Suomen kieli voi hyvin, kun sen sanasto elää. Joskus uutta sanaa saatetaan käyttää vain kerran, ja toisinaan joitain sanoja käytetään vain tietyn ryhmän sisällä. Osa uusista sanoista taas ottaa aikanaan vakiintuneen paikkansa sanastosta. Jonkinlaisesta satunnaisen ja vakiintuneen käytön välimaastoon sijoittuvasta sanatyypistä on kyse toistosanoissa – sanoissa, joissa sama sana toistetaan kaksi kertaa.
Yleinen toistosana on esimerkiksi ruokaruoka, jolla tarkoitetaan kunnollista ateriaa verrattuna kevyempiin eväisiin: ”Jos et haluu jotain ihan ruokaruokaa niin pienet naposteltavat vois kans toimii hyvin.”
Selvityksessä toistosanan merkitys
Tarkastelin keväällä 2019 valmistuneessa pro gradu -työssäni, millaisia merkityksiä toistosanoilla voi olla. Onko tietyn toistosanan merkitys aina sama käyttöyhteydestä riippumatta vai vaihteleeko se? Mistä merkitys syntyy, kun toistosanan merkitys sellaisenaan ei välttämättä ole selvä tai ainakaan vakiintunut? Lisäksi selvitin, millaisista sanoista toistosanoja on ylipäätään mielekästä muodostaa.
Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty pääosin verkon keskustelupalstoilta. Aineisto edustaa siis puheenomaista, normittamatonta kieltä. Toistosanoja käytetään rennossa jutustelussa, ei niinkään virallisemmissa teksteissä. Tarkastelussa oli 162 tapausta, jotka kattavat 94 erilaista toistosanaa. Aineistossa on substantiiveja, adjektiiveja sekä verbejä. Näiden lisäksi toistosanoja muodostetaan adverbeistä (esimerkiksi ulkonaulkona), mutta toistoadverbit ovat melko harvinaisia.
Tarkempaa tarkastelua varten jaoin aineiston karkeasti merkityksen perusteella kahteen luokkaan: intensiteettiä korostaviin (esimerkiksi isoiso verrattuna isoon) ja prototyyppisyyttä korostaviin (esimerkiksi ruokaruoka verrattuna ruokaan) toistosanoihin. Paikoin oli vaikea tehdä eroa näiden kahden välillä, joten jaossa on päällekkäisyyksiä. Aineistoa ei kuitenkaan ollut mahdollista jakaa esimerkiksi sanojen rakenteen perusteella, koska jokainen toistosana muodostuu samalla tavalla: sana toistuu kaksi kertaa samanlaisena.
Tyypillisesti toistosanat kirjoitetaan yhteen, ruokaruoka, mutta aineistossa on myös muotoja ruoka ruoka ja ruoka-ruoka. Myös taivutustyyli vaihtelee. Joko molemmat sanat taipuvat tai vain jälkimmäinen, esimerkiksi ruokaaruokaa tai ruokaruokaa.
Voimakas, nopea tai muuten vain intensiivinen
Intensiteettiä eli esimerkiksi voimakkuutta tai tehokkuutta korostavalla toistosanalla esitetään jokin sanan ilmaisemista ominaisuuksista intensiivisempänä verrattuna toistamattomaan sanaan. Selkeimmin ilmiön voi havaita verbeissä:
– – juosta-juosta en varmaan jaksa kuin jonkun 5 km, mutta sellasta ripeää juoksuhölkkää siinä spurttien välissä menee jonkun 15 km.
Kirjoittaja 1: Miksi et seurustele ihmisen kanssa josta pidät?
Kirjoittaja 2: No en tällä hetkellä taija keneestäkää sillai tykätätykätä
Ilmauksella juosta-juosta kirjoittaja ilmaisee toiminnan olevan intensiivisempää kuin juoksuhölkkä. Kenties juosten-juosten liikutaan nopeammin ja se mielletään raskaammaksi liikunnaksi. Usein pelkällä juoksemisella saatetaan ainakin arkisessa yhteydessä tarkoittaa kevyempää hölkkäämistä varsinaisen juoksemisen sijaan. Toistosanan käyttö korostaa, että kyseessä on todella juokseminen, ei hölkkä eikä edes juoksuhölkkä.
