Asutusnimihakemisto on Kotimaisten kielten keskuksessa laadittu laaja asuttujen paikkojen hakemisto. Sen pohjana on Ritva Korhosen toimittama teos Alastarolla Ylistarossa – Suomen asutusnimet ja niiden taivutus (1990), jota ei enää vuosiin ole ollut saatavana. Sähköisenä kirjan aineisto on julkaistu Kielikone Oy:n MOT-sanakirjastossa (2004). Nyt aineisto on julkaistu täydennettynä ja tarkistettuna vapaasti käytettävässä verkkojulkaisussa osoitteessa http://kaino.kotus.fi/asutusnimihakemisto/.
Asutusnimihakemisto sisältää noin 21 000 nimeä, joista kylän ja kyläkunnan nimiä Aakkolasta Öyrilään on yli 17 500. Tässä artikkelissa kerrotaan hakemistoon sisältyvistä kylännimistä, niiden historiasta sekä lisäksi siitä, miten hakemistosta etsitään tietoa.
Mitä ovat viralliset kylät?
Kruunu valvoi aiemmin verojen maksua maakirjojen avulla. Niihin oli jo merkitty kyliä pitäjittäin. Vuonna 1812 maanmittauskonttoreita ohjeistettiin pitämään maakirjojen ohella rekisteriä, jossa olisivat myös maanjakojen aiheuttamat muutokset. Viimein vuoden 1895 asetus velvoitti kaikkia Suomen maanmittauskonttoreita pitämään maarekisteriä, joka kattoi kaikki läänin tilat jakotoimituksineen. Rekisteritiedot järjestettiin kylittäin ja taloittain isonjaon maajakojen mukaisesti, ja tilat ja kylät saivat rekisterinumeron. Tällaisia maarekisteriin merkittyjä kyliä sanotaan (maa)rekisterikyliksi ja ne käsitetään virallisiksi kyliksi. Maarekisterijärjestelmä siirtyi osaksi kiinteistörekisteriä vuonna 1985.
Kylän virallisuus voi pohjautua myös henkikirjoihin, joita alettiin pitää 1630-luvulla. Henkikirjoilla tarkoitetaan henkirahan eli verojen maksamista varten laadittuja luetteloita ruokakunnista kylittäin, kaupunginosittain ja kortteleittain. Varhaisimmat luettelot laadittiin kirkko- tai hallintopitäjittäin. Jos kylät kuuluivat hallintopitäjän sisällä eri kirkkopitäjiin, kylät erotettiin omiksi kokonaisuuksikseen. Vuonna 1869 henkikirjat määrättiin tehtäviksi seurakuntakohtaisesti. Henkikirjoja ylläpidettiin vuoteen 1989. Henkikirjakylät vastaavat suurin piirtein maarekisteriin merkittyjä kyliä.
Kylät kunnan osina
Kylän käsitettiin kuuluvan tiettyyn kirkko- tai hallintopitäjään jo ennen maalaiskuntien syntymistä 1800-luvun loppupuolella. Tilusten ja kylien rajoja piirrettiin maakirjakarttoihin maanomistusten selkiyttämiseksi. Myöhemmin kylät rajautuivat kuntien alueille. Aiempi suurkylä on saattanut jakautua raja-alueella, kun pitäjien ja myöhemmin kuntien rajoja on määritelty. Tämä selittänee sen, miksi naapurikunnissa on nykyään samannimisiä kyliä. Kuntaliitosten myötä kylät ovat voineet myöhemmin päätyä uudestaan yhden kunnan alueelle.
Rekistereissä on ollut myös pieniä erillisiä palstoja, joilla ei ole asutusta mutta joilla on sama nimi kuin läheisellä kylällä toisessa kunnassa. Kylien tiloihin kuuluneet erillispalstat ovat syntyneet historiallisissa maanjaoissa, ja ne ovat säilyneet, vaikka palsta olisi jäänyt eri kuntaan. Toki myös rekisterikylä voi koostua useasta eri palasesta saman kunnan sisällä (ks. Kylien muodostuminen taloista ja palstoista).
Rekisterikylät 2010-luvulla
Rekisterikyliä ja niiden nimiä ei enää esitetä kiinteistörekisteriotteessa, kiinteistörekisterikartoissa eikä punaisella tekstillä uudemmissa peruskartoissa. Maanmittauslaitos lopetti vuonna 2014 kiinteistörekisteritunnusten muuttamisen kuntaliitosten yhteydessä, joten kiinteistötunnus ei enää kerro kiinteistön ajantasaista sijaintia. Jos rekisterikylännimi kuitenkin on myös paikallisten asukkaiden käyttämä kylännimi, se näytetään edelleen peruskartassa. Asutusnimihakemistossa on pidetty hyvänä säilyttää tieto kylän virallisuudesta (merkintä vir. nimen perässä), jotta hakemisto kuvaisi paremmin kylän luonnetta ja kertoisi samalla alueen historiasta. Tieto voi olla hyödyksi hakemiston käyttäjille, esimerkiksi sukututkijoille ja nimistöntutkijoille.
Miten tietoa etsitään hakemistosta?
