Kun puhutaan lainausmerkistä, tarkoitetaan tavallisesti kokolainausmerkkiä. Esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmien merkistövalikoimissa on useita erilaisia kokolainausmerkkejä, koska eri maissa käytetään erinäköisiä merkkejä. Suomessa pitäisi noudattaa meillä vakiintunutta tapaa, mutta valitettavasti useissa tekstinkäsittelyohjelmissa on alkuasetuksena Suomessa vakiintuneen käytännön kannalta vääränlainen koko- ja puolilainausmerkki (useimmissa ohjelmissa sen voi kyllä vaihtaa oikeaksi).
Suomessa käytettävät ns. kokolainausmerkit ovat samanmuotoiset lainatun jakson alussa ja lopussa (”_”). Tyylisyistä voidaan käyttää myös kulmalainausmerkkiä (»). Myös tämä merkki on sama lainauksen alussa ja lopussa. Muun muassa kirjoituskoneiden merkistöissä käytetään lainausmerkkiä ("). Lainatun jakson alussa ei siis käytetä käännettyä kokolainausmerkkiä (‛‛), ylösalaista kokolainausmerkkiä (“) eikä rivinalista kokolainausmerkkiä („). Lainausmerkki kirjoitetaan ilman välilyöntiä yhteen viereisen lainaukseen kuuluvan sanan kanssa.
”Onko tämä totta?” hän ihmetteli.
»Onko tämä totta?» hän ihmetteli.
Lainausmerkeillä osoitetaan, että sana tai teksti on suoraa sanasanaista siteerausta toisen puheesta tai kirjoituksesta. Myös lentävä lause, sananlasku tai ajatus, teoksen tms. nimi ja toiseen tyylilajiin kuuluva sana erotetaan usein lainausmerkeillä muusta tekstistä. Lisäksi lainausmerkeillä voidaan joskus osoittaa kirjoittajan asennetta, esimerkiksi ironista tai kriittistä suhtautumista johonkin ilmiöön.
Silloinkin kun sitaatti tai repliikki on useamman kuin yhden kappaleen pituinen, käytetään lainausmerkkejä normaaliin tapaan sitaatin alussa ja lopussa. Hyvin pitkässä lainauksessa selvyyden vaatiessa voidaan lainausmerkkejä käyttää kunkin kappaleen alussa ja lopussa.
Lainausmerkin käyttö suorissa lainauksissa
Lainattua jaksoa edeltää usein kaksoispisteeseen päättyvä johtolause, joka kertoo, kuka puhuu tai kirjoittaa. Johtolause voi myös seurata lainausta tai olla sen keskellä. Eri johtolausetapausten välimerkitys ja alkukirjainten käyttö näkyy seuraavista esimerkeistä:
Aleksis Kivi kirjoittaa näin: ”Ampui mies ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin.”
”Ampui mies ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin”, kirjoittaa Aleksis Kivi.
”Ampui mies”, kirjoittaa Aleksis Kivi, ”ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin.”
Jos lainattavaan jaksoon kuuluu huuto- tai kysymysmerkki, ei lainausmerkin jälkeen tule enää pilkkua.
”Oletko varma?” hän kysyi.
Repliikkiviiva lainausmerkkien sijasta
Lainausmerkkien sijasta varsinkin aikakauslehtien haastatteluissa ja dialogia sisältävässä kaunokirjallisuudessa käytetään usein ajatusviivaa ns. repliikkiviivana. Käyttöä havainnollistaa seuraava esimerkki, jossa sama Seitsemän veljeksen puhejakso on esitetty ensin lainausmerkkejä, sitten repliikkiviivoja käyttämällä:
”Terve miestä, sinä Rajamäen Mikko!” sanoi Juhani. ”Kuinka jaksat ja mitä uutta maailmalta?” ”Sekalaista sekalaista, sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän pojan retkutus käy laatuun”, vastasi Mikko.
– Terve miestä, sinä Rajamäen Mikko! sanoi Juhani. – Kuinka jaksat ja mitä uutta maailmalta?
– Sekalaista sekalaista, sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän pojan retkutus käy laatuun, vastasi Mikko.
Repliikkiviivaa käytettäessä puheenvuoron vaihtuminen osoitetaan siis aloittamalla sitaatti uudelta riviltä. Johtolause saattaa olla myös virkkeen keskellä, jolloin sitaatti jatkuu johtolauseen jälkeen pienellä alkukirjaimella seuraavasti:
– Sekalaista sekalaista, sekä hyvää että pahaa, Mikko vastasi, – mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän pojan retkutus käy laatuun.
Välimerkkien käyttö lainatuissa jaksoissa
Lainaukseen sisältyvä piste, kysymysmerkki ja huutomerkki eli virkkeen päättävät välimerkit tulevat lainausmerkkien sisään. Lainausmerkkien jälkeen ei tarvita enää pistettä.
Hän kysyi: ”Tarvitaanko tällä apua?”
Kirjoita essee aiheesta ”Mihin uskonto vaikuttaa?”Hän voi itsekseen todeta tietävänsä vastauksen Shakespearen kysymykseen: ”Mitä merkitsee miksi?”
Jos kysymys- tai huutomerkki kuitenkin kuuluu virkkeen aloittavaan johtolauseeseen, se tulee lainausmerkkien ulkopuolelle.
Kuka kirjoitti: ”Maailma on sana”?
Ongelmallisempi on tapaus, jossa sekä johtolause että sitaatti ovat muodoltaan kysymyksiä. Yksi kysymysmerkki riittää: jos virkkeessä on kaksoispiste eli selkeä johtolause, kysymysmerkki jää lainausmerkkien sisään.