Myös adjektiiveista muodostetaan intensiteettiä korostavia toistosanoja.
Jälkimmäisessä esimerkissä merkitystä voi selventää siten, että vertaa toistosanaa toistamattomaan sanaan tykätä. Kirjoittaja ei todennäköisesti yritä sanoa, ettei hän todella tykkäisi kenestäkään. Sen sijaan hän korostaa, ettei kuitenkaan tällä hetkellä pidä kenestäkään sillä tavoin, että olisi valmis seurustelemaan. Oletettavasti seurusteluun nimittäin vaaditaan melko intensiivistä tykkäämistä.
Myös adjektiiveista muodostetaan verrattain paljon intensiteettiä korostavia toistosanoja. Adjektiivit käyttäytyvät luontaisestikin vertailevasti (esim. kipeä, kipeämpi, kipein), joten niitä on luontevaa käsitellä intensiteetin kautta.
Missään vaiheessa minulla ei ollut kuumetta, enkä ollut täysin flunssan kourissa ja kipeäkipeä, vaan sellainen pieni tunne siitä alkavasta flunssasta oli
Kuten usein toistosanojen yhteydessä tässä esimerkissä kirjoittaja tarjoaa jonkin vertailukohdan toistosanalle. Kirjoittajalla on ollut pieni tunne alkavasta flunssasta. Tämä vertautuu kipeänäkipeänä olemiseen. Toistosana kuvaa tilaa, jossa kipeyden tunne tai kipeyden aste on suurempi kuin vasta aluillaan olevassa flunssassa. Kipeäkipeä ihminen on kokonaisvaltaisesti kipeä.
Tyypillinen ja tavallinen, siis prototyyppinen
Tyypillisyyttä ja tavallisuutta eli prototyyppisyyttä korostavat toistosanat ovat yleisimmin substantiiveja. Prototyyppinen asia tai esine on sellainen, joka parhaiten kuvaa tietyn sanan merkitystä. Esimerkiksi prototyyppisellä linnulla on useimmiten mielestämme sulkapeite sekä lentotaito, vaikka kaikilla linnuilla ei näitä ominaisuuksia välttämättä olekaan.
Prototyyppisyys on riippuvainen kielenkäyttäjän henkilökohtaisista kokemuksista, mutta yleensä kuitenkin samaan kulttuuriin kuuluvilla saman kielen puhujilla on jonkinlainen yhtenevä käsitys siitä, millainen tarkoite on prototyyppinen. Useimpien mielestä esimerkiksi talitiainen on pingviiniä prototyyppisempi lintu ja omena pitaijaa prototyyppisempi hedelmä.
Toistosanalla kielenkäyttäjä voi korostaa, että hän tarkoittaa sanan merkityksistä juuri prototyyppisintä asiaa tai esinettä.
Kalenterikalenteri vai kalenteri kännykässä?
Kirjoittaja 1: moi, tykkäätkös muumeista?
Kirjoittaja 2: juu=) nipsust enite mut lasketaaks se niinku muumimuumiks
Ensimmäisessä esimerkissä on jälleen toistosanoille tyypilliseen tapaan toistosanan lisäksi vertailukohta. Vastakkain asetetaan kännykän kalenteri sekä kalenterikalenteri – siis oletettavasti paperinen, perinteinen kalenteri. Toistosana korostaakin joskus prototyyppisyyden lisäksi kahdesta vaihtoehdosta vanhempaa. Paperinen kalenteri on ollut käytössä sähköistä kalenteria pidempään ja onkin ehkä juuri siksi useimpien mielestä tavanomaisin kalenteri, vaikka sähköiset kalenterit ovatkin jo melko yleisesti käytössä. Vastaava useasti aineistossa toistuva sana on kirjakirja verrattuna sähköiseen kirjaan.
