Viime aikoina olen kuullut eri yhteyksissä käytettävän sanontaa päivä on pulkassa. Harva käyttäjistä näyttää kuitenkaan olevan selvillä, mitä sanonnalla tarkoitetaan eli mistä ihmeen pulkasta on kyse.
Suomen kirjakielessä pulkka-sana tunnetaan lähinnä ahkiota tarkoittavana ja toisaalta ahkiota muistuttavana lasten mäenlaskuvälineenä. Tällaisiin pulkkiin päivä ei oikein sovi.
Murteissa pulkalla on moniakin merkityksiä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi lummetta tai ulpukkaa, tyynyä, vehnäleipää tai joukkoa. Näihinkään ei päivä tunnu luontevasti yhdistyvän.Tavallisimmin pulkka tarkoittanee murteissa palikkaa, tappia. Kysymykseen ”Mitäs teet?” on moni kyselijä saanut – ainakin länsimurteiden alueella – vastaukseksi: ”Pulkkaa kysyjän perseeseen!” (Vieläkö joku ihmettelee suomalaisten vaitonaisuutta!)
Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja jonkin verran Hämeessä ja Uudellamaallakin pulkaksi nimitettiin myös puukapulaa, johon merkittiin torpparin tai muun päivätyöläisen taloon tekemät työpäivät. Taksvärkkipulkka saattoi olla kaksiosainenkin, jolloin toinen kappale oli työntekijän, toinen esimerkiksi voudin hallussa. Illalla työpäivän päätyttyä osat sovitettiin yhteen ja sahaamalla tai leikkaamalla tehtiin molempiin samalla kertaa lovet, jolloin ”päivä oli pulkassa”. Tässä voisi nähdä suorastaan kaksinkertaisen kirjanpidon alkuhistoriaa. Nurmijärveläissyntyiselle Aleksis Kivellekin päivätyöpulkka oli tuttu, koskapa hän Karkurit-näytelmässään kirjoittaa: ”Mullan rakoseen vaivun, ja sitten olkoon unohdettu elon pitkä, tukala päivätyö, ja merkki pulkkaani piirretty kunnialla” (Kootut teokset 2 s. 305).
Koska taksvärkkipulkka kuului aikoinaan osana senaikaiseen työajan seurantajärjestelmään, olisi mielestäni paikallaan, että sillä olisi jokin rooli nykyisessä sähköisessäkin seurantajärjestelmässä. Markkinarakoa pulkalle näyttää olevankin. Työajanseurantalaitteeseen työnnettävälle kortille eli avaimelle ei ole toistaiseksi löytynyt sopivaa nimeä. Kortti ei tunnu hyvältä, koska se ei muistuta mitään korttia. Avain taas ei kelpaa, koska sillä ei avata mitään. Työpaikoilla on käytössä sellaisia kuvailevia nimityksiä kuin läpyskä ja laku, mutta ne ovat lähinnä rakkaan lapsen lempinimiä ja kuuluvat työpaikkaslangiin. Virallisemmaksi nimeksi sopisi mielestäni mitä parhaiten edellä esitelty pulkka. Vanha torpparilaitoksen ajoilta peräisin oleva sanontakin saisi uutta eloa, kun töistä lähtiessään voisi tyytyväisenä todeta, että ”taas on päivä pulkassa”.