Nyt ovat kalliit neuvot tarpeen – vai? Kuva: Jo Kirchherr. Westend61/Lehtikuva.
Onnistuneet kielikuvat eivät aina saa ansaitsemaansa huomiota, kuten vaikkapa seuraava: ”Kun Putin viime viikonloppuna ehdotti neuvotteluja Istanbulissa, hän tuskin laski itse olevansa paikalla. Zelenskyi potkaisi pallon kuitenkin Venäjän päätyyn tekemällä selväksi, että haluaa paikalle Putinin.” (Helsingin Sanomat 14.5.2025). – Asiantuntijat ovat varmaan eri mieltä siitä, oliko Volodymyr Zelenskyin pitkä aloituspotku järkevä vai ei, mutta kielikuva on toimiva.
Varsinkin lehtien urheilusivuilla kielikuvilla – onnistuneilla ja vähemmän onnistuneilla – on vankka asema. Toimittaja kirjoittaa kommentissaan (HS 17.5.2025), miten kasvojaan puhdistavan Olympiakomitean kiirastuli jatkuu. Rattijuopumuksesta kiinni jäänyt urheilujohtaja puhalsi palaset tarkkuusalkometrin armottoman putken läpi ympäri maailmaa. Rattikäryn tuomio sysäsi haparoivan järjestön sakkokierrokselle taas kerran, ja se oli Olympiakomitean viime vuosien kohujen pitkään ketjuun tyrmäävä lisälenkki.
Kielikuvien sopiva käyttö on taitolaji eikä suinkaan niistä helpoimpia. Se vaatii tarkkaavaisuutta ja myös harjoittelua. On tiedettävä, missä pahimmat karikot uhkaavat. Tässä kirjoituksessa esittelemäni esimerkit ovat viime vuosikymmenten poimintojani etupäässä sanoma- ja aikakauslehdistä, televisiosta ja radiosta. Osa niistä on päätynyt myös kielikaskukirjoihini. Olen lisännyt esimerkkien yhteyteen kevyesti leikitteleviä kommentteja, jotta tapaukset näin jäisivät paremmin muistiin.
Kielikuva vai todellinen kuvaus?
Taitavat kirjoittajat osaavat leikitellä kielikuvilla ja käyttää niitä tahallisen humoristisesti:
Hän on vetämässä hirsiä, lonkkaa ja korsia samaan kekoon. (Juhani Peltonen)
– – ollaan kattotalkoissa, joissa isäntä polttaa päreensä. (Jukka Parkkinen)
Sammuttamalla lampun saamme valaisevan esimerkin pimeydestä. (Väinö Nuorteva eli pakinoitsija Olli)
Yksinäisiä esiintyy yhä suuremmissa parvissa. (Henrik Tikkanen)
Joskus on vaikea päätellä, onko kyse leikittelystä vai jonkinasteisesta kömmähdyksestä. Leikittelyä lienee seuraavissa:
Mitterrand Korsikalle jännityksen ja turvallisuusmiesten saattelemana. – Jännitys ja turvamiehet eivät ole keskenään rinnastettavia saattelijoita.
(Mainos lehdessä:) Turun vettä jo toisessa polvessa.
Jos kielikuvan voi ymmärtää todelliseksi, se vesittyy. Kuulijalle tai lukijalle tällainen voi tuoda tarvetta tarkentaviin lisäkysymyksiin tai leikillisiin kommentteihin.
Näkö huononee ihan silmissä. – Tähän tekisi mieli kysyä: ”Missäpä muuallakaan?”
Elimenluovuttajalla on sydän paikallaan. – Se on totta, ellei hän ole luovuttanut juuri sydäntä.
Kuoppakorotus Kuhmon hautainhoitomaksuihin. – Tottahan kuopasta kuuluu saada lisämaksu.
(Otsikko:) Hiiltynyt isäntä sytytti talonsa – Siinäpä sitten hiiltyi talokin!
Aivoleikkausten päänavaajalle tunnustuspalkinto. – Palkittu oli siis kahdessakin mielessä päänavaaja.
Huomattavasti harvinaisempia ovat tapaukset, joissa todelliseksi tarkoitettu ilmaus voidaan – ainakin haluttaessa – ymmärtää vertaukselliseksi, kuten seuraavassa esimerkissä:
Chelsea menee 0–1 johtoon Portsmouthia vastaan Didier Drogban läpiajolla, kun maalivahti David James ratkaisevalla hetkellä potkaisee tyhjää.
Epäsopivassa yhteydessä kielikuvasta voi tulla koominen:
Hieno lintualue meni harakoille. – Lintu se on harakkakin. Tavallisimmin kai lämmön sanotaan menevän joskus harakoille (= hukkaan).
Suomen naivismin lippulaiva etsii kiivaasti uutta verta. – Laivaa ei ole helppo ajatella verta etsimässä. Paremmalta ei kuulosta sekään, että ”TPS vaihtaa jälleen uutta verta jäälle”.
Sateen takia maratonin ME-yritys kuivui kokoon.
Finnair vaatii lentäjiään pitämään jalat maassa.
Tuulivoima on esimerkiksi Tanskassa erityisen voimakkaassa vastatuulessa.
Kielikuvien yhdistelyssä on vaaransa
Kielikuvat ovat syntyneet jossain tietyssä tilanteessa, joka ei välttämättä ole enää kaikille tuttu. Tästä aiheutuu helposti väärinkäsityksiä. Hyvä esimerkki on purjeen reivaaminen, joka tarkoittaa purjepinta-alan vähentämistä eli vauhdin hiljentämistä eikä suinkaan kulkusuunnan muuttamista, kuten monet näyttävät uskovan.
Väärin käsitetyt tai muistetut kielikuvat saattavat käytössä sekoittua muiden samankaltaisten ilmausten kanssa. Tällainen kielikuvien yhdistäminen voi olla tietoista, mutta varsin usein kyse on siitä, että puhuja tai kirjoittaja muistaa kielikuvasta vain osan ja täydentää sitä huonolla menestyksellä.
(TV-toimittaja Hannu Mannisen hiihdosta:) Vielä tässä on vähän syytä sordiinoa laineille valaa. – Ilmaukset valaa öljyä laineille ja panna sordiino päälle tarkoittavat hillitsemistä, rauhoittamista, mutta eri aloilta olevien kielikuvien yhdistäminen on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan (sordiino on musiikkitermi).
[Kreikkalainen kolmiloikkaaja] täräyttää heti ensimmäisellään sellaisen hypyn, että siinä on muilta sitten pullat suussa. – Selostajalla on kai mielessään kaksi sanontaa: hyvin on pullat uunissa (’tilanne on hyvä’) ja panna jollekulle jauhot suuhun (’saada joku sanattomaksi’). Tässä menivät pullat ja jauhot sekaisin.
Pinna ja mitta tarkoittavat puhekielessä muun muassa kärsivällisyyttä, sietokykyä, hermoja. Niitä käytetään usein ilmauksissa pinna palaa, mitta tulee täyteen ja (jollakulla on) lyhyt pinna. Pinna-sana on saatu polkupyörän pinnasta, joten pinna voi myös kiristyä tai katketa. Pinnan palaminen viittaa mielestäni siihen, että sekoittuneeseen rypääseen kuuluu vielä yksi sanonta: proput (’sulakkeet’) palavat tai joku polttaa proppunsa. Aina ei sanontojen erossa pitäminen ole onnistunut:
Hän [törkeästä pahoinpitelystä syytetty mies] kuvaili toimineensa paniikissa sen jälkeen, kun pinna oli tullut täyteen. – Puhuja tarkoittanee: kun mitta oli tullut täyteen.
Japanilaisten pinna alkaa vähitellen ehtyä [tsunamionnettomuuden ym. takia]. – Tässä haluttaneen sanoa, että kärsivällisyys alkaa ehtyä, olla lopussa.
Sanonnat heittää kirves kaivoon, nyrkkeilyottelusta peräisin oleva heittää pyyhe kehään ja panna hanskat (tai kintaat) naulaan tarkoittavat kaikki jokseenkin samaa: luovuttamista, kesken jättämistä. Seuraavissa esimerkeissä on sekoitettu nämä kielikuvat:
Valmentaja viestittää [lentopallo]joukkueelleen, että hän ei ole heittänyt kirvestä kehään.
Ei heitetä kinnasta kaivoon, jos ei päästä kuuden parhaan joukkoon.
(Eräs kirjoittaja haluaa olla vähän omaperäisempi:) Emme ole vielä heittäneet koskeen tupopakkia (’tulopoliittista sovellusta’).
Ilmaukset puhaltaa yhteen hiileen ja vetää yhtä köyttä tarkoittavat kumpikin yhteistyön tekemistä. Niitä ei kannata sekoittaa.
(Koripallon SM-joukkueen kapteeni:) Mä oon ylpee siitä, että me pystyttiin loppuun saakka vetämään yhteen hiileen.
Pelaaja tai valmentaja voi olla joukkueensa moraalinen selkäranka, mutta vastuu tai menestys on valmentajan, yksittäisen pelaajan tai yksittäisten pelaajien harteilla. Television lentopalloselostajalla ei taida olla kovin tarkkaa kuvaa ihmisen anatomiasta:
Muuramen selkäranka on pitkälti Jaakko Aningon harteilla.
Maataloustyöt ja työvälineet eivät aina ole hallinnassa, ja myös eläin- ja kasvikunnan kanssa voi olla ongelmia:
He – – hukuttivat New Yorkin heroiinitulvaan, joka kylvi kylmää satoa. – Kirjoittaja on unohtanut, että satoa ei kylvetä vaan korjataan. Niin on tehnyt myös Irakista kirjoittava toimittaja: – – ennusteet piakkoin kylvettävästä sadosta eivät lupaa suurtakaan helpotusta.
Aivan loppuun puitu soppa [tapaus] ei ole vieläkään. – Soppaa ei pidäkään puida.
(Mäkihyppyä selostava toimittaja suomalaisista arvostelutuomareista:) Omaa miestä katsotaan huomattavasti tarkemmalla siivilällä. – Siivilä sopii seulomiseen, mutta ei katsomiseen.
Jeesus on kuin kanaemo, joka kokoaa siipiensä alle kaikki eksyneet lampaansa. – Kanan ja lammaspaimenen roolit pääsivät sekoittumaan.
Epätarkka kielikuva
Kielikuva voi myös olla epätarkka, vähän sinnepäin, kuten kokouksessa kuultu repliikki ”on aika ottaa lapio kauniiseen käteen”. Vielä pahemmin tuttua sanontaa on kohdeltu lehtitekstissä: ”Työnantajina olemme ottaneet lusikan kauniisti käteen ja yrittäneet sorvata sitä.” Ilmaus ottaa lusikka kauniiseen käteen on käännöslaina ruotsista ja tarkoittaa tosiasioihin alistumista. Kaunis käsi taas tarkoittaa oikeaa kättä, vasen oli kurakäsi. Pikkulapsia opetettiin tällä tavoin syömään oikealla kädellä. Sanonnan täsmentämistä kaipaisivat seuraavatkin esimerkit:
Ajan lapio kaivoi nopeasti kuoppaa tytön [Ingrid Bergmanin] tielle. – Jos ajan hammas on kulunut kielikuva, niin ”ajan lapio” vaikuttaa lähinnä kömpelöltä.
Herkät ja pienet äänet eivät talvisen teollisuuskaupungin keskustassa kuki. – Äänien on muutenkin vaikea ajatella kukkivan. Yksinkertaisinta olisi todeta, että sellaisia ääniä ei kuulu.
Nyt on kalliit neuvot kyllä tarpeen. – Tavoiteltu sanonta on tietysti nyt ovat hyvät neuvot kalliita (= arvokkaita).
Totuus sulaa kuin kuuma veitsi voissa. – Kuumakaan veitsi ei sula voissa. Mielessä on todennäköisesti ollut sanonta menee kuin kuuma veitsi voihin.
Heiluu kuin heinäseiväs. – Silloin on mennyt jotain väärin, jos heinäseipäät heiluvat. Heinämiehenhän pellolla pitää heilua.
(Urheiluselostaja:) Ruotsi saa lisää vettä moottoriinsa koko ajan. – Teho kasvaa, jos saa lisää vettä myllyynsä, mutta jos sitä saa moottoriinsa, käy huonosti.
Täytyy välttää tilanne, jossa gallerioita kaatuu kuin sieniä sateella. – Kirjoittaja ei ole ainoa, joka uskoo sienien kaatuvan sateella, vaikka silloinhan niitä vasta syntyy!
Kielikuva ja tyyli
Kielikuvan tulee kuulua samaan tyylilajiin muun tekstin kanssa. Suomen kielessä ei ole puutetta alatyylisistä sanonnoista, kuten heittää veivinsä (’kuolla’), mennä paskaksi (’mennä piloille’) ja mennä perseelleen (’kaatua'). Tyyliltään neutraaleihin teksteihin ja puheisiin ne eivät kuulu. Sama pätee moniin arkikielisiin, murteellisiin ja slangissa käytettyihin sanontoihin.
Ylätyylisiä sanontoja kuulee lähinnä uskonnollisissa ja isänmaallisissa tilaisuuksissa, esimerkiksi mainen matka, kilvoittelu, poistua keskuudestamme ja sankarikuolema. Kaikkiin yhteyksiin nekään eivät välttämättä sovi:
Toinen motiivi [karttojen] painattamiselle on arkistointi: painettu kartta jää arkistoon ajasta ikuisuuteen. – Sanonta ajasta ikuisuuteen tuo mieleen hautajaisfraseologian. Tässä olisi riittänyt vaikkapa ilmaus pysyvästi tai ikuisiksi ajoiksi.
On totta, että kielikuvat piristävät ja värittävät usein esitystä. Liika on kuitenkin liikaa: niitä ei saa olla liian tiheässä, ettei puheeseen tai tekstiin tule pateettista sävyä. Edes juhlapuhetta ei tule rakentaa kielikuvien varaan. Seuraavassa esimerkissä haastateltavan puheeseen on mahdutettu tarpeettoman monta kielikuvaa, mikä tekee sen epäluontevaksi.
”Kaupunki teki Herttoniemen hyppyrimäestä purkupäätöksen viime syyskuussa. Nyt tuntuu, että meiltä vietiin viimeisetkin eväät. Kaupunki ei ottanut kuuleviin korviinsakaan ehdotusta, että mäen olisi voinut korjata”, – – sanoo N. N. Kirvestä ei N. N:n sanoin ole kuitenkaan vielä lopullisesti lyöty kaivoon.
Kielikuvien lähteet
Lähin kielikuvien lähde on ihmisen keho. Siihen perustuvia ilmauksia on kymmenittäin, esimerkiksi vetää huulesta tai nenästä, saada nenälleen, kieli poskella, pitää silmällä, sinisilmäinen (’hyväuskoinen’), ei lotkauta korviaan, jollakin on otsaa tehdä jotakin, olla tukkanuottasilla, paljastaa karvansa, pysyä nahoissaan, ottaa löysin rantein (’rennosti, kevyesti’), kiireestä kantapäähän, kynnelle kykenevä, polttaa näppinsä, katsoa läpi sormien, pestä kätensä (jostakin), olla varpaillaan (’varovainen’) ja saada selkäänsä.
Vanha talonpoikaiskulttuuri on samoin tarjonnut runsaasti kielikuvia, esimerkiksi polttaa päreensä, pitää kynttiläänsä vakan alla, olla kukkona tunkiolla, niittää menestystä, kylvää eripuraa, puida, jauhaa tai hautoa (jotakin), sikailla, kukkoilla, vasikoida (’antaa ilmi’), pysyä tai pitää aisoissa, potkia aisan yli, menee länget kaulaan (’peruu jotakin’), pudota kärryiltä, otti ohraleipä (’kävi huonosti’), aivoriihi, iltalypsy.
Metsästyksen ja kalastuksen piiristä ovat muun muassa mennä vipuun, karhunpalvelus, sudenkuoppa, teerenpeli, olla jäniksen selässä (’olla kiireinen’), meni pupu pöksyihin, ottaa onkeensa, jäädä koukkuun, jäädä kiinni rysän päältä, on piru merrassa, vetää vesiperä, apaja. Merenkulun parista ovat puolestaan peräisin esimerkiksi soutaa ja huovata (’vaihtaa päätöstään tai mielipidettään puoleen ja toiseen’), keikuttaa venettä, ahteri (’takamus’), tulla vanavedessä, ajaa tai mennä karille sekä torpata (’torjua’, alk. ’siivota laivassa’).
Kuten edellä jo mainittiin, urheilukielessä kielikuvia on runsaasti. Esimerkiksi pesäpallo on alun perin suunniteltu sotilaskoulutukseen, joten sen sanastokin on paljolti peräisin sodasta – esimerkiksi kuolla, palaa, polttaa ja haavoittua. Hiihdossa, juoksussa ja monissa palloilulajeissa käytetty maali-sana näyttää yleistyneen sellaisiinkin yhteyksiin kuin saada tai viedä jokin hanke maaliin (’valmiiksi, loppuun’). Olla lähtökuopissaan on urheilukenttien hiilimurska-ajan pikajuoksukilpailusta lähtöisin oleva sanonta. Liian etäiselle alalle se ei kuitenkaan sovi, kuten ”ratkaisu mäkiviikolla, joka tosin on vasta lähtökuopissaan”. Luontevampaa olisi puhua lähtökuoppien asemesta vaikka suunnitteluvaiheesta.
Lopuksi
Kielikuvien hallinta on osa kielen hallitsemista. Jos ei lainkaan tunne suomalaista kielikuvien maailmaa, joutuu varmasti kiusallisiin tilanteisiin, joissa sormi menee suuhun. Osa kielikuvista on kyllä kansainvälisiä, mutta perisuomalaistenkin kuvien oppiminen on tärkeää. Suuri osa näistä ilmauksista on peräisin vanhoilta ajoilta, jolloin elämä kaikkinensa – muun muassa tapoineen, uskomuksineen, töineen ja työvälineineen, rakennuksineen, kulkuvälineineen – oli kovin toisenlaista kuin nykyään. Tämän elämänmuodon tunteminen auttaa ymmärtämään myös vanhojen kielikuvien taustaa.
Kielikuvan perusluonteeseen kuuluu tietty vakiintuneisuus. Mikään sanonta ei yleensä ole kielikuva syntyessään. Vakiintuneisuus on yksi syy, miksi kielikuvia ei pitäisi yhdistellä eikä sekoittaa. Yhdistelemällä syntyy helposti ”voittajan käsi kohoaa salkoon” -tyyppisiä koomisia ilmaisuja. Epätarkkuus puolestaan voi muuttaa kielikuvan merkityksen jopa päinvastaiseksi, kuten ”kaatuu kuin sieniä sateella”.
Kielikuvia on varottava käyttämästä sellaisessa ympäristössä, jossa ne voidaan tulkita konkreettisiksi: ”Leijan lennättäminen vie helposti mukanaan.” Yhtä lailla voi tapahtua toisinkin päin: faktinen tapahtuman kuvaus ymmärretäänkin abstraktiksi kielikuvaksi. Myös jos kielikuvaa käytetään sille huonosti sopivassa ympäristössä, syntyy helposti sekamelskaa tai komiikkaa, kuten seuraavassa: ”Kytkinpoljinta poljetaan auton ohjaamosta käsin.”
Kielikuvat kannattaa valita tilanteen ja tekstilajin mukaan, ja niitä käyttäessä on hyvä muistaa kohtuus. Erilaisia fraaseja on suomen kielessä pilvin pimein – taitava kirjoittaja tai puhuja pystyy niiden avulla värittämään esitystään sopivasti.
Kirjallisuutta
Punttila, Matti 1989: Ajanhammas kuivaa jälleen kyyneleitä. Kielikuvien salakarikoita (Kieliviesti 3/1989; pdf)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Punttila, Matti 1994: ”Voittajan käsi kohoaa salkoon”. Kielikuvien salakarikoista (Kielikello 1/1994)
Punttila, Matti 1998: Haaskannäköinen tyttö. Kielikaskuista matkimuksiin. WSOY.
Punttila, Matti 2001: Pilkettä silmäkulmaan. Kielikaskuista sanaleikkeihin. WSOY.
Punttila, Matti 2004: Poskettomia huulia. Kielikaskuista sanaleikkeihin. WSOY.
Punttila, Matti 2020: Suuri suomalainen kaskukirja. Minerva.
Virkkunen, Sakari 1975: Suomalainen fraasisanakirja. Kivestä Kekkoseen. Toinen, täydennetty painos. Otava.