Miksi automobiilista ei tullut hyrysysyä?

Sana auto on lohjennut sanasta automobiili, joka merkitsee ’itsestään liikkuvaa’. Se on muodostettu kreikan pronominista autós ’itse’ ja latinan adjektiivista mōbilis ’liikkuva’, joka puolestaan johtuu verbistä movēre ’liikuttaa’. Samaan sanueeseen kuuluu myös arkinen sana mööpeli ’huonekalu’, joka tarkoittaa sellaista, mitä voidaan liikutella. Sanaa automobiili ei ole semmoisenaan ollut klassisissa kielissä minkään itse liikkuvan merkityksessä. Sen sijaan antiikin kreikassa oli sana autómatos merkityksenään ’itse toimiva’, siis ’automaattinen’.

Ensimmäisen kerran sanaa automobile käytettiin Ranskassa 1866, mutta adjektiivisesti ilmauksessa la voiture automobile ’itse liikkuva kulkuneuvo’. Tämäkään ei ollut varsinainen auto, vaan raitiovaunuja vetävä auton esiaste, veturi sanan alkuperäisessä merkityksessä. Ranskan kielessä kävi sitten niin, että varsinaisen auton merkitykseen voiture automobilesta jäikin substantiivi voiture, joka johtuu latinan sanasta vectūra ’kuljetus, kyyti’. Näin automobile jäi ikään kuin vapaaksi ja kulkeutui eräisiin muihin kieliin ihmeteltäväksi, mukautettavaksi tai käännettäväksi.

Voimavaunusta automasiinaan

Saksan kielessä autosta tuli Kraftwagen ”voimavaunu”. Sittemmin otettiin käyttöön kansainvälinen lyhentymä Auto. Jarmo Korhosen Saksa–suomi-suursanakirjan mukaan Kraftwagen-sanaa käytetään nykyään erityisesti Etelä-Saksassa ja Itävallassa. Muuten, kuten me suomalaisetkin saatamme vaikkapa mainoksista oppia, auto on saksaksi das Auto. Kansainvälisine vastineineen auto on hyvä esimerkki sanan lohkeamisesta. Voi olettaa, että myös Kraftwagen-sanasta pudotettiin alkuosa pois ja Wagen ’vaunut’ erikoistui tarkoittamaan autoa niin kuin sanassa Volkswagen ’kansanauto’. Nykysuomen sanakirjanmukaan suomessakin voidaan sanaa vaunu käyttää ”autosta tms.”. Esimerkkinä on infinitiivilause Pysäköidä vaununsa kadun reunaan. Myös voimavaunu merkityksessä ’auto’ on päässyt Nykysuomen sanakirjaan, tyylilajimerkintänä on ”vars. vanh.”. Siihen liittyy esimerkki Juhani Ahon tuotannosta.

Myöskään englantilaiset eivät oikeastaan kelpuuttaneet automobiilia, vaan heistä omemmalta tuntui sana motorcar ’moottorivaunu’, joka lyhentyi sanaksi car. Se on esimerkki luontevasta merkityksenkehityksestä: tämä kelttiläisperäinen ja latinaankin kulkeutunut sana merkitsi alun perin ’kärryä, kärryjä’. Suomessakin puhutaan kärrystä auton merkityksessä. Raija Hurmeen, Maritta Pesosen ja Olli Syväojan Englanti–suomi-suursanakirjan mukaan sanoja automobile ja auto käytetään varsinkin amerikanenglannissa. Ruotsissa taas lohkaistiin auton merkitykseen automobil-sanan loppuosa bil. Mutta venäjään automobiili  lainautui; tosin tarjolla on myös avtomašina ”automasiina” ja etenkin lohkeama mašina ’auto’.

Perusteellisista tutkimuksista huolimatta ei ole pystytty aivan tarkkaan selvittämään, milloin ensimmäinen auto tuli Suomeen. Joka tapauksessa autoja nähtiin maassamme jo1800-luvun lopulla. Suomalaiset joutuivat pohtimaan, miksi uutta kulkuneuvoa pitäisi sanoa. Sen kansainvälisen nimen saattoi näppärästi mukauttaa automobiiliksi, joka ei sekään ollut suomalaiselle helppo. Kansan suussa sana muuttui automapiiliksi ja lyheni ruotsin mallin mukaisesti piiliksi ja toisaalta jo 1910-luvulla autoksi.

Hyristen ja sysäten

Ensimmäinen automobiili-sanan suomennosyritys liittyy varhaiseen autokilpailuun. Uudessa Suomettaressa julkaistiin heinäkuun alussa 1907 pikku uutinen Ranskassa järjestetyistä automobiilikilpailuista. Uutiseen oli toimitus lisännyt kehotuksen:

Pian ilmestyikin lehdessä lukijan kirje otsikkonaan Mikä automobiilille suomalaiseksi nimeksi? Virolahtelainen kauppias Abel Klami – säveltäjä Uuno Klamin isä – ehdotti suomalaista vastinetta automobiili-nimitykselle, vaikka ei ollutkaan varsinainen kielimies:

Sanaehdotuksen menolainen lähtökohtana on tietysti teonnimi meno, johon on suoraan liitetty johdin -lainen ja saatu merkitys ’sellainen, mikä menee’ ja puoliväkisin myös ’sellainen, mistä on paljon menoja’. Hyrysysyssä taas voi nähdä verbistä hyristä johdetun ’hyrinää’ merkitsevän teonnimen hyry. Jälkiosa -sysy on muodostettu verbistä sysätä tai sysiä ’työntää’. Kieliopillisesti epäsäännöllisen johdoksen sysy voi ajatella merkitsevän ’sitä, mikä sysäytyy eteenpäin’. Hyrysysy on myös symmetrinen: yhdysosat ovat kaksitavuisia, ja jokainen tavu loppuu soinnukkaasti y-äänteeseen.

Sanojen vaiheet ovat monesti oikukkaat. Kieli hyväksyy mutta myös hylkii sanoja. Hyrysysyn tapaus on erikoinen. Sana ei oikeastaan juurtunut kieleen, mutta on vuosikymmenet säilynyt sanastossa. Keksimisvuotenaan 1907 sitä käytettiin muutaman kerran Uudessa Suomettaressa. Elokuussa julkaistiin artikkeli Mitä automobiilin eli ”hyryn” pitäminen maksaa? Lehdessä oli myös marraskuussa autokilpailua käsittelevä uutinen Hyrysysyssä New Yorkista Pariisiin.

Hessun hyrysysy

Makeisteollisuuskin ehti ajankohtaisille apajille, kun Fazer valmisti ainakin vuonna 1908 Hyrysysy-nimisiä karamelleja. 1930-luvulla hyrysysy saattoi tarkoittaa myös lasten ”autoksi” taitettavaa syöttötuolia, mutta myöhemmät esiintymät ovat satunnaisia. Silti sana on suomen kielessä säilynyt yli sata vuotta, ja otettiinpa se leikillisenä Nykysuomen sanakirjaankin. Auton hauskana synonyymina hyrysysy esiintyy sarjakuvatarinassa Superhessu väärillä jäljillä (Aku Ankka 46/2010). Siinä eräältä naiselta varastetaan auto, jonka Hessu hakee vauhdikkaasti takaisin. Hän sanoo naiselle: ”Saatte sievän hyrysysynne takaisin tuossa tuokiossa.” Samassa kertomuksessa puhutaan myös kiesistä, ajopelistä ja kärrystä. Samalla tavoin kuin automobiiliin hyrysysyyn liittyy nostalgiaa. Se ei kuitenkaan ole eriytynyt merkitsemään sillä tavoin vanhaa autoa kuin automobiili.

Mutta miksi hyrysysy ei juurtunut kieleen auton vastineeksi? Ilmeisesti suomalaisten kielitajussa sana tuntui liiaksi tekemällä tehdyltä, vaikkakin kekseliäästi sommitellulta. Se ei ehkä vaikuttanut tarpeeksi neutraalilta. Saattaa olla, ettei niinkin vakavassa asiassa kuin autoilussa hyväksytty leikillistä sanaa.

Yhdyssanojen muodostamisessa hyrysysy olisi ollut raskas elementti. Olisi puhuttu hyrysysynajajasta, hyrysysykaupasta, hyrysysyteollisuudesta sekä henkilöhyrysysystä ja linjahyrysysystä. Ehkä olisi myös hyrysysyilty eli ajettu hyrysysyllä. Arvatenkin hyrysysy olisi lyhentynyt hyryksi, ja näin olisi saatu hyrynajaja, hyrykauppa, hyryteollisuus sekä henkilöhyry ja linjahyry. Ja sitten olisi vain hyryilty eli ajettu hyryllä. Jos hyrysysy olisikin lyhentynyt sysyksi, olisi saatu sysynajaja, sysykauppa, sysyteollisuus sekä henkilösysy ja linjasysy. Ja sitten olisi sysyilty eli ajettu sysyllä.