Kun haetaan nakki-sanaa Kielitoimiston sanakirjasta, saadaan tulokseksi peräti neljänlaiset nakit. Pikku ruokamakkaran ohella nakki on nimitys hiirenloukulle, vanhastaan myös muille pienille satimille. Harvinaisempia nakkeja ovat nakki korttipelin nimityksenä sekä slangi-nakki merkitsemässä muun muassa ’asiaa’, ’hommaa’ ja ’saavutusta’. Kyseessä on siis homonymia: neljä eri nakki-sanaa, joilla on eri merkitykset mutta samanlaiset äänneasut.
Nakki napsahtaa
’Loukku’-merkityksinen nakki on nakeista vanhin, ja sillä on vastineita myös sukukielissä. Sanan tausta on nakata-verbissä. Viime vuosina tämä loukku-nakki on taputellut itselleen leveämpää jalansijaa, kun konkreettinen merkitys on venynyt kuvalliseen käyttöön. Kuvalliset nakit viuhuvat yhtä fataalin vangitsevasti kuin konkreettiset nakit hiiriä saalistaessaan – mutta erona on, että kuvallinen nakki napsahtaa huomattavasti isomman nisäkkään, ihmisen, niskaan.
Nakki-sanan kuvaannollinen käyttö on jo siinä määrin elinvoimaista, että sana on poikinut myös oman verbijohdoksensa: nakittaa. Yleensä epämieluisaan työtehtävään nakitetaan joku työpaikan, varusmiespalvelun tai muun yhteisön hierarkiassa alempana oleva henkilö.
Nakittamiseen on ehtinyt vakiintua myös omat kielelliset keinonsa, joita Kielikellossa (3/2016) on käsitellyt Maija Saviniemi. Itse sivuutan Saviniemen nimeämän ”nakitusrakenteen” tässä kohtaa täysin ja siirryn sen sijaan pyörittelemään varsinaista nakkia ja sen monia esiintymisyhteyksiä.
Nakittajilla nakkisuoja, nakkikoneilla pakkonakit?
Vastentahtoisista tehtävistä on puhuttu viimeisen 10 vuoden aikana yhä useammin leikillisesti nakkeina. Syy tuskin on, että nakituskulttuuri itsessään olisi vasta viime vuosina yleistynyt: ei-haluttuja töitähän on iät kaiket vyörytetty arvoasteikossa alaspäin niille, joilla ei ole varaa kieltäytyä.
Esimerkiksi armeijassa alokkaat on jo ainakin 2000-luvun alusta asti tunnettu nakkimasoina, monien muiden lempinimien ohella. Samoin Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanatietokantaan on tallennettu nakkisuojan esiintyminen armeijakontekstissa jo vuonna 2001. Nakkisuoja tarjoaa konkreettisen tai kuvaannollisen turvan uhkaavalta työtehtävältä.
Nakkien nopea levittäytyminen ilmeisesti armeijakielestä muuhun puhekieleen ja arkikielisiin kirjoituksiin selittynee yksinkertaisesti huumorilla. Nakki-ilmausten viihdyttävyys syntyy tietenkin loukku-nakin rinnastamisesta homonyymiseen ruoka-nakkiin. Kun työkaveri kertoo nakin taas viuhuneen, on vaikea estää mielikuvaa halki ilman singahtaneesta nakkimakkarasta.
Nakki-ilmausten viihdyttävyys syntyy tietenkin loukku-nakin rinnastamisesta homonyymiseen ruoka-nakkiin.
Nakki on erityisen produktiivinen yhdyssanojen perusosana. Eteen liittyvä määriteosa kertoo, minkä tyyliseen tehtävään nakittaja on alaisensa tai kollegansa patistanut. Esimerkiksi pakkonakki on luonteeltaan täysin vastustamaton, kummisetämäinen tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Lounasnakki taas ilmaisee tehtävän hoitamisen ajankohdan: lounaalla, toisin sanoen omalla ajalla. Samalla tavalla läpinäkyviä ovat työn sisältöön viittaavat kolumninakki (kiistän yhteyden tämän tekstin syntyyn), pikkujoulunakki ja kotinakki. Nakitetun tekijän – tai useamman ihmisen nakkiryhmän – oletetaan silloin kirjoittavan kolumnin, järjestävän pikkujoulut tai hoitavan kotityöt.
Kuten edellä mainitusta nakkiryhmästä huomataan, nakki asettuu luontevasti myös yhdyssanan määriteosaksi. Tällaiset ilmaukset kertovat tarkoitteen kuuluvan osaksi nakituskulttuurin kirjoa. Sananalkuisen nakin määrittämiä ovat esimerkiksi nakkikoneet, nuo työteliäät ruohonjuuriuurastajat, joilla on tapana nakittua tehtäviin, joita muut eivät halua hoitaa.
Tosin jos aivan totta kirjoitetaan, niin kaikki nakkikoneet eivät suinkaan passiivisesti nakitu töihinsä, vaan eräillä on jopa sisäsyntyinen tendenssi nakittautua, nakittaa itse itsensä, haalia nakkeja. Joillekuille muiden vieroksumat hommat voivatkin olla mukavia pikku välipaloja, ihan helppoja nakkeja (tässä nakki tietysti 4. homonyymin slangimerkityksessä). Tällaista oma-aloitteista, itsesuojeluvaistotonta nakki-imuria – kuten allekirjoittanutta taannoin kutsuttiin – ei kykene turvaamaan tehokkainkaan nakkisuoja.