”Google-testi” tarkoittaa eri kirjoitusasujen syöttämistä hakukoneeseen ja eniten osumia saaneen muodon tulkitsemista oikeaksi. Osumat voivat olla yhtä hyvin suurten sanomalehtien verkkolehdistä kuin keskustelupalstoiltakin. Selvitin kyselyn ja testihakujen avulla, miten opiskelijat käyttävät Googlea oikeinkirjoituksen apuvälineenä ja miten testi toimii.
Vastaajat ovat eri oppiaineiden yliopisto-opiskelijoita Turun yliopistossa. Sähköisen kyselyn 396 vastaajasta 296 (75 %) vastasi joskus käyttävänsä Google-testiä oikeakielisyysongelmissa sekä äidinkielen että vieraiden kielten oikeinkirjoituksen tarkistamiseen. Vastaajat perustelevat Google-testin käyttöä sen helppoudella ja nopeudella. He turvautuvat testiin esimerkiksi kirjoittaessaan työhakemuksia ja opinnäytteitä. He ymmärtävät, että testi voi erehtyä, mutta silti hakukoneen antamaan tulokseen turvaudutaan mieluummin kuin pelkkään omaan kielitajuun.
Selvitin myös hakujen avulla Google-testin toimintaa: hain yhteensä 370 muodosta sekä norminmukaista että norminvastaista kirjoitusasua. Jaoin aineiston viiteen yleisesti vaikeana pidettyyn muotoryhmään. Niitä olivat yhdyssanat ja sanaliitot (ennalta ehkäisevä), i-sanat (kehottaa), erikoislainat (kollega/kolleega), hankalat taivutusmuodot (kiiti/kiisi) ja suhuäänteiden merkitseminen (šiialainen/shiialainen).
Google-testin tulosta voi pitää luotettavana vain, kun se ohjaa käyttämään norminmukaista muotoa. Oikeita osumia on oltava selvästi enemmän kuin vääriä, jotta testi pystyy erottelemaan kirjoitusasuja tarpeeksi. Muotoryhmien ja niiden alaryhmien välillä on kuitenkin suuria eroja, ja hakukoneen antamaa tulosta on pystyttävä arvioimaan kriittisesti. Puutteistaan huolimatta Google osaa jossain määrin myös korjata hakukoneen käyttäjän oikeinkirjoitusvirheitä. Se on luotettavin muotoryhmissä, joiden oikeinkirjoitussäännöt ovat yksinkertaiset, mutta johtaa harhaan muotoryhmissä, joiden oikeinkirjoitussäännöt ovat monimutkaiset tai sopimuksenvaraiset ja joissa aikaisempaa normia on muutettu. Google-testi on käyttökelpoisin i-sanoissa ja erikoislainoissa. Suhuäänteiden merkinnässä Google-testiin sen sijaan ei voi luottaa. Yhdyssanoissa ja hankalissa taivutusmuodoissa hakukoneen luotettavuus vaihtelee alaryhmittäin.
Google-testin käyttäjä ottaakin aina riskin: Vaikka testi tämän selvityksen tulosten mukaan on useammin oikeassa kuin väärässä, se voi olla hyvin harhaanjohtava yksittäisissä sanoissa. Välimerkityksessä, ison kirjaimen käytössä, tekstikäytänteissä ja lyhenteissä Googlesta ei ole apua. Näissä asioissa perinteiset oikeinkirjoitusoppaat ja sanakirjat ovat ylivoimaisia apuvälineitä. Hakukone ei ota huomioon myöskään semantiikkaa, tekstilajia tai kontekstia.
Google-testi ei siis mitenkään korvaa kielioppaita ja sanakirjoja. Se voi kuitenkin toimia yhtenä apuvälineenä näiden rinnalla. Koska Google-testin käyttäjä ei voi tietää, milloin Google on väärässä, sen antamaa tulosta kannattaa pitää enintään suuntaa antavana: työhakemuksia ja opinnäytteitä laatiessaan ei kannata turvautua pelkästään Google-testin apuun.