Onko Tampere Eteläinen Etelä-Tampereella?

Viime vuosina on alkanut ilmaantua yhä useammille elämänaloille nimiä ja nimen tapaan käytettyjä paikkojen ja alueiden luonnehdintoja, jotka poikkeavat suomen kielelle ominaisista rakenteista. Tällainen on esimerkiksi nimityyppi, jossa adjektiivi vastoin normaalia käytäntöä seuraa pääsanaa, kuten nimessä Hanko Pohjoinen. Mitä vikaa niissä on, jos ne kerran toimivat keksijöidensä ja käyttäjiensä piirissä? Hankaluus onkin siinä, että laajemmassa piirissä, ulkopuolisille, niiden tarkoite ei aina ole selvä, niitä ei osata kirjoittaa ja taivutus lauseyhteyksissä tuottaa vaikeuksia. Ongelmat ratkeaisivat kerralla, jos uusia nimiä luotaessa käytettäisiin mallina perinteisiä muotoja ja muistettaisiin suomen kielen rakenteet ja taivutus sekä oikeinkirjoitusohjeet. Kirjavuus näissä seikoissa ei edistä viestivyyttä: Hanko pohjoisen koulu ~ Hanko Pohjoisen koulu ~ Hanko-Pohjoisen omakotialue ~ Hanko Pohjoinen omakotialue ~ Seniorikerho Hanko pohj. Norrberga ~ Hanko pohj. päiväkoti. Nimien käyttäjille on epäselvää, onko alkukirjain iso vai pieni, tarvitaanko yhdysmerkkiä, taivutetaanko nimen osia ja jos taivutetaan, niin mitä osaa ja miten.

Ilmansuunta nimessä ennen ja nyt

Suomen paikannimistössä esiintyvät vanhastaan mm. kylän- ja järvennimenä sekä Eteläinen että Pohjoinen. Hauholla kylännimi Eteläinen taipuu Eteläisissä, Tuuloksessa kylännimi Pohjoinen vastaavasti Pohjoisissa. Yleisempi on kuitenkin nimityyppi, jossa ilmansuunta on yhdyssanan määriteosana: Eteläkylä, Pohjoiskylä. Nimet Eteläinen ja Pohjoinen onkin ymmärrettävä elliptisiksi ilmauksiksi: niistä on jätetty pois pääsana, esimerkiksi kylä, ja ne ovat nyt yksinään erisnimiä. Jos haluttaisiin tarkentaa, missä kunnassa tämä Eteläinen-niminen kylä on, sanottaisiin ilman muuta Hauhon Eteläinen, siis taivutettaisiin edessä oleva paikannimi genetiiviin. Näiden vanhojen nimien tarkoite on yksiselitteinen ja selkeä, ja ne ovat syntyneet eri tavalla kuin uudet Oulun Eteläinen, Hanko Pohjoinen -tyyppiset nimet. Ne eivät ole voineet olla mallina nykyään yleistyvälle nimityypille. – Jostain syystä ilmansuunnista länsi ja itä ei ole syntynyt perinteisesti ainakaan kylännimiä *Läntinen tai *Itäinen eikä niistä ole muodostettu uusiakaan nimiä.

Mallejakin näille uusien nimityyppien piirteille on: ensiksikin sille, että adjektiiviattribuutiksi käsitettävä ilmansuuntamäärite on vasta pääsanan jäljessä, ja toiseksi sille, että genetiivimuoto korvataan nominatiivilla. Nimet Turku eteläinen ~ Turku Eteläinen ja Turku pohjoinen ~ Turku Pohjoinen olivat vanhan vaalipiirijaon mukaisia piirejä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Näin oli mahdollista lyhyesti ilmaista vaalipiiri vaikkapa vaalituloksia kuvaavassa tilastossa sarakkeen otsikkona tai diagrammin alla. Suullisessa esityksessä kuitenkin sanotaan tavallisesti: ”Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä kertyi ääniä – – .” Näissäkin tapauksissa näyttää tuottaneen vaikeuksia ratkaista, alkaako ilmansuuntaa ilmaiseva määrite isolla vai pienellä kirjaimella.

