Julkisuus on Suomessa usein yhden sanan varassa. Takavuosina tällainen sana oli konsensus: kun sen avulla luonnehdittiin maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteisymmärrystä talous- ja tulopolitiikan linjasta, sana levisi nopeasti muuhunkin käyttöön, niin että kaikkinainen asioista sopiminen rupesi alalla kuin alalla olemaan konsensusta.

Yhdessä vaiheessa oli muotia puhua saneeraamisesta. Sekä vanhoja kortteleita että huonosti menestyviä yrityksiä saneerattiin ja saneerataan vieläkin. Pian tavallinen kansa kuitenkin huomasi, että saneeraamisesta oli ikäviä seurauksia. Kun korttelia sanottiin saneerattavan, ei oikein tiedetty, oliko tarkoitus rakentaa vai repiä. Ja kun yritystä saneerattiin, monelle työntekijälle tuli lähtö muille markkinoille tai kortistoon. Saneeraus ruvettiin käsittämään peittelysanaksi, jonka avulla halutaan kätkeä karut tosiasiat.

Viime vuosina on hoettu hokemasta päästyäkin, että olemme siirtymässä tietoyhteiskuntaan. Mitenkähän meitä nyt yritetään huijata, kyselee moni epäilijä. Kriittiset tutkijat ovatkin osoittaneet koko tietoyhteiskunnan käsitteen monin tavoin ongelmalliseksi. Puhe tietoyhteiskuntaan siirtymisestä on lähinnä tiedon määrän lisääntymisen kuvaus, jolla meitä kannustetaan sopeutumaan kehityksen vauhtiin. Laadun muutos ei ole niinkään varmaa. Filosofi Ilkka Niiniluoto on muistuttanut siitä, että tieto on johdos sanasta tietää, joka on alun perin tarkoittanut ’tien tuntemista’. Niiniluoto kirjoittaa Me-lehdessä näin:

Uudet tekniset välineet voivat oikein käytettyinä auttaa meitä matkallamme. Tie aitoon tietoyhteiskuntaan on löydettävissä vain jos me yhä jaksamme taistella tasa-arvon, rauhan, demokratian, totuuden ja hyvyyden puolesta.

Viestinnässä olisi totuus kovin tärkeä ominaisuus. Totuutta palvelee täsmällinen kielenkäyttö. Muotisanoilta puuttuu yleensä juuri täsmällisyys.

Tuorein tulokas pintaliitosanojen rientomarssissa on rakennemuutos. Mikä on tehnyt tästä sanasta niin suositun? Pääosan elinvoimastaan se on varmasti saanut kirjoitetusta hallitusohjelmasta, siellähän se on keskeinen käsite. Mutta itse tuossa ilmauksessakin on aineksia, jotka ovat siivittäneet sanan lentoa. Tarkastelen niitä hieman lähemmin.

Miksi ei sanota rakenteenmuutos, miksi rakennemuutos? Ennen puhuttiin ”elinkeinorakenteen muutoksesta”, ja se tuntui selvältä. Yhdyssana rakenteenmuutos viittaisi siihen, että yksi ainoa rakenne muuttuu, vieläpä kauttaaltaan. Rakennemuutos on tässä suhteessa ylimalkaisempi. Perusmuotoinen alkuosa rakenne voidaan ensinnäkin käsittää sisällöltään monikolliseksi samaan tapaan kuin alkuosa sanassa marjakato, joka tarkoittaa ’marjojen katoa’. Rakennemuutos voidaan tulkita tältä pohjalta ’rakenteiden muutokseksi’. Toisaalta nominatiivialku voi yhdyssanassa tarkoittaa myös paikkaa: rakennevika tarkoittaa ’rakenteessa olevaa vikaa’. Tämän mukaisesti rakennemuutos voidaan tulkita niin, että kyseessä on ”rakenteessa tai rakenteissa tapahtuva muutos”. Nominatiivialku on antanut rakennemuutos-sanan merkitykselle väljyyttä, jota tänä maailmanaikana tarvitaan. Siinä yksi syy sanan suosioon.

Seuraavaksi on katsottava, miten tämän yhdyssanan osat yksinään ovat tulkittavissa.

