Toimittaja Osmo Kahari osuu näköjään arkaan kohtaani. Ei sillä hyvä, että hän on ensimmäisen kun-esimerkkinsä saanut kirjoituksestani, vaan samassa tekstissä esiintyy kun syytä ilmaisevana kaksi muutakin kertaa. Tekstissä näyttäytyy tosin koska-sidesana peräti neljä kertaa mutta aina toisilta lainattuna. Suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja, jolta Kaharin toinen näyte on, turvautuu samoin uudestaan kausaaliseen eli syytä ilmaisevaan kun-konjunktioon, vaikka hänellä toki kerran on koska omastakin takaa. Kuinka siis tämän kun-sanan laita oikein on?
Kielioppaiden ja ohjeellisten sanakirjojen mukaan kun-konjunktiolla on useita merkitysyhteyksiä. Kuten Kahari toteaa, se ensinnäkin aloittaa aikaa ilmaisevaa sivulausetta; esimerkit, mikäli mahdollista, samasta Kielikellon numerosta 1/96:
Saarikoski oli niin nopea omaksumaan ajassa liikkuvia ideoita, että hän oli usein jo ehtinyt ottaa niihin etäisyyttä siinä vaiheessa, kun suuret joukot vasta innostuivat.
Kun viranomaiset viestivät toisilleen, he ottavat vapauksia eivätkä ehkä katso päätöksen sitovan itseään.
Kettuöljy auttaa kolotukseen, mutta mikä auttaa, kun paha pieksää?
Toinen tärkeä merkitystehtävä kun-sivulauseille on juuri Kaharin epäilemä syytä ilmaiseva. Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja toteaa nimenomaan: ”Konjunktio kun on tavallisimmin temporaalinen tai kausaalinen.” Esimerkkinä kausaalisesta käytöstä siinä on: Kun asialle ei kuitenkaan mitään mahda, meidän on tyydyttävä siihen. Tähän kuuluva tapaus olisi löytynyt saman Kielikellon kolmanneltakin kirjoittajalta:
– – minulle on tuttu sanonta kirjoittajasta, joka kirjoitti pitkän tekstin, kun ei ollut aikaa lyhyeen.
Vakuudeksi otan lisäesimerkit Nykysuomen sanakirjasta ja Suomen kielen perussanakirjasta:
Terttu ei päässyt kouluun, kun koti oli köyhä; Jo minä ajattelinkin, kun koko eilispäivän selkääni kolotti, että säänmuutos tästä tulee; Kun ei totellut, kärsiköön seuraukset; Hinta on edullinen, varsinkin kun sen saa maksaa vähittäin.
Kausaalisluonteinen kun-lause voi joskus käytöltään lähetä selittävää rinnastuslausetta:
EU-komissiossa käännökset tapaavat olla huomattavasti lyhyempiä kuin byrokraattien alkukieliset paperit, kääntäjät kun kääntävät vain asian, eivät kielipuuroa.
Kolmas kun-sanan käyttöyhteys on ehtoa ilmaiseva sivulause:
M. A. Nummisen ajatus luoda uudissana olenne korvaamaan sana olio filosofian kielessä saa laajemman kantavuuden, kun muistetaan, että sama sana on nopeasti nousemassa keskeiseen asemaan tietotekniikan käsitteistössä.
Pari lisäesimerkkiä Nykysuomen sanakirjasta:
Kaikki käy hyvin, kun emme vain hätäile; Työ olisi jo aikoja sitten teetetty, kun olisi ollut tekijöitä.
Neljänneksi kun-lauseella voi osoittaa vastakkaisuutta päälauseen ilmaisemalle ajatukselle:
Uutistenlukijan esittämissä sähkeissä ja juonnoissa suositaan kohtalaisen ylätyylisiä sananvalintoja, kun taas raporttien ja kommenttien teksteissä voidaan hyvin käyttää arkityylisiä ilmaisuja ja sanoja.
Taas vahvistukseksi pari sanakirjaesimerkkiä:
Kun viime kesä oli helteinen, on tänä kesänä vain satanut; Kun vuonna 1911 suomenkielisiä opettajia oli 136, vuonna 1919 niitä oli 248.
Tähän kohtaan kuuluu Kaharin kolmas kun-poiminta.
Viidenneksi kun saattaa esiintyä eksplikatiivisena eli yleiseen alistavana sidesanana että-konjunktion tapaan. Sivulause voi tällöin olla a) subjektin asemassa: Minua ihmetyttää, kun en ole saanut vastausta; b) objektin asemassa: Ikkunasta näkee, kun lapset leikkivät pihassa; c) attribuutin eli nimisanan määritteen luonteinen: Toiset ihmiset ovat tahallaan katkaisseet ystävyyssuhteensa esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, kun ystävä on pettänyt luottamuksen.
Vaikka jätämme kun-sidesanan äskeisiä ääreisemmät käyttötavat sivuun, huomaamme, että sanan käyttö kaikkiaan on yllättävän vivahteikasta. Havaitsimme myös, että tuo vivahteikkuus melko hyvin heijastui tarkkaillun Kielikellon teksteistä. Vastaavasti saman numeron koska-sidesanan esiintymistä voi helposti poimia juuri sellaisia tapauksia, joita Kahari kun-lauseiden sijaan kaipaa:
Koska posterin tietoihin perustuva suullinen esitys on harvoin varsinainen esitelmä, voitaisiin posteriesitelmän sijaan puhua posteriesittelystä tai posteriesityksestä.
Koska taksvärkkipulkka kuului aikoinaan osana senaikaiseen työajan seurantajärjestelmään, olisi mielestäni paikallaan, että sillä olisi jokin rooli nykyisessä sähköisessäkin seurantajärjestelmässä.
Kielikellon tyylikirjo näyttäisi siis kaikkineen sen verran sävykkäältä, ettei kenenkään sen takia aivan hopusti kannata hohtimiaan kaivoon heittää eikä auktoriteettiuskoaan kadottaa.