Kevään 2015 eduskuntavaaleja seurasi kiihkeä kuplakeskustelu, kun kulttuuriväki hämmästeli Helsingin Sanomissa, keitä ne perussuomalaisia äänestävät oikein mahtavat olla. Nuori näyttelijätär arvelikin elävänsä kulttuurikuplan suojassa, koska hänen tuttavapiiriinsä ei kuulu ainuttakaan perussuomalaisten kannattajaa. Siitä se sitten alkoi, viikkoja vellonut kuplakohu.
Aluksi puhuttiin kulttuurikuplasta tai punavihreästä kuplasta, jossa poliittisesti vasemmalle kallistuvien arvoliberaalien pääkaupunkilaisten väitettiin elävän. Punaviherkuplan sisään eivät mahdu talouden ja tavallisen arjen realiteetit. Sen sijaan kuplassa keskitytään maailman parantamiseen ja taivaanrannan maalailuun toisten samanmielisten kanssa atonaalisen jazzin tahtiin punaviiniä siemaillen.
Ei kestänyt kauankaan, kun alettiin esittää vastalauseita: Eikö maaseudun syrjäkylillä viihtyvillä ja konservatiivisia arvoja kannattavilla ole oma kuplansa? Elämmekö kaikki jonkinlaisessa sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa kuplassa?
Kupla rakentuu pienien ja suurien elämänvalintojen kautta, ja vähitellen siitä kehkeytyy asukkinsa arvomaailman ja mieltymysten mukainen turvallinen pesä, johon omien mielipiteiden kanssa ristiriidassa olevilla näkemyksillä ei ole pääsyä. Kupla on siis eräänlainen suojakupu, jonka pinnasta omaan maailmakuvaan sopimaton aines kimpoilee pois.
Kuplailmiöön liittyy myös tieto- eli informaatiokupla. Internetin hakukoneet ja esimerkiksi Facebookin tapaiset sosiaalisen median palvelut oppivat käyttäjänsä tavoille ja alkavat suodattaa ja tarjota hänelle sisältöjä, jotka vastaavat hänen elämänkatsomustaan ja ennakkokäsityksiään. Hakijalle siis annetaan se vastaus, jonka hän haluaa kuulla. Näin filtterikupla vahvistaa edelleen jo olemassa olevia uskomuksia ja mielipiteitä.
Sanaa kupla käytetään kuvallisesti muullakin tapaa, nimittäin puhuttaessa erilaisiin epärealistisiin oletuksiin perustuvista ilmiöistä. Esimerkiksi talouskupla syntyy, kun hinnat nousevat kohtuuttomasti. Ihminenkin voi olla kupla, jos hän ei onnistu täyttämään usein itse luomiaan odotuksia. Kaikille kuplille on yhteistä ajatus todellisuudenvastaisuudesta. Kuplan sisällä eletään harhan vallassa, ja todellisuus sijaitsee kuplan ulkopuolella. Asioiden todellinen laita selviää, kun kupla puhkeaa.
Lopulta koko punaviherkuplasta alkanut kuplateoria kyseenalaistettiin. Ainahan ihmiset ovat katsoneet maailmaa omasta vinkkelistään ja yksilöllisistä lähtökohdistaan. On luontevaa hakeutua samanhenkiseen porukkaan ja kaihtaa erimielistä seuraa. Niin ikään ihmisillä on tapana paneutua heitä itseään kiinnostaviin asioihin. Nyt tästä ilmiöstä on vain alettu puhua uudella, tarttuvalla tavalla. Kupla taitaa olla pelkkä kupla.