Kielitieto koulun suomen kielen opetuksessa oli aiheena teemapäivänä, jonka Kotikielen Seura ja kolme suomen kielen opettajayhdistystä järjestivät huhtikuussa 2010 Helsingissä. Siitäkö puhe mistä puute? Joko kieliopin opetus alkaisi päästä vuoroon? Innostuin, kun huomasin päivän aiheen.
Entä mikä on korkeakouluopiskelijoiden kielitiedon määrä? Mitä heille voi kieliopin käsitteistöä käyttäen neuvoa, kun istutaan heidän kirjoittamiensa tekstien ääressä? Keväällä 2010 päätin kysyä kandidaatintutkielmansa kielentarkastuksen vuoksi luonani vastaanotoilla käyviltä opiskelijoilta, mitä suomen kielen sivulauseita he muistavat – sen takia nimittäin, kun ei se pilkku tahdo osua sivulauseiden alkuun eikä etenkään niiden loppuun.
Kysyin eri tavoin: ”Sano/kerro/luettele, mitä/minkänimisiä/minkälaisia/minkätyyppisiä alisteisia sivulauseita muistat suomen kielestä / suomen kielessä on.” Jos opiskelija kysyi, mitä tarkoitin, selitin lisää tai kysyin esimerkiksi: ”Onko suomessa sivulauseita?” Vastaus oli tavallisesti aina ”on”. Jatkoin: ”No, minkälaisia/monenkolaisia/minkänimisiä?”
Yksi parkaisi, että ”ei tuollaista saa kysyä”, ja toinen että ”panitpa pahan, onks tää joku kompa?” Joku vastasi, että rinnasteisia ja alisteisia. Totta, mutta voivathan sivulauseet olla alisteisuutensa ohella hallitseviakin. Halusin tarkempaa tietoa juuri alisteisista sivulauseista. Odotin sellaisia ryhmiä kuin konjunktiolauseet, relatiivilauseet ja epäsuorat kysymyslauseet tai sellaisia luonnehdintoja kuin konjunktiolla alkavat, relatiivisanalla alkavat ja kysyvällä sanalla (pronominilla, partikkelilla tai liitepartikkelilla) alkavat sivulauseet.
Tuloksia ja vertailua
Tulos oli, että 3–4 vuotta yhteiskuntatieteitä lukeneista 50 opiskelijasta 31 ei osannut nimetä yhtäkään sivulausetyyppiä, 10 opiskelijaa tiesi yhden tyypin, 6 opiskelijaa tiesi kaksi ja 3 opiskelijaa tiesi kaikki kolme sivulausetyyppiä. Monia haastateltuja piti kuitenkin vähän auttaa vaikkapa näyttämällä tekstistä esimerkkitapausta, ja monissa tapauksissa piti hyväksyä ymmärrettävä, mutta sinnepäin oleva sivulauseen kuvaus tai nimitys.
Ilman avustusta kaikki kolme lausetyyppiä tiesi yksi opiskelija; hän työskenteli oikeustekstien parissa. Seuraavaksi parhaiten sivulauseet muisti opiskelija, joka oli tutkinut raamatunsuomennoksia.
Olen tehnyt saman kysymyksen suomen sivulausetyypeistä (”Luettele alisteisten sivulauseiden kolme päälajia”) vuonna 1992 kesäyliopistossa pitämäni kurssin loppukokeessa. Vastaajat (58 henkeä) olivat silloin etupäässä oikeustieteen ja valtiotieteiden opiskelijoita. Tulokset olivat osin päinvastaisia kuin nyt. Aikakin oli toinen ja etenkin kysymistilanne toisenlainen. Silti luvut on hauska nähdä rinnakkain:
| Muistettuja sivulausetyyppejä, kpl | 1992, henkeä (= 58) | % | 2010, henkeä (= 50) | % |
|---|---|---|---|---|
| 3 | 25 | 43 | 3 | 6 |
| 2 | 15 | 26 | 6 | 12 |
| 1 | 7 | 12 | 10 | 20 |
| 0 | 11 | 19 | 31 | 61 |
Karkeammin ilmaistuna kuin oheisessa taulukossa vuonna 1992 opiskelijoista 20 % ei muistanut tai tiennyt yhtään sivulausetyyppiä mutta 80 % tiesi ainakin yhden tyypin. 18 vuotta myöhemmin, vuonna 2010, opiskelijoista 60 % ei tiennyt yhtäkään sivulausetyyppiä mutta 40 % tiesi niistä ainakin yhden. Olosuhteiden erilaisuuden takia on kohtuutonta korostaa muutosten suuruutta, niistä isointakaan eli kaikki lausetyypit tienneiden määrän laskua 43 prosentista 6 prosenttiin.