Asutusnimihakemistosta voi hakea nimiä etusivun hakulaatikosta joko koko nimellä tai nimen osalla, jolloin käytetään tähtimerkkiä (*); esimerkiksi haulla Joki* saa näkyviin Joki-alkuiset nimet ja haulla *holma holma-loppuiset nimet. Etusivun hakua ei kuitenkaan voi rajata koskemaan vain kyliä (ja kyläkuntia).
Klikkaamalla etusivulla tekstiä ”Tarkennettu haku” pääsee uudelle sivulle, jossa voi hakea muun muassa paikanlajin mukaan. Kun valitsee paikanlaji-kohdan alavalikosta lajiksi kylän ja painaa ”hae”, saa hakutulokseksi kaikki hakemiston viralliset kylännimet, muut kylännimet ja kyläkuntien nimet aakkosjärjestyksessä. Nimet voi järjestää myös sijaintikunnan mukaan hakutulosten yläpuolella olevasta nuolikuvakkeesta.
Asutusnimihakemistoon on koottu vanhastaan ennen kaikkea suomenkielisten kylien ja kyläkuntien nimiä. Jos kylällä on ruotsin- tai saamenkielinen rinnakkaisnimi, se mainitaan tietueessa hakunimen alla, esimerkiksi Paraisten Ahvensaaren rinnalla on Åvensor ja Inarin Angelin rinnalla pohjoissaamen Áŋŋel.
Jos halutaan etsiä tietyn kunnan kylännimiä, valitaan tarkennetussa haussa kylä-paikanlajin lisäksi myös sijaintikunta-valikosta nykyinen kunta tai kaupunki.
Virallisten kylännimien perässä on merkintä (vir.), ja nimestä on annettu myös taivutus, mikäli taivutustietoja on Nimiarkiston kokoelmissa. Epävirallinen, kansan käyttämä rinnakkaisnimi on joko samassa tai rinnakkaistietueessa tapauksen mukaan. Seuraavassa esimerkissä virallinen kunnannimi on Haapasalo, ja sillä on kansanomainen rinnakkaisnimi Ikolansaari; rinnakkaisnimi esitetään omassa tietueessaan.
Hakemisto kertoo myös, mikäli virallinen kylä muodostuu yksinäistalosta, esimerkiksi Alhokankare Paimiossa ja Hajala Salossa (aiemmin Halikkoa). Virallisten kylien lisäksi hakemistoon sisältyy kansanomaisia kyliä, joilla tarkoitetaan paikkakunnilla omiksi kylikseen miellettyjä asutusryhmiä (hakutuloksessa ei tällöin ole lyhennettä vir.). Tällaisia epävirallisia kyliä ovat esimerkiksi Haudankylä Luumäellä ja Kaidankylä Ylöjärvellä (aiemmin Kurua). Lisäksi haulla saadaan näkyviin asutut saaret, joille on muodostunut kylämäistä asutusta, esim. Kongonsaari Savonlinnassa (aiemmin Sääminkiä).
Kylännimien taivutus
Nimistä on annettu yksi tai useampi paikallissijataivutusmuoto, jota käytetään, kun kerrotaan, missä ollaan, esim. ollaan Huittisten Koskualla ja Kemijärven Luusuassa. Jos taivutuksessa on vaihtelua, on kokoelma- ja käyttötietojen perusteella annettu ensin paikkakunnalla yleisimmin käytetty tai yleiskieleen sopiva paikallissijamuoto.
Jälkimmäiset taivutukset voivat olla harvinaisempia, väistyviä tai vielä uusia rinnalle pyrkiviä asukkaiden käyttämiä taivutustapoja. Esimerkiksi Virtain maarekisterikylän nimi Hauhuu taipuu nykyään yleisimmin Hauhuulla, mutta väistyvän Hauhuussa-taivutuksen on haluttu näkyvän hakemistossa edelleen kertomassa perinteisestä taivutustavasta.
Jos taivutuksessa on jotakin poikkeavaa tai huomioitavaa, on muukin sijamuoto (genetiivi, partitiivi tai illatiivi) paikallissijataivutuksen jäljessä. Esimerkiksi Vetelin kylännimi Kainu taipuu genetiivissä Kainuun.
Jos hakemistossa ei ole tietoa nimen taivutuksesta, voi olla, että taivutusta ei ole saatu haastatteluin tai muuten talteen. Jos kylännimen perässä on kuitenkin merkintä (vir.), voi kyseessä olla virallisen kylän toisen kunnan puolella oleva erillispalsta, jossa ei ole asutusta. Rekisterikylännimeä on myös voitu käyttää vain hallinnollisissa yhteyksissä, eikä kunnan asukkailla ole ollut tarvetta käyttää nimeä. Esimerkiksi Sastamalassa on kaksi Eskola-nimistä virallista kylää, joista toista (aiemmin Mouhijärven kuntaan kuulunutta) käytetään myös kansanomaisesti ja toista (aiemmin Suodenniemen kuntaan kuulunutta) vain virallisissa yhteyksissä. Asukkaat käyttävät Suodenniemen kylästä Eskolan sijaan nimeä Putaja, jota taivutetaan Putajassa.
Asutusnimihakemisto on osoitteessa http://kaino.kotus.fi/asutusnimihakemisto/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).