Kieli on ihmeellinen instrumentti – onhan se paitsi tiedon myös mitä erilaisimpien tunteiden välittäjä. Kielellä voi koskettaa, satuttaa, lämmittää. Kielellä voi myös leikkiä, ja erilaiset kielileikit arvoituksista anagrammeihin yhdistävät niin eri aikakausia, ikäryhmiä kuin kieliäkin.
Jo pieni vauva nauttii kielen rytmistä ja riimeistä. Puhumaan oppiva keksii kielivitsit ja sanojen monimerkityksisyyden. Pikku koululainen haluaa yhä uudestaan ”lastata laivaa” tietyllä kirjaimella alkavalla sanalla tai leikkiä ”tipoteerausta” (muistattehan: toisten leikkijöiden antamien vihjeiden perusteella keksiä tietty, näiden keskenään etukäteen sopima verbi). Isona hän kenties pääsee televisioon pelaamaan Kymppitonnia, visailua, jossa sana pitää selittää toisilla sanoilla, mutta ei liian helposti eikä liian vaikeasti.
Oikean sanan löytämiseen erilaisten vihjeiden avulla perustuvat myös sanaristikot, jotka ovat olennainen osa monen vapaa-aikaa. Ne rentouttavat, mutta pitävät samalla aivot vireinä. Parhaimmillaan ne, kuten kaikki oivallusta vaativat sanaleikit ja -pelit, myös huoltavat kieltä: pitää tietää, mikä on sanan perusmuoto, pitää hallita oikeinkirjoitus, ja sanavarastonkin on oltava suuri; myös sanojen tarkat merkitykset on hahmotettava.
Kielipelit voivat joskus olla kätkettyjä, kuten vaikka ironinen puhetapa, tai se, miten slangia käyttäen tiivistetään omaa ryhmää, erottaudutaan muista ja koetellaan toisten (tyhmempien?) hoksottimia. Kielen vivahteikkuutta ja huumoria käytetään viestinnän tukena paitsi mainoksissa, nykyään myös monen virallisen laitoksen tiedotuksessa. Virastokin voi leikkiä kielellä, kertoo Salli Kankaanpää tässä Kielikellon numerossa.
Samaan lukupakettiin on koottu monenlaista muuta kielellä leikkimistä koskevaa asiaa. Mikä on sananmuunnos? Mitä riimislangi? Miten sanaristikon laatija tekee työtään? Tiesittekö, että kuvat sanaristikossa ovat suomalainen erikoisuus?
Emme ole unohtaneet tiukkaa asiaakaan, vaan lehdessä pohditaan myös englannin vaikutusta suomen kieleen. Kääntäminenkin on tavallaan kielipeliä. Miten löytää mahdollisimman kuvaava, osuva ja täsmällinen vastine toiskieliselle termille. Tällä kertaa lukijat pääsevät aikamatkalle suomentamisen historiaan havainnoimaan, miten muunnoksista on tullut käännöksiä.