Sanan
salama monikkotaivutus aiheuttaa joskus päänvaivaa. Pitäisikö taivuttaa
salamoita vai
salamia?
Yleiskielessä
salama taipuu monikossa
o:llisena:
Taivaalla näkyy salamoita.
Salamoiden (tai
salamoitten)
voima on suuri. Salamoihin on syytä varautua. Samalla tavoin taipuvat esimerkiksi
lakana,
peruna ja
kanala:
lakanoita,
perunoita,
kanaloita;
lakanoiden,
perunoiden,
kanaloiden.
Ei ole ihme, että
salama-sanasta jonkin verran näkyy ja kuuluu myös
o:tonta taivutusta, sillä monet kolmitavuiset
a-loppuiset sanat taipuvat myös niin (esim.
orava :
oravia :
oravien;
satama :
satamia :
satamien). Eräistä
a:han päättyvistä kolmitavuisista sanoista käytetään yhtä lailla
o:tonta kuin
o:llistakin monikkoa:
omena :
omenia -
omenoita (myös
omenoja);
paatsama :
paatsamia –
paatsamoita (myös
paatsamoja). Suomen murteissa vaihtelua on enemmänkin. Eräissä murteissa taivutetaan myös esimerkiksi
perunia ja
salamia. Silti näidenkin sanojen suositeltava taivutustapa huolitellussa ja etenkin kirjoitetussa yleiskielessä on
perunoita ja
salamoita.
Salama-sanan
o:llisen monikkomuodon käytännön etu on, että vältetään huvittava mielleyhtymä aivan muuta merkitsevän
salami-sanan yksikkömuotoihin (
leivän päällä on salamia). Monikkomuotoja tästä tietynlaisen makkaran nimityksestä tarvitaan harvemmin, mutta mainittakoon, että
salami-sanan monikon partitiivi on
salameja ja monikon genetiivi
salamien.
Kysyttyä