Toisessa esimerkissä toistosanan muumimuumi rinnalle asetetaan Nipsu. Toistosanalla korostetaan, ettei Nipsu ole prototyyppinen muumi, vaikka esiintyykin Muumilaakson tarinoissa. Koska Nipsu ei oikeastaan edes varsinaisesti edusta muumilajia, ei hän virallisesti taida olla muumi lainkaan. Toistosana korostaakin prototyyppisyyden lisäksi myös muumi-sanan varsinaista merkitystä.
Myös verbeistä voi muodostaa prototyyppisyyttä korostavia toistosanoja.
Tämänkin pystyi kuvittelemaan tosi monimerkityksellisesti. Tappaatappaa siis ihan oikeasti mutta myös sillä tavalla, että muuttaisi vampyyriksi. Sehän Jakelle on vähän sama asia
Joskus toistosanojen merkityksen tulkinnassa ajautuu ottamaan selvää yllättävistäkin asioista. Tämän esimerkin tiimoilta ajauduin vampyyrien maailmaan. Jake on vampyyri, jonka purema muuttaa myös vastaanottajansa vampyyriksi. Esimerkissä toistosanalla tappaatappaa tarkoitetaan siis reaalimaailmassa toteutettua, prototyyppisempää tappamista verrattuna fantasiamaailmassa vampyyriksi muuttamiseen. Kuten kirjoittaja toteaa, vampyyriksi muuttaminenkin on eräänlaista tappamista. Toistosana korostaa tappaa-sanan merkityksistä tavanomaisinta ja prototyyppisintä.
Missä koti on ja kuka siellä asuu?
Selvästi yleisin toistosana aineistossa on kotikoti, jolla tarkoitetaan lähes poikkeuksetta vanhempien kotia verrattuna omaan tämänhetkiseen kotiin.
Aina kun lukee tai kuulee, että jollain on pidempi matka vanhempien luokse, sitä jotenkin osaa arvostaa että niin kotikoti kuin isovanhempienkin koti on lähestulkoon kävelymatkan päässä!
Mähän muutin pois meidän kotikotoa jo 16-vuotiaana. Mä olin ollut monen läheisen mielestä yks viimeisimmistä ihmisistä, jonka ois aatellut muuttavan noin nuorena pois vanhempien siipien suojasta – –.
Molemmista esimerkeistä käy ilmi, että kotikoti on nimenomaan vanhempien koti, ei nykyinen koti. Joskus toistosanan merkitys täytyy päätellä rivien välistä, mutta erityisesti toisessa esimerkissä merkitys käy selvästi ilmi: pois kotikotoa eli pois vanhempien siipien suojasta.
En tarkastellut gradussani toistosanojen käyttäjäkuntaa, mutta todennäköisesti ainakin kotikoti on yleisimmin käytössä melko hiljattain kotoaan muuttaneiden nuorten keskuudessa. Kotikodin olemusta voisi spekuloida vieläkin pidemmälle: Onko nuorelle vanhempien koti jossain mielessä enemmän koti kuin oma tämänhetkinen koti? Muuttuuko oma koti vasta myöhemmin elämässä kotikodiksi?
Toistosanat kertovat luovuudesta
Toistosanat ovat ilmiönä melko harvinainen, mutta toistosanoilla on kuitenkin selkeästi oma vakiintunut paikkansa normittamattomassa puhekielessä. Ilmiö ei rajoitu vain suomen kieleen, vaan lisäksi ainakin ruotsissa ja englannissa on tutkittu vastaavaa ilmiötä.
Toistosanojen avulla voi tarkastella mielenkiintoisella tavalla sanojen merkitysten olemusta. Miksi toistosanoja käytetään, ja miten merkitys muuttuu, kun sana toistetaan? Toistosanoilla voidaan korostaa ainakin sanan intensiteettiä, prototyyppisyyttä tai varsinaista merkitystä. Ennen kaikkea toistosanat kertovat kielenkäyttäjien luovuudesta. Uudet kielen ilmiöt ovat myös yhdenlainen merkki siitä, että kieltämme käytetään ja se voi hyvin.
Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan Ruokaruoka, kirjakirja ja kotikoti. Suomen kielen toistosanakonstruktion merkitysten tarkastelua. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905212034(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).