Vuonna 1992 (n = 58) muistettiin parhaiten relatiiviset sivulauseet (41 mainintaa) ja seuraavaksi parhaiten epäsuorat kysymyslauseet (39 mainintaa). Huonoimmin muistettiin alistuskonjunktiolla alkavat sivulauseet (32 mainintaa).
Kevään 2010 haastatteluissa ei juuri ilmennyt eroja eri lausetyyppien muistamisessa. Konjunktiolause muistui mieleen pari henkeä useammalle kuin muut lausetyypit; kaksi muuta lausetyyppiä muistettiin keskenään yhtä hyvin. Käytännössä epäsuorasti kysyvät sivulauseet jäävät muita sivulauseita useammin pilkuttamatta, ja haastatelluista yksi erityisesti kysyikin, tuleeko miten-sanan eteen pilkku, miksi se tulee ja milloin.
Sivulauseen aloitussanat olivat useimmiten niitä aineksia, joilla lauseita kuvattiin. Näin: ”no ne että-lauseet” tai ”joka- ja mikä-sanoilla alkavat". Tai sitten sanottiin vain ”epäsuorat” tai ”kysyvät [lauseet]”. Ryhmien ulkopuolelle jäivät sellaiset hauskat vastaukset, kuin että sivulauseet alkavat ”niillä pikkusanoilla” tai että ”tuohon varmaan tulee pilkku, kun se alkaa tuolla konjunktiolla” (tekstissä oli relatiivipronomini joka). Ovatkohan jotkin epäsuorasti kysyvien sivulauseiden aloitussanoista liian pitkiä (milloin, millainen, minkälainen) ”pikkusanoiksi” ja -ko-, -kö-liitepartikkelit puolestaan liian lyhyitä?
Mietiskelyä
Sitä ihmettelen, miten opiskelijat ovat selvinneet ja selviävät vieraiden kielten opiskelusta tietämättä sivulauseita ja tunnistamatta niitä. He varmaan tunnistavatkin; eihän muuten ole mahdollista tuottaa esimerkiksi oikeita sanajärjestyksiä germaanisten kielten lauseisiin. Mutta luulisi, että sivulauseet olisi äidinkielestä paljon helpompi oppia ja osata. Asiateksteissä sivulauseiden pilkulla erottaminen puolestaan olisi mitä suotavinta ja monesti merkityksen kannalta välttämätöntäkin.
Minua hirvittää jättää eläkepäiväni näiden lauserakenteista ja pilkun tehtävistä tietämättömien käsiin. Jos yksi tai kaksi sadasta tuntee sivulauseet, niin sattuvatkohan juuri he kirjoittamaan ne tekstit ja asiakirjat, joita Suomen sankkenevat eläkeläisparvet pianaikaa koettavat rillit nenällään tutkia ja tulkita?
Keväällä 2010 radio-ohjelmassa kerrottiin poliisin tarkastaneen pistokoemaisesti nuorten käyttämien mopojen kunnon. Tarkastettuja mopoja oli 50. Niistä oli laillisessa kunnossa 7 kappaletta, viritettyjä 13 ja epäkuntoisia 30.
Asioilla ei ole keskenään muuta yhteistä kuin kevät 2010 ja mopoilijoiden ja opiskelijoiden määrä: 50 henkeä. Sattuu kuitenkin olemaan – tai saattaa olla – niin, että mopoikäiset nuoret tietävät ajoneuvoistaan enemmän kuin akateemiset aikuiset työvälineestään suomen kielestä. Suurempi osa mopoista (14 %) oli laillisessa kunnossa kuin oli niitä opiskelijoita (6 %), jotka hyvällä tahdolla tulkitenkaan tiesivät kaikki kolme sivulausetyyppiä. Päätelkää tästä nyt sitten, mitä tahdotte. Näillä mennään!