Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Stadin Slangi ry. ja Helsingin Sanomat järjestivät vuonna 2003 pääkaupunkiseudun kouluissa suuren slangiasuisten paikannimien keruukilpailun. Kilpailuun osallistui satoja peruskoulun yläasteiden, lukioiden ja ammattioppilaitosten oppilaita Helsingistä, Espoosta, Kauniaisista ja Vantaalta. Talteen saatu slanginimistö on rikasta ja monesti yllättävääkin. Aineisto on myös kuva siitä, millainen 2000-luvun alun pääkaupunkiseutu on alueella asuvan nuoren silmin.

Kilpailussa saatiin talteen noin 4 100 eri nimeä, joista arviolta peräti noin 1 500 uusia eli sellaisia, joita ei aiemmin ole tallennettu mihinkään kokoelmiin tai lähteisiin. Vastauksia tuli eri nimiä huomattavasti enemmän, noin 14 500. Vastauksia on luonnollisesti eri nimiä runsaammin, sillä monet yleiset nimet toistuvat lukuisissa nimikokoelmissa.

Aineiston kymmenen tavallisinta nimeä ovat Itis (Itäkeskus), Kaivari (Kaivopuisto), Ogeli (Oulunkylä), Stadi (Helsinki), Steissi (Rautatieasema), Tennari (Tennispalatsi), Espa (Esplanadi), Lintsi (Linnanmäki), Tiksi (Tikkurila) ja Stokka (Stockmann). Näistä suosituimmista nimistä valtaosa on ollut käytössä jo 1900-luvun alun Helsingin slangissa. Uudempia nimiä ovat Steissi (1950–), Tiksi (1970–) ja Itis (1980–). Vasta viime vuosina on alettu puhua Tennarista. Kun Tennispalatsin elokuvakeskus avattiin vuonna 1999, tuli siitä pian nuorison suosikkipaikkoja. Yleisimpien nimien lista kertookin siitä, mitkä paikat tämän päivän koululaiselle ovat tärkeitä.

Aineistossa on eniten kaupunginosien ja muiden alueiden nimiä. Esimerkiksi lähes kaikilla Helsingin kaupunginosilla on omat slanginimensä, monella useampiakin. Erilaisten rakennusten (esimerkiksi koulujen, nuorisotalojen, urheiluhallien, asemien, kauppojen, ostoskeskusten, kioskien ja ravintoloiden) nimiä sekä katujen, teiden, puistojen, torien, kenttien ja erilaisten oleskelu- ja tapaamispaikkojen nimiä on niin ikään runsaasti. Luonnonpaikkojen, kuten jokien, saarten, lahtien ja mäkien, nimiä on aineistossa puolestaan vähän. Tämä on luonnollista; kaupunkimaisema on suurelta osin rakennettua ympäristöä. Osa nimistä on lähes yleissuomalaisia tai ainakin yleispääkaupunkiseutulaisia eli lähes kaikkien tuntemia. Monet nimistä puolestaan ovat vain pienen piirin käytössä ja tiedossa.

Mikä ihmeen Lepuski?

Suuri osa nimistä on annettu paikoille, joilla jo on jokin virallinen nimi. Tällöin slanginimi on usein muodostettu virallisen nimen pohjalta. Näin ovat syntyneet esimerkiksi Tumpe (Tuomiokirkko), Finkki (Finlandiatalo), Meklu (Mechelininkatu) ja Teppana (Teboil). Yleensä tällaisessa nimessä on virallisen nimen osan lisäksi jokin ns. slangijohdin. Tavallisimpia johtimia ovat -ari (Tammari = Tammisalo), -is (Kisis = Kisahalli), -ka (Tölika = Töölö), -tsa (Kontsa = Kontula), -tsi (Bultsi = Bulevardi), -tsu (Hertsu = Herttoniemi), -ski (Lepuski = Leppävaara) ja -sku (Tamsku = Tammisto).

Hyvin suositun -is-johtimen avulla voidaan lähes mistä tahansa nimestä muodostaa slanginimi: Siilitiestä Siilis, Vaasankadusta Vaasis, Senaatintorista Senis, Käpylästä Käpis, Westendistä Vestis ja niin edelleen. Virallisen mutta ruotsinkielisen nimen mukaan on puolestaan annettu esimerkiksi Smedju (Sepänmäki) ja Kökkeli (Kauklahti).

Joskus paikalle on annettu nimi virallisesta nimestä piittaamatta. Tällaiset nimet kuvaavat paikkaa ja kertovat siitä, millaisena nimenantajat paikan näkevät ja kokevat. Esimerkiksi erästä koulua voidaan ulkonäkönsä mukaan kutsua Sardiinipurkiksi tai Sillipurkiksi ja erästä toista koulua taas Rinkeliksi. Jälkimmäisen koulun oppilaat ovatkin rinkelikoululaisia. Vaaleanpunaista nuorisotaloa sanotaan Possutaloksi tai Possikseksi. Leikkipuisto, jossa on peniksen näköinen palohälytystorni, on saanut nimen Pili ja leikkipuisto, jossa on porkkananmuotoinen liukumäki, nimen Porkkanapuisto tai Porkkis.

Mustastasurmasta Pomopesäkkeeseen

Toiset nimet eivät niinkään kuvaa paikan ulkonäköä vaan pikemmin välittävät niitä mielikuvia, kokemuksia ja asenteita, joita paikkoihin tai niiden käyttäjiin liitetään. Koululaiset voivat kutsua omaa koulua Keskitysleiriksi tai Varavankilaksi, oman koulun ruokalaa Mustaksisurmaksi ja hammashoitolaa Sadistikammioksi. Julkisista rakennuksista eduskuntatalo on saanut nimen Pomopesäke ja Kansallisooppera nimen Kirkumo. Joidenkin kaupunginosien nimet, kuten Snobbis (”asuu hirveen rikkaita ihmisiä”), Juppimesta, Takapajula, Mafiamesta, Slummi, Spugela ja Spugeläävä, kertovat selvästi ja tylystikin, millaisia mielikuvia näihin paikkoihin liitetään.

Samankaltaisia ovat ulkomaisten esikuvien mukaan annetut nimet, kuten Bangladesh, Kairo, Monaco, Mogadishu ja Uganda, joita on annettu alueille, joilla asuu keskimääräistä enemmän ulkomaalaisia. Mielikuvista ja asenteista on kyse silloinkin, kun helsinkiläiset kutsuvat Espoota tai Vantaata Böndeksi tai Landeksi. – Helsingin keskusta on puolestaan yksinkertaisesti Keskusta, Stadi tai Ydin. ”Lähetään Ytimeen hengaan”, sanotaan kavereille tai kännykässä kysytään toiselta: ”Ootko Ytimes?”.

Aina paikalla ei virallista nimeä edes ole; tällaisia ovat esimerkiksi monet skeittipaikkojen nimet. Nämä paikat ovat siis nuorille tärkeitä vaikka virallisen nimistön suunnittelijoiden ja asemakaavan laatijoiden näkökulmasta ne eivät sitä ole olleet. Yhtä skeittipaikkaa kutsutaan Mummokurviksi, koska ”vanhahkot ihmiset välillä valittaa”. Nimen Siikretti on puolestaan saanut skeittipaikka, joka on salainen. Muita skeittipaikkojen nimiä ovat esimerkiksi Bumppi, Ditsi, Kräsäri, Lantaparkki tai Lantis ja Love tai Lovenkurvit.

Cabanossi ja Muusimäki

Yhdestä ja samasta paikasta voidaan käyttää useita eri nimiä ja nimivariantteja. Esimerkiksi Paloheinä voi olla Palho, Palis, Palkkis, Paltsari, Paltsi, Paltsu tai Paltti, Vuosaari Vuki, Vuokki, Vuokkis, Vuosis, Vuosku tai Vusa ja Mannerheimintie Mande, Mankku, Mannari, Manne, Manskari, Manski, Mansku, Mantsa, Mantsku, Marski, Martsi, Bourbon Street tai Forssa. Yhden nimen pohjalta voidaan muodostaa paitsi äänteellisiä variantteja myös erilaisten merkitysassosiaatioiden kautta uusia ja taas uusia variantteja. Näin muodostuu eräänlaisia nimiketjuja. Esimerkiksi Makkaratalo voi olla paitsi Magis tai Makkis myös Cabanossi tai Chiekuratalo.

Monesti yhteen nimeen voi kietoutua lukuisia motiiveja ja selityksiä; nimistä voidaan alun perinkin tehdä kielellisesti monitulkintaisia. Tällainen kielellinen leikittely on slangissa tavallista. Kielileikeistä kertovat myös ns. mukakäännetyt nimet. Jakomäki voi esimerkiksi olla Splitthill ja Ruoholahti Weedland. Koska Tapanilan ruotsinkielinen nimi on Mosabacka, on tästä väännetty paitsi Mosis myös Mosapaska ja Muusimäki.

Kaikkien nähtävillä

Slanginimien koululaiskeruun aineisto on ainutlaatuinen, koska aiemmin ei koululaisten käyttämää paikannimistöä ole näin kattavasti koottu. Aineisto on arvokas tutkimusaineisto nimistöntutkijoille ja muille slangista ja Helsingin seudusta kiinnostuneille. Sen avulla voidaan selvittää muun muassa sitä, mitkä paikat nuorille ovat tärkeitä ja millaisia eroja nimistön käytössä on eri puolilla pääkaupunkiseutua koulua käyvien nuorten välillä. Aineisto on huomattava silläkin tavoin, että se on ensimmäinen laaja kieliaineisto, joka on kerätty sähköisesti. Koululaiset kirjoittivat vastauksensa sähköiselle lomakkeelle, joka keruuajan oli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen www-sivuilla. Tämän ansiosta koko aineisto on kaikkien nähtävissä tutkimuskeskuksen www-sivuilla osoitteessa www.kotus.fi. Se on järjestetty sekä kouluittain että slanginimittäin. Slanginimen lisäksi ilmoitetaan muut oppilaiden antamat tiedot: paikan virallinen nimi, paikan sijainti, esimerkkilause ja paikkaan ja nimeen liittyvää muuta tietoa (esimerkiksi nimen alkuperästä ja sen käytöstä).

Landelle Nääsvilleen

Slanginimiaineisto on pääkaupunkiseudun nuorten nimistöä. Aineisto ei kuitenkaan kuvaa vain Helsingin seudun nimistöä ja ympäristöä vaan myös sitä, millä tavoin slanginimistöä yleensä muodostetaan ja millä tavoin nykyiset suomalaisnuoret omaa ympäristöään katselevat. Samanlaisin keinoin slanginimiä laaditaan muuallakin. Monet nimistä ovat vielä sellaista yleissuomalaista kiertotavaraa ja muotia, että samoja nimiä tavataan monilla paikkakunnilla.

Aineistoon on sattunut lukuisia nimiä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Tällaiset nimet valottavat sitä, mitkä paikat Helsingin seudun nuorelle ovat muualla Suomessa tärkeitä ja mitä nimiä näistä paikoista käytetään. Pääkaupunkiseudun nuori saattaa näin vierailla vaikka Sippurissa (Sipoossa), Nurtsissa (Nurmijärvellä), Nääsvillessä (Tampereella), Tubassa (Turussa), Severissä (Savonlinnassa), Rollossa (Rovaniemellä) tai Torkussa (Torniossa). Mutta muuten Kehä III:n eli Kehärin, Rajatien, Borderin tai Susirajan takana on stadilaisen nuoren mielestä Lande.s

Aiheesta lisää:

Ainiala, Terhi 2001: Larussa vai Lauttasaaressa – kaupunkinimistö tutuksi. – Kielikello 2 s. 9–11.

Ainiala, Terhi 2003: Kaupunkinimistön tutkimuksen perusteet. – Virittäjä 107 s. 207–225.

Paunonen, Heikki 2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii? Stadin slangin suursanakirja. Helsinki: WSOY.