Lehdessä kirjoitettiin: ”Hän, joka ei pidä juustosta, voi ostaa salamia, ja hän, joka ei pysty syömään gluteenia, voi ostaa muuta sopivaa ravintoa.” Virke voi äkkiseltään tuntua hyvältä, mutta se ei ole suosituksen mukainen. Yleiskielessä nimittäin sanotaan ja kirjoitetaan ”Se, joka ei pidä juustosta, voi ostaa salamia, ja se, joka ei pysty syömään gluteenia, voi ostaa muuta sopivaa ravintoa.”

Se, joka- ja ne, jotka-rakenteet ovat yleisiä kaikenlaisissa teksteissä. Erityisen tavallisia ne ovat sananlaskuissa sekä opastavissa sanonnoissa ja teksteissä:

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

Kuntoutusta voi saada se, jolle olisi annettu rintamasotilastunnuksesta annetussa asetuksessa (772/1969) tarkoitettu rintamasotilastunnus – –.

Komitean tulee antaa päätös ja sen perustelut kirjallisesti tiedoksi sille, jota asia koskee, sekä sille, joka vei asian komitean käsiteltäväksi.

Sormin syömistä pidetään sivistymättömänä, mutta aikoinaan naurettiin niille, jotka käyttivät veistä ja haarukkaa.

Viimeistään koulussa on opittu, että kirjoitetussa (ja huolitellussa puhutussa) kielessä ihmiseen viitataan pronomineilla hän ja he, eläimiin ja asioihin pronomineilla se ja ne. Säännöstä on kuitenkin poikkeus: ihmisestä puhuttaessa käytetään myös yleiskielessä pronominia se, kun siihen liittyy rajoittava joka-lause (relatiivilause).

Kun sanotaan tai kirjoitetaan se, joka ei pidä juustosta, voi ostaa salamia, ilmaistaan jotain yleisesti kenestä tahansa, ei määräyksilöstä. Joka-lause rajaa sen, millä perusteella joku eroaa joukosta (hän ei pidä juustosta). Virkkeellä hän, joka ei pidä juustosta, voi ostaa salamia ilmaistaan, että hän on puhekumppanuksille tuttu. Yhtä hyvin voisi käyttää etunimeä: ”Mikko ei pidä juustosta, joten hän voi ostaa salamia.” Joka-lause antaa lisätietoa Mikosta (hänestä). Jos tarkoitus on kuitenkin rajata joka-lauseella joukosta tarkemmin määrittelemätön yksilö, joka ei pidä juustosta, on käytettävä se-pronominia.

Seuraavat virkkeet pitäisi korjata:

Lehtiä lukevat tytöt pärjäävät matematiikassa paremmin kuin he, jotka [korjaus: ne, jotka] karttavat sanomalehtiä. – Huonommin pärjäävät siis – joukkoa tarkemmin yksilöimättä – sellaiset oppilaat, jotka eivät lue sanomalehtiä.

Vihreä linja on heitä varten, joilla [korjaus: niitä varten, joilla tai niille, joilla] ei ole mitään tullattavaan.

[Hotellin sisustamisesta:] Häneltä, joka [korjaus: Siltä, joka] saa sisustussuunnittelijakseen Karim Rashidin, ei asiakkaita tule puuttumaan.

Kiitos jo etukäteen hänelle, joka [korjaus: sille, joka] jaksaa vastata moniin kysymyksiini!

Joskus hän, joka voi kuitenkin olla paikallaan: ”Sosiaalineuvojan puhelinnumeroa voit kysyä syöpäosastosi osastonsihteeriltä eli häneltä, joka vastaa puhelimeen, kun soitat osastolle.” Hän-pronominin toi tulkita tässä viittaavan tiettyyn henkilöön, jonka nimikin ehkä tiedetään.

Uskonnollisissa teksteissä hän, joka on tavallinen, sillä niissä hän viittaa tavallisesti Jumalaan tai Jeesukseen. Raamatussakin käytetään silti myös se, joka -rakennetta kehen tahansa viittaamassa: Jolla on korvat, se kuulkoon. Seuraava raamatunlause havainnollistaa kummankin pronominirakenteen käyttöä: ”Ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut” (2. Kor. 5:15).

Hän, joka -rakenne on monesti kirjoittajan liiallista kohteliaisuutta tai liiallista kieliopillisen oikeellisuuden tavoittelua, hyperkorrektiutta. Se, joka- ja hän, joka -rakenteiden merkitysero näyttää olevan hämärtymässä ainakin hän, joka -rakenteiden yleisyyden perusteella arvioiden. Se, joka on kuitenkin edelleen käyttökelpoinen ja suositeltava keino ilmaista sitä, että puheena on kuka tahansa tarkemmin määrittelemätön henkilö. Hän, joka taas ilmaisee, että puheenalainen henkilö on tilanteessa tunnettu.

Aiheesta lisää

Irmeli Pääkkönen: Onko ihminen hän; onko hän aina ihminen? (Kielikello 3/1990)