Neuvonnasta on kyselty ja sanomalehtien yleisönosastoissa keskusteltu g- ja äng-äänteiden merkitsemisestä ja ääntämisestä vierassanoissa: äännetäänkö sanat magneetti ja kognitio kirjoitusasun mukaan vai maηneetti ja koηnitio?

Suomen äänneopin yksinkertaisesta säännöstä ”yksi kirjain – yksi äänne” on olemassa joitakin poikkeuksia. Yksi niistä on vierassanojen gn-yhtymän g:n ääntäminen äng-äänteenä. Tämä tapa on vakiintunut suomeen ruotsin mallin mukaisesti (kuten verbissä signera). Yleisesti suomessa on siis äännetty maηneetti, koηnitio, siηnaali. Äng-äänne ei ole pelkästään vierassanoihin liittyvä ilmiö vaan se on esiintynyt jo Agricolan aikaisissa sanoissa (esim. keηkä). Omaperäisissä sanoissa η on kuitenkin esiintynyt vain k:n edellä.

Kuitenkin esimerkiksi sanoissa prognoosi ja diagnoosi on kirjoitustavan mukainen ääntämys ollut tavallisempi. Kirjoitustavan mukainen ääntäminen on englannin kielen vaikutusta, ja koska prognoosi ja diagnoosi ovat tulleet suomen kieleen paljon magneettia myöhemmin, niiden ääntöasun mallina on ollut englanti. Vaikuttaa siltä, että – kuten englannin kielestä tulevat vaikutteet yleensäkin – gn-yhtymän ääntäminen kirjain kirjaimelta on jatkuvasti yleistymässä. Suomen kielen perussanakirja kehottaa ääntämään mm. impregnoida-sanan kuten se kirjoitetaan; vanhemmissa oppaissa taas mainitaan, että tavallisesti äännetään impreηnoida.

Toisen näkemyksen mukaan myös magneetti, kognitio ja signaali voidaan ääntää kirjoitustavan mukaisesti. Normaalissa äidinkielisessä puheessa selvä ja yksiselitteinen g esimerkiksi sanassa kognitiotiede tuntuu kuitenkin melko kankealta, koska kirjoitustavan mukainen ääntäminen näissä vierassanoissa istuu suomen äännerakenteeseen kehnosti: suomalainen ääntää helposti proknoosi, mistä julkisesti esiintyviä usein moititaan. Ehkä eräs syy perinteiseen ruotsin mallin mukaiseen η:lliseen ääntämiseen onkin ollut sen parempi soveltuvuus kielemme äännerakenteeseen ja suomalaiseen suuhun.

Erään näkökannan mukaan siηnaali-tyyppinen ääntämistapa on kokonaan väistymässä. Kirjoitusasun mukaisen ääntämisen näet todettiin jo1980-luvulla olevan ”täysin hyväksyttävää ja tulevaisuudessa ehkä normaaliääntämys”. Voi olla, että tuo tulevaisuus on jo nykyaikaa, koska yleisönosastoissa kysellään, miksi ihmiset ääntävät sanan magneetti ikään kuin ensitavussa olisi äng-äänne. Vastaukseksi voidaan sanoa ainakin, että g:n ja η:n vaihtelu on aivan sanakohtaista. Lisäksi lainasanan ikä vaikuttaa ääntämykseen, samoin puhujan murretausta.