Kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta vuonna 1990 valmistui esittelyvideo, sen nimeksi tuli Kolmen kielen talo. Tuolloin Kotuksen kieliä olivat suomi, ruotsi ja saame. Myöhemmin mukaan tulivat romanikieli ja viittomakieli. Vähemmistökielten tutkimus on vuoden 2012 uudistuksessa siirretty yliopistoihin ja Kuurojen liittoon, mutta niiden kielilautakuntien toimintaa organisoi edelleen Kotus, Kotimaisten kielten keskus.
Kielimaisema on Suomessa muuttunut sitten Kolmen kielen talo -videon. Kouluissa opiskellaan äidinkielenä kotimaisten kielten lisäksi kymmeniä kieliä, joiden käyttäjät tuovat suomenkin kieleen omat lisänsä. Muun muassa tätä on tutkittu Helsingin kieli -hankkeessa, josta kerrotaan tässä Kielikellon numerossa (ks. Lue myös).
Näiden Suomessa uusien äidinkielten olemassaoloon on havahduttu myös Kotuksessa. Vuonna 2009 julkaistussa Kotuksen kielipoliittisessa ohjelmassa on yhtenä kantavana ajatuksena rinnakkaiskielisyys, se, että samalla kun korostetaan äidinkielen merkitystä, puolustetaan monikielisyyden säilymistä maailmassa. Lähtökohtana on yksilön oikeus äidinkieleen, mutta myös se, että muunkielisillä suomalaisilla on oikeus saada kunnollista suomen kielen opetusta. Kotuksessakin on ryhdytty toimiin, jotka edistävät kielten näkymistä yhteiskunnassa, mutta ennen kaikkea näiden kielten käyttäjien pääsyä suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin entistä läheisemmin: on alettu tuottaa maahanmuuttajasanakirjoja. Niistä ensimmäisen, suomi–somali-sanakirjan, toimitustyötä esitellään tässä lehdessä (ks. Lue myös). Samalla saadaan myös tutustua kieleen, joka useimmille suomalaisille on aivan uusi.
Uusi näkökulma saadaan tuttuunkin kieleen ruotsiin, jonka murresanakirja avautuu verkossa. (ks. Lue myös). Myös Suomen murteiden verkkosanakirjaa on täydennetty: vastikään verkkoon vietiin painetun sanakirjan 8. osa (konkeri–kurvottaa). Murteista kerrotaan tässä lehdessä laajemminkin, kun esitellään monikymmenvuotisen työn tulos, Suomen murrekirja, jossa on näyte kaikista Suomen pitäjänmurteista; näytteet ovat kuultavissa Kotuksen verkkosivujen kautta (ks. Lue myös).
Niin murteet kuin yhteinen yleiskielikin herättävät usein keskustelua, niistä ollaan kiinnostuneita. Lukijat ja kuuntelijat reagoivat herkästi median kielenkäyttöön ja antavat siitä palautetta. Miten kiivastahtisessa sanomalehtityössä pidetään huolta kielestä? Siihen löytyy sisäpiirin tietoa sivun 20 artikkelista.
Monet kielikysymykset, mm. virkakielen selkeyttäminen, nimistö ja eri alojen termistö ovat yhteisiä kielestä riippumatta. Opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämässä virkakielen parantamista edistävässä työryhmässä on sekä ruotsin- että suomenkielisiä jäseniä. Ryhmä on kutsunut kuultavakseen niin Ruotsin valtionhallinnon virkakielenhuoltajan kuin maahanmuuttajia viranomaisasioissa opastavan neuvojan. Ryhmän toiminnan edistymisestä kerrotaan Kielikellon seuraavissa numeroissa.