Monet kirjoittajat panisivat kaksi l-kirjainta sanoihin kuulostaa ja mitali. He kirjoittaisivat siis kuullostaa ja mitalli.
Yleiskielessä käymättömään kuullostaa-muotoon on ehkä päädytty kuulla-sanan mukaan. Sen taivutusmuodoissa ei kuitenkaan ole kahta ällää: kuulen: kuulit: kuulisivat. Kuulla-muodon toinen l kuuluu vain perusmuodon, infinitiivin, tunnukseen. Kahdenlaisiin muotoihin saattaa olla oma syynsä silläkin, että muoto kuullostaa tunnetaan kansankielessä, varsinkin pohjalaismurteiden alueella.
Sana mitali on suomeen lainattu ruotsista, jonka medalj tarkoittaa ’kunnia- ja muistorahaa’. Puhekielessä käytettävä mitalli on varmaankin saanut toiseen älläänsä mallin metalli-sanasta, jota se muistuttaa. Yhdistäminen onkin ymmärrettävää, koska kumpikin pohjautuu latinan metallum-sanan kautta kreikan sanaan, joka on tarkoittanut alkuaan ’vuorikaivosta’ ja myöhemmin ’kaivoksesta saatua metallia’. Ruotsissa tästä on jo tullut kaksi sanaa, ’mitalia’ tarkoittava medalj ja ’metallia’ tarkoittava metall. Suomessa näiden erimerkityksisten sanojen kirjoitusasun eriytyminen on mennyt vielä pitemmälle: mitali ja metalli.