisena. Ilmauksen takana on varsinkin kannabishenkosia tarkoittava tötsyt.

Miten käy kotoilun?

Minna Haapanen kirjoitti Kielikellossa 3/2008 sinä vuonna ilmestyneen Kielitoimiston sanakirjan version uudissanoista. Hän pohdiskeli, mahtavatko tuolloin sanakirjasta pois jääneet sanat pissis, korvamato ja talviterassi yleistyä kielenkäytössä niin, että ne otetaan Kielitoimiston sanakirjan seuraavaan versioon. Kaikki otettiin. Kuinka mahtaa olla sanakirjan seuraavan version laita – löytyvätkö sieltä kotoilu, uunoilu, härpäke ja tymäkkä?

Kirjallisuutta

Ison suomen kieliopin verkkoversio. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 5. Helsinki 2008.

Paunonen Heikki ja Marjatta: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. WSOY, Helsinki 2000.