Kuka kysyikään: ”Onko maallamme malttia vaurastua?”
Jos kaksoispisteen erottamaa johtolausetta ei ole, kysymysmerkki sijoitetaan lainausmerkin jälkeen.
Kuinka moni kirjoitti aiheesta ”EU tulee, oletko valmis”?
Usein siteerataan lentävää lausetta, sananlaskua tms. siten, että lainattu jakso sulautuu virkkeen osaksi ilman kaksoispistettä, jolloin siteerattava jakso voidaan usein aloittaa myös pienellä alkukirjaimella. Piste tulee lainausmerkkien sisään, jos virkkeessä on kaksoispisteen erottama johtolause (kuten seuraavista esimerkeistä viimeisessä), muuten lainausmerkkien jälkeen.
Kansankielelle ovat tyypillisiä sellaiset lohkotut lauseet kuin sanonta ”Luonto se on, joka tikanpojan puuhun vetää”.
Muskettisoturien asennetta kuvaa heidän tunnuslauseensa ” yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”.
Mistä tulee sanonta ”Nahkurin orsilla tavataan”?
Sanonta ”tarkkana kuin porkkana” on suhteellisen nuori.
Kirjoittaja ei myöskään hyväksyisi lauserakennetta ”suudellessa saattavat bakteerit levitä”. Hänen mukaansa pitäisi sanoa: ”Suudeltaessa saattavat bakteerit levitä.”
Jos virke jatkuu kysymys- tai huutomerkkiin päättyvän siteerauksen jälkeen, käytetään pilkkua lauserakenteen niin vaatiessa.
Kun kokeessa kysytään: ”Miksi evankeliumit eroavat toisistaan?”, vaatii vastaaminen koululaiselta paljon.
Kaikista mahdollisista käytännön kirjoitustöissä vastaan tulevista tapauksista ei ole antaa ohjetta, eikä aina olekaan yhtä ainoata oikeaa tapaa merkitä lainausta. Painetussa tekstissä lainaukset voidaan erottaa muusta tekstistä myös erilaisilla typografisilla keinoilla, esimerkiksi sisentämällä (kuten esimerkit tässä kirjoituksessa) tai kursiivilla.
Lainausmerkin muita tehtäviä
Silloinkin, kun ei ole kyse kokonaisten tekstijaksojen suorasta lainaamisesta, voidaan osa mistä tahansa tekstistä osoittaa lainausmerkkien avulla sanasanaiseksi sitaatiksi.
Hän ilmoitti harrastuksekseen ”kirjavat kätten työt”.
Epäsuora lainaus ilmaistaan konjunktion että avulla, eikä siinä käytetä lainausmerkkejä.
Hän sanoi, että varikset ovat lisääntyneet kaupungeissa.
Jos kuitenkin – usein tyylisyistä – halutaan tähdentää osan epäsuorasta lainauksesta olevan sanasanaista, voidaan se osoittaa lainausmerkeillä.
Kun kirjoitetaan, että ”kaupunkivarikset ovat muuttuneet röyhkeiksi”, luodaan mielikuvaa kaikkien ” kaupunkivaristen” vaarallisuudesta.
Edellisessä esimerkissä jälkimmäisillä lainausmerkeillä osoitetaan, että myös termi kaupunkivarikset on saatu toiselta kirjoittajalta ja jopa että lainaaja suhtautuu siihen jollain lailla kriittisesti.
Lainausmerkeillä voidaan myös osoittaa sana toisesta tyylilajista lainatuksi, omatekoiseksi tai muuten erikoiseksi.
Reijo ”Rymy” Petkelström
Monet radionkuuntelijat inhoavat ”ninkutusta”.
Laulajan ”machoilu” oli pelkkää näyttelemistä.
Hän toi tyttöystävänsä kotiin ”näytille”.
Tiheästi esiintyessään näin käytetyt lainausmerkit tekevät tekstistä levotonta; etenkään tavallisia kuvailmauksia ei tarvitse panna lainausmerkkien sisään. Esimerkiksi seuraavassa lauseessa sanan kiehui erottaminen lainausmerkeillä tekisi ilmauksesta tyylillisesti kömpelömmän.
Hän ihan kiehui raivosta.
Lainausmerkkien käyttö nimissä
Kirjan, elokuvan tai muun teoksen, samoin kurssin, ohjelman ja vastaavan, nimi erotetaan lainausmerkeillä, jos selvyys vaatii.
Kieslowskin ”Sininen” on koskettava elokuva.
Olen menossa Suomenlinnaan katsomaan ”Lokkia”.
Tuttuihin ja tekstiyhteydestä muuten helposti erottuviin nimiin lainausmerkkejä ei tarvita.
Tuntemattomasta sotilaasta on tehty kaksi elokuvaa.
Olen menossa Suomenlinnaan katsomaan Ryhmäteatterin Lokkia.
Käsitteiden, suuntausten yms. nimet on varsinkin aiemmin ollut tapana erottaa lainausmerkeillä. Näin voi edelleenkin tehdä, mutta nykyään käytetään myös muita tekstinkäsittelylaitteiden suomia erottelukeinoja, useimmiten kursiivia.
Nimikkeen ”energy manager” vastineeksi ehdotettiin sanaa ”energiapäällikkö”.
Nimikkeen energy manager vastineeksi ehdotettiin sanaa energiapäällikkö.
Lainausmerkki toiston merkkinä
Lainausmerkkiä käytetään luetteloissa osoittamassa ylemmällä rivillä esitetyn toistoa. Tällöin merkki sijoitetaan alkamaan samasta kohdasta kuin toistettava sana.
Maija Mattila, Helsinki
Matti Maijala, "