Kielikellon numerossa 4/02 Heikki Kangasniemi ja Tarja Heinonen käsittelivät suomen potentiaalimuodon (tunnus -ne-) yhdistelmiä muotojen kanssa, joihin sitä ei ole ollut tapana yhdistää. Heinonen kirjoittaa: ”Eräät kielivoimistelijat ovat pitäneet mahdollisena liittää potentiaalin ja konditionaalin tunnukset peräperää: onpa tällä hetkelläkin Internetissä kaiken kansan luettavana verbintaivutustaulukko, joka sisältää eventiiveiksi kutsuttuja muotoja (kävelleisin, lienisin kävellyt). Näistä kuitenkin vain olla-verbin muodot (lienisin, lienisit, lienisi jne.) ovat todellisia, oikeasti esiintyviä muotoja, loput vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.”
Eivät pelkästään. Aarni Penttilä mainitsee laajaan aineistoon perustuvassa Suomen kieliopissaan (2. p. 1963) eventiivimuodot kahdessakin kohden, tosin hieman ristiriitaisesti. S. 234: ”Silloin tällöin saattaa Kalevalassa ja Kalevalan vaikutuksen alaisessa runokielessä tavata sananmuotoja, joita on nimitetty eventiivimuodoiksi ja joiden tunnuksena on pot:n ja kond:n tunnus yhdistyneenä (siis neisi). Esim. Tuosta sulho suuttuneisi (= saattaisi suuttua), Mies nuori nuristuneisi KAL.” S. 476: ”Potentiaali-konditionaalin, potentiaalin ja konditionaalin sekamuotojen harvinaisehkot esiintymät ovat samoissa tehtävissä kuin kond:n prees:n muotojen esiintymät. – – Joka ruoatta eläisi, tarenneisi vaattehitta! SL. ” (Kursivointi, lihavointi ja kapitelointi Penttilän.)
Vuosia sitten omia sormiani aivan syyhytti käyttää neisi-muotoa, niin hyvin se olisi yhteyteen sopinut. Kuvaavaa kyllä olen jo unohtanut, mistä aiheesta kirjoitin; mutta aikomani lause oli tyyppiä ”Puolue X voittaneisi vaalit, jos ne nyt pidettäisiin” – siis ’luultavasti voittaisi’. Raskain mielin muotoilin lauseen toisella tavoin, koska eventiivimuotoja ei kielioppi hyväksy.
Jätän ottamatta kantaa siihen, pitäisikö nämä muodot kieleen kelpuuttaa. Mutta yhdessä asiassa olen jyrkkä: olla-verbin eventiivimuoto ei voi olla ”lienisi” vaan lieneisi (niin kuin muissakin tapauksissa: kävelleisi, suuttuneisi, tarenneisi)!