Tätäkin vanhempia malleja on. Jo vuosisatoja on hallinnollisia alueita nimetty asiakirjoissa niin, että esimerkiksi kihlakunta on jaettu etelä- ja pohjoisosaan, ja jako on ilmaistu asiakirjassa mainitsemalla kihlakunnan nimi ja sen perään tarkennus. Näitä ilmauksia ei kuitenkaan ole siltään käytetty paikanniminä. Toiminta-aluetta kuvaavassa käytössä Turku Eteläinen -tyyppiset nimitykset ovat levinneet hallinnosta yrityksiin. Esimerkiksi erään leipomon myyntialueita ovat Turku eteläinen ja Turku pohjoinen. Kumpaankin alueeseen kuuluu Turun lisäksi useita lähikuntia. Tarkoite on siis melko epämääräinen, siihen sisältyy osa Turun kaupunkia ja alueita Turun etelä- tai pohjoispuolelta.

Samaa mallia noudattavat rotaryklubien toimialueet Vaasa Eteläinen ~ Vaasa-Eteläinen ~ Vaasan Eteläinen ~ Rotaryklubi Vaasan Eteläinen ~ Vaasa Eteläinen–Vasa Södra. Samaa horjuvuutta taivutuksessa ja oikeinkirjoituksessa sisältyy nimiin Joensuun eteläinen Rotary-klubi ~ Joensuu Eteläinen ~ Joensuu-Eteläinen.

Viime vuosina sisäministeriö on johtanut aluekeskusohjelmia, joissa useita kuntia tai seutukuntia liittyy löyhemmin tai tiiviimmin yhteistyöhön. Yksi aluekeskus on Oulun Eteläinen, joka käsittää Nivalan–Haapajärven, Ylivieskan ja Siikalatvan seutukunnat, yhteensä 16 kuntaa. Oulun Eteläinen ei siis ole Etelä-Oulu eli Oulun eteläosa, vaan Oulun ulkopuolella sijaitseva, kaupungin eteläpuolinen laaja alue, suunnilleen sama kuin Oulun läänin eteläosa. Häiritsevää ilmauksessa on, ettei adjektiivilla eteläinen ole pääsanaa. Joskus kuitenkin kirjoittaja on tekstissä käyttänyt pääsanaa: ”[Ylivieskan seutu] toimii osana Oulun eteläistä aluetta, joka yhdistää kolme seutukuntaa – – .” (Kuntalehti 10/2002, s. 11.)

On olemassa myös aluekeskus, jonka nimi on Oulun seutu. Siihen kuuluu Oulun kaupungin lisäksi 9 kuntaa sen ympäriltä kaikista ilmansuunnista. Nimitykset Oulun Eteläinen ja Oulun seutu eivät itsessään ilmaise tarkoitettaan, vaan merkitys pitää saada selville muista lähteistä.

Etelä-Pirkanmaan kuntien yhteistyötä on tiivistetty ”Tampereen Eteläinen -kampanjalla” (Kuntalehti 19/2002, s. 10). Tässä tapauksessa Tampere ei kuitenkaan ole mukana yhteistyössä: kampanjaan osallistuvat viisi Tampereen eteläpuolella sijaitsevaa kuntaa – samat, jotka muodostavat Etelä-Pirkanmaan seutukunnan. Miksei voisi puhua Etelä-Pirkanmaan kampanjasta varsinkin, kun on sellaisia aluekeskusohjelmaan päässeitä seutukuntia kuin Itä-Uusimaa, Pohjoinen Keski-Suomi, Etelä-Pirkanmaan seutukunta ja Ylä-Pirkanmaan seutukunta? Nämä nimitykset kertovat havainnollisesti, missä päin liikutaan.

Virkamiehet ovat joskus ratkaisseet koulujen nimeämisen ilmansuuntailmauksilla. Esimerkiksi Riihimäellä on peruskoulut Eteläinen, Pohjoinen, Haapahuhta, Herajoki ja Lasitehdas. On luontevaa sanoa, että lapsi käy Riihimäen Haapahuhdan koulua tai että lapsi käy koulua Haapahuhdassa, mutta voiko sanoa, että lapsi käy Riihimäen Eteläisen koulua tai Riihimäen eteläistä koulua tai että lapsi käy koulua Eteläisessä? Riihimäellä ei ole sellaisia kaupunginosia tai muitakaan paikkoja kuin Eteläinen ja Pohjoinen.

Hangossa ilmaus Hanko Pohjoinen on selvästi vakiintumassa paikannimeksi. On Hanko Pohjoisen koulu ja Hanko Pohjoinen omakotialue tai Hanko-Pohjoisen omakotialue. Paikkakuntalaiset käyttävät ilmauksia ”Säästöpörssi on Hanko Pohjoisessa” ja ”pojat lähtivät lenkille Hanko Pohjoiseen päin”. Hangossa nimellä on aivan omanlaisensa historia. Alkuaan Hanko-Pohjoinen (ruotsiksi Hangö-Norra) oli 1880-luvulla kehittyneen teollisuusalueen junaseisakkeen nimi. Seisake oli pohjoisempana kuin Hangon kaupungin pääasema. Nimi näkyy vuoden 1953 peruskartassa mutta ei myöhemmin. Nykyään Hanko Pohjoinen on postitoimipaikan nimi. Nimen tarkoite on vielä asukkaiden mielessä hieman epämääräinen, mutta kuitenkin jokin alue Hangon pohjoisosassa, siis Hanko Pohjoinen on osa Hankoa, ei sen ulkopuolella.

Kansainvälisyyden harha

Alueiden ja paikkojen nimityksiä näkyvämpiä ovat usein yritysten ja laitosten nimet. Nyt tarkasteltavaa nimityyppiä ovat mm. Turku Energia Oy ja Lahti Vesi Oy. Näiden taustalla ovat olleet täydellisemmät nimet Turun energialaitos ~ sähkölaitos, Lahden vesilaitos, jotka on haluttu lyhentää, kun kunnalliset laitokset on muutettu liikeyrityksiksi. On pyritty saamaan ”dynaaminen, edistystä ja kehitystä kuvaava” nimi. Kun nimeen sisältyneestä yhdyssanasta on jätetty pois sen perusosa laitos, on tullut tarve muodostaa erisnimi jäljelle jääneestä sanasta vesi tai energia. Niin on päädytty nimiin Turku Energia ja Lahti Vesi. Miksi kaupungin nimeä ei ole taivutettu genetiiviin? On kuviteltu, että pelkkiä sanojen perusmuotoja sisältävä nimi on helpompi kääntää englanniksi! Niin sanottu kansainvälisyyden harha on painanut näissäkin nimissä enemmän kuin suomen kielen luonteva käyttö. Kuitenkaan suomenkielisiä nimiä suomalaisten käyttöön ei pitäisi tehdä englannin kielen tarpeisiin. Samaan sarjaan kuuluvat esimerkiksi Tampere Filharmonia ja Jyväskylä Sinfonia. Onneksi on vielä sellaisiakin nimiä kuin Helsingin Energia ja Vantaan Energia. – Oppilaitoksetkin ovat saaneet nimimuotitartunnan. Niinpä meillä on mm. Meri-Lappi Instituutti ~ Meri-Lappi -Instituutti. Se olisi helppo muuttaa oikeaksi suomeksi: Meri-Lapin instituutti.

Uutta nimimuodostelmien laadinnassa on myös se, että luetellaan nimen osat peräkkäin taivuttamatta; ensin mainitaan pääsana ja sen jäljessä tarkennuksia: Metallityöväenliitto Aluetoimisto Länsi-Uusimaa. Teknopolis Helsinki-Vantaa. Siitä seuraa, ettei ole varmuutta, miten koko nimimuodostelmaa pitäisi taivuttaa lauseyhteyksissä.

Yleistyvien uusien nimityyppien mallina ovat olleet alkuaan tiettyyn hallinnolliseen tarpeeseen luodut ilmaukset, jotka ovat pyrkineet jotenkin määrittämään laajan, eri tilanteissa vaihtuvankin alueen, jonka osilla on vakiintuneet paikannimet, mutta niitä ei ole voitu luetella, vaan on tarvittu yleisilmaus. Sen tarkoite näkyy esim. vaaliasiakirjoissa, sisäministeriön seutukunta- ja aluekeskusprojektien asiakirjoissa jne. Malli on syntynyt ja elänyt vain kirjallisessa, luettelomaisessa käytössä. Ilmaukset eivät ole aina edes kiteytyneet nimiksi, vaan monia niistä on pidettävä vain kohteensa luonnehdintoina. Ne ovat nyt siirtymässä paikannimen tai muun erisnimen funktioon tavalliseen kielenkäyttöön, mihin ne eivät luontevasti sovi.