Aina siitä lähtien kun tässä taannoin mainiot tietomiehet Esko Kivikoski ja Australian Barry Jones kamppailivat keskenään siitä, ”kumpi on tieolta parempi”, olen silloin tällöin tavannut lehdistä ilmauksia, jotka ovat lajia Kivikoski vastaan Jones. Semmoiset ovat tietysti tarkkoja mukaelmia eräiden tuttujen vieraiden kielten vastaavista ilmauksista. Ruotsiksi sanotaan Kivikoski mot ~ contra Jones, englanniksi Kivikoski against (joka, jos on lainkäytöstä kysymys, kirjoitetaan v. latinan versus-sanaan perustuen) Jones, saksaksi Kivikoski gegen Jones. Mot, contra, against, gegen on suomennettu sanalla vastaan ja nimien perusmuoto on vieraan kielen mukaisesti säilytetty, vaikka suomeksi yleensä sanotaan jotakin vastaan. Vastaan on edelleen sijoitettu kysymykseen tulevien nimien väliin siitä huolimatta, että se suomessa tavallisesti on jälkiasemassa (esim. seinää vastaan). Niin kuin professori Matti Sadeniemi ja hovioikeudenneuvos Paavo Soukka ovat minulle ystävällisesti huomauttaneet, tämän menettelyn juuret ovat tuomioistuinten kielenkäytössä. Raastuvassa huudetaan asianomaiset esiin seuraavaan tapaan: Rantala vastaan Mattila, Rinne vastaan Mäkinen jne., ellei käytetä ilmaisulajia Rinne ja Mäkinen.

Tällaisten vastasukaisten A vastaan B ilmausten käytäntöön ottaja on tietysti pitänyt etuna sitä, että hän on saanut ottelun tai riitajutun tiukan otsikon sellaiseksi, että molempien osapuolten nimet ovat perusmuodossaan ja että heidän nimensä ovat otsikossa ihan näkyvästi vastakkain. Asianomainen otsikoija tai esiinhuutaja ei vain ole tullut ajatelleeksi, että ruotsin mot, englannin against, saksan gegen eivät ole suomeksi vain vastaan vaan myös vastassa. Suomen kielellä on monesti se arvokas etunsa, että se on ