Nimineuvonnan vuosi 2009

Kielitoimiston yleisen kielineuvontapuhelimen lisäksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa ylläpidetään nimineuvontapuhelinta. Puhelinneuvonnan päiväkirjaan merkitään mm. päivämäärä ja soittajan esittämä kysymys vastauksineen. Tarkastelen näiden päiväkirjojen pohjalta, millaista nimineuvonta oli vuonna 2009: Kuinka paljon nimineuvontapuhelimeen soitettiin? Ketkä soittivat ja mitä he kysyivät? Lisäksi otan vertailukohdaksi Sirkka Paikkalan artikkelin "Nimineuvonnana arkipäivää" vuoden 1995 nimineuvonnasta (Kielikello 1/1997) ja Elina Hyytiäisen artikkelin "Nimineuvontaa 2000-luvulla. Riiasta Malmöhön" vuoden 2004 nimineuvonnasta (Kielikello 3/2005) ja tarkastelen, mikä nimineuvonnassa on vuosien kuluessa muuttunut ja mikä taas pysynyt samana.

Neuvonnan puhelumäärät ovat vähentyneet mm. siksi, että tietoa haetaan yhä useammin Internetistä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkosivuja onkin laajennettu ja kehitetty, jotta ihmiset löytäisivät sieltä vastauksia  kielikysymyksiinsä.

Vuonna 2009 nimistönhuollon puhelinneuvontaan tuli yhteensä 475 puhelua. Puheluiden määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä samalla kysyjällä saattaa olla esitettävänään lukuisia eri kysymyksiä; puhelimeen tulleiden kysymysten määrä vuonna 2009 olikin 504. Määrä ei ole suuri verrattuna aikaisempien vuosien lukuihin: vuonna 1995 puheluita tuli yli 2 000 ja vuonna 2004 taas 893. Puheluiden määrä on siis vähentynyt jatkuvasti.

Ketkä soittavat?

Kuten edellisinäkin vuosina, suurin osa puheluista tuli yksityisiltä henkilöiltä. Tähän joukkoon mahtuu niin ammattinsa puolesta soittavia kuin sellaisiakin, jotka tarvitsevat tietoa yksityiseen käyttöönsä. Todennäköisesti yksityisiksi henkilöiksi on luokiteltu myös soittajia, jotka todellisuudessa edustavat erilaisia yrityksiä tai yhteisöjä. Toiseksi eniten soittivat toimittajat ja kääntäjät, aivan kuten edellisinäkin tarkasteluvuosina. Kolmantena soittajaryhmänä ovat aikaisempien vuosien tapaan julkisen hallinnon ja julkisten laitosten edustajat ja neljäntenä muiden yritysten ja yhdistysten edustajat. Lisäksi puhelimeen soittivat seurakuntien ja maistraattien edustajat – arvattavasti etunimiasioissa.  

Mitä kysyttiin?

Olen jaotellut kysymykset Paikkalan ja Hyytiäisen tavoin yhteentoista eri aihepiiriin: ulkomaiset paikannimet, kotimaiset paikannimet, kotimaiset etunimet, kotimaiset sukunimet, ulkomaiset henkilönnimet, yritys- ja tuotenimet, kaavanimet, julkisten laitosten ja rakennusten nimet, kansallisuuksien, kielten ja asukkaiden nimet, muut nimikysymykset sekä muut kielikysymykset.

Neuvontapuhelimeen tuli vuoden aikana 504 erilaista kysymystä. Näistä suurin osa koski ulkomaisia ja kotimaisia paikannimiä (molempia 15,9 %). Ulkomaiset paikannimet kiinnostivat kysyjiä myös aikaisempina tarkasteluvuosina. Sen sijaan aiemmasta poikkeaa se, että kotimaisista paikannimistä kyseltiin vuonna 2009 niin paljon: vuonna 1995 kotimaisia paikannimiä koskevat kysymykset olivat neljänneksi suurin kysymysryhmä ja vuonna 2004 kolmanneksi suurin. Kiinnostus kotimaisia paikannimiä kohtaan näyttäisi siis kasvaneen tasaisesti.

Yleisten kielikysymysten tiedustelu nimistöpuhelimesta on lisääntynyt edellisiin vuosiin verrattuna. Muuten tilanne on aika lailla entisellään: kotimaiset etunimet ja sukunimet ovat edelleen suosittuja aiheita. Yritys-, tuote- ja yhdistysnimistä kysytään hieman aiempaa vähemmän, kun taas kaavanimikysymystenosuus näyttäisi jonkin verran kasvaneen.

Kysymykset aiheryhmittäin vuonna 2009

Ulkomaisista paikannimistä kysyivät varsinkin kääntäjät, joiden on tärkeää tietää esimerkiksi, onko paikalla jokin suomeen vakiintunut sovinnaisnimi vai olisiko parempi käyttää alkuperäistä nimiasua: onko esimerkiksi TV-tekstityksiä käännettäessä käytettävä alkuperäistä nimiasua Kangaroo Island vai suomeen käännettyä asua Kengurusaari? Muista ulkomaisia paikannimiä koskevista kysymyksistä valtaosa liittyi oikeinkirjoitukseen ja taivutukseen. Kysyttiin esimerkiksi, miten Sotši kirjoitetaan ja miten taipuu Bosnia ja Hertsegovina. Maannimestä Tšekki kysyttiin lukuisia kertoja: Miten Tšekki kirjoitetaan ja miten se taipuu? Sanotaanko Tšekissä vai Tšekeissä? Soittajia kiinnosti yhä myös edellisten vuosien vakiokysymys, sanotaanko eteläistä naapurimaatamme Viroksi vai Eestiksi.

Kotimaiset paikannimet taas kiinnostivat ennen kaikkea etymologioiden kannalta. Kysyttiin esimerkiksi, mistä tulevat nimet Venkkuri, Keyritty ja Godstensby. Lisäksi kysyjiä askarruttivat taivutus- ja oikeinkirjoitusseikat: Kaskisen vai Kaskisten? Iisalmessa vai Iisalmella? Miten kirjoitetaan Etelä-Karjala?

Kolmanneksi suurin kysymysryhmä olivat yllättäen muut kielikysymykset. Hyvin monta kertaa oli nimineuvontapuhelimeen soitettu jonkin yleisen kieliongelman vuoksi, jolloin nimistönhuoltaja ohjasi puhelun yleisen kielenhuollon neuvontapuhelimeen. Aina nimikysymysten ja yleisten kielikysymysten raja ei tietenkään ole selvä, ja toisaalta Kielitoimiston neuvontapuhelimesta kysytään myös usein nimikysymyksiä.

Kotimaiset etunimet olivat vuonna 1995 kysymyksistä yleisimpiä ja vuonna 2004 toiseksi yleisimpiä. Vuonna 2009 ne ovat vasta sijalla neljä. Suurin osa etunimitiedusteluista koski etunimien taivutusta sekä jonkin tietyn etunimen sopivuutta lapselle. Kysyttiin esimerkiksi, käykö lapselle nimeksi Iica, Sisuiivari tai Esantyttö. Taivutukseltaan mietityttivät esimerkiksi sellaiset nimet kuin Lukas, Lumi, Ahti ja Sampo. Harvemmin kysyttiin almanakassa esiintymättömien nimien nimipäivänviettomahdollisuuksia. Lisäksi esiintyi kysymyksiä muun muassa nimien ääntämisestä, alkuperästä ja tavuttamisesta.

Viidentenä listalla ovat kotimaiset sukunimet. Suurin osa kysymyksistä koski sukunimien taivutusta: Miten taipuvat sukunimet Äikäs, Teeri, Kannel ja Ravantti? Edellisvuosinakin suosittu kysymys Lonka-nimen taivuttamisesta esiintyi kolme kertaa; nimi taipuu Longan. Lisäksi kysyttiin eri sukunimien iästä ja sisällöstä: Mitä tiedetään sukunimistä Rissanen, Latokartano tai Passi? Kysyttiin myös sukunimien aakkostuksesta sekä naisen sukunimen määräytymisestä avioliitossa ja sukunimien vaihtamisesta ja suojaamisesta.

Näiden viiden useimmin esiintyneen aihepiirin lisäksi kysyttiin kaavanimistä, yritys-, tuote- ja yhdistystennimistä, ulkomaisista henkilönnimistä, julkisten laitosten ja rakennusten nimistä sekä kansallisuuksien ja kielten nimistä ja asukkaannimistä. Kaavanimikysymyksistä suurin osa liittyi oikeinkirjoitukseen: Kirjoitetaanko Hakaniementori vai Hakaniemen tori? Jonkin verran tiedusteltiin myös kantaa uusiin, suunnitteilla oleviin kaavanimiin. Yritys-, tuote- ja yhdistysnimikysymykset taas koskivat niin oikeinkirjoitusta kuin taivutustakin: Miten kirjoitetaan Lohjan seudun senioriopettajat ry? Taivutetaanko Finn-ID:ssä vai Finn-ID:llä? Lisäksi kysyttiin nimistöasiantuntijoiden neuvoa uusista yritysnimistä. Kysymykset ulkomaisista henkilönnimistä taas koskivat useimmiten historiallisten tai kuuluisien henkilöiden nimiä ja niiden kirjoitusasuja: Mao Tse-tung vai Mao Zedong? Miten kirjoitetaan John Wycliff? Julkisten laitosten ja rakennusten nimistä puolestaan kiinnostivat lähes yksinomaan oikeinkirjoitusseikat: Miten kirjoitetaan Poliisihallitus tai Tampere-talo?

Mikä on muuttunut?

Huomattavin muutos, joka nimineuvonnassa on vuosien kuluessa tapahtunut, on puheluiden väheneminen. Yksi syy on työvoimasta johtuva neuvonta-ajan rajaaminen kokopäiväisestä kahteen tuntiin neljänä päivänä viikossa. Osa kysymyksistä ohjautuu tällöin Kielitoimiston yleiseen neuvontaan, osa Nimiarkistoon. Vastauksen voi nykyisin löytää myös Kotuksen verkkosivuilta tai muualta Internetistä.

Joitakin muutoksia on  tapahtunut myös kysymysten sisällössä. Kiinnostus kotimaisia paikannimiä kohtaan on selvästi lisääntynyt ja ulkomaisiin paikannimiin liittyvien kysymysten osuus vähentynyt; tosin ulkomaiset paikannimet ovat edelleen tärkeä kysymysryhmä. Myös kotimaisten etunimien osuus kysymyksistä on vuosien kuluessa pienentynyt.

Jotakin on kuitenkin myös pysynyt ennallaan. Kotimaisia sukunimiä koskevien kysymysten osuus on pysynyt vuodesta toiseen lähes samana, ja suosituimpana aiheena on pysynyt sukunimien taivutus. Nimineuvontaan heijastuu koko ympäröivä maailma ja siinä tapahtuvat muutokset. Lonka-sukunimen näkyminen julkisuudessa (valtakunnansovittelijan nimi) herättää kysymyksiä nimen taivutuksesta.  Näkyvä muutos 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa ovat olleet kuntaliitokset, jotka voivat olla yksi syy kotimaisiin paikannimiin suuntautuneen kiinnostuksen kasvuun. Toisaalta maailma myös yhä kansainvälistyy, minkä vuoksi ulkomaiset paikannimet kiinnostavat vuodesta toiseen. Nimistönhuoltajan onkin oltava tietoinen ympäröivästä maailmasta, sen tapahtumista ja muutoksista – nimistö kun on niin vahvasti osa tätä maailmaa.