Rakenne voi tässä yhteydessä tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin se voi merkitä lähes samaa kuin organisaatio, siis ihmisen päätöksin syntynyttä järjestelmää. Mutta ilmauksissa ikärakenne ja sosiaalirakenne se kuvaa toisenlaista struktuuria: kyseessä ovat lähinnä ilmiöt. Merkitys on tällöin suunnilleen sama kuin sanalla jakautuma.

Entä sitten sana muutos? Sekin on hauskasti kaksitulkintainen. Muutos voi olla johdos verbistä muuttaa, jolloin kyseessä on ihmisen tietoinen toiminta. Mutta muutos voi olla johdos myös sanasta muuttua, jolloin tarkoitetaankin taas ihmisestä riippumatonta ilmiötä.

Summa summarum: rakennemuutos voi tarkoittaa ’organisaation muuttamista’. Kun puhutaan VR:n rakennemuutoksesta, tarkoitetaan juuri tätä. Toiseksi rakennemuutos voi tarkoittaa ihmistahdosta riippumatonta ilmiötä, jakautuman muuttumista, esimerkiksi ikäjakautuman kehittymistä johonkin suuntaan. Vielä on huomattava se, ettei sana muutos sinänsä kerro mitään tapahtuman suunnasta, ts. siitä, lisääntyykö vai väheneekö se, jonka muutoksesta on puhe. Toistaiseksi ei kukaan ole kuitenkaan tarkoittanut rakennemuutoksella sitä, että jotakin lohkoa tai alaa laajennetaan ja sille otetaan lisää väkeä työhön. Käytännössä ainoaksi merkitykseksi on jäänyt se, että tehostetaan, supistetaan ja vähennetään väkeä.

Rakennemuutos-sana viittaa kaunistelevasti ja kovin ylimalkaisesti siihen, mitä tapahtuu todella, kun kilpailukykyä parannetaan, kun automaatio lisääntyy ja organisaatioita rukataan uuteen uskoon. Se ilmaisee tästä tapahtumasta yhden piirteen, joka kuitenkaan ei ole yksilön kannalta kovin olennainen. Erityisen käyttökelpoiseksi tämän sanan tekee se, että rakennemuutos voi tarkoittaa myös ilmiötä, joka tapahtuu ihmistahdosta täysin riippumatta. Tämä mystinen sävy seuraa sanaa silloinkin, kun sillä tosiasiallisesti ilmaistaan aivan muuta, ihmisen päätöksin tehtävää muutosta.

Hyvää tarkoittava vallanpitäjä on Kustaa Vaasasta alkaen käyttänyt sanoja isänmaassamme juuri tällä tavoin. Ikävä todellisuus, joka kohtaa kansalaista veroina tai työttömyytenä, kääritään siedettävän tuntuisiin ja jopa myönteisiin ilmauksiin. Silti on vaikea osoittaa, että meitä suoranaisesti harhautettaisiin. Kaikki se, mitä näinä aikoina tapahtuu, on kyllä jotenkin ilmaistavissa sanalla rakennemuutos. Tämä sana vain on merkitykseltään niin väljä, että se voi tarkoittaa lähes mitä ilmiötä tahansa mutta ei mitään ilmiötä täsmällisesti.

Ilmeisesti vallanpitäjän on käytännössä vaikea puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Demokratiassa on oppositio sitä varten, että se kertoo hallintoalamaisille asioiden oikeat nimet. Sama tehtävä olisi tietysti lehdistöllä. On valittaen todettava, että toimittajat takertuvat kovin herkästi niihin sanasyötteihin, joita vallankäyttäjä keskusteluun heittää. Toivoisin, että suomalainen journalismi erittelisi hieman tarkemmin esimerkiksi sellaisia sanoja kuin tietoyhteiskunta, rakennemuutos, kokonaisuudistus ja postmodernismi ennen kuin ottaa ne tiedonvälityksen palvelukseen.

Lopuksi täytyy myöntää, etteivät sentään kaikki isokenkäiset aivan tunnottomasti puhu rakennemuutoksesta. Selventävää tekstiä tarjosi mm. Teollisuuden Keskusliiton toimitusjohtaja, kun hän esitelmöi pankkien rakennemuutoksesta. ”Tarkoitan pankkisektorin rakennemuutoksella tietysti konttoriverkon keventämistä”, hän sanoi. Tästä jo pankkivirkailijakin pääsee kärryille, mitä on tulossa.

¹ Julkaistu Suomen Kuvalehdessä 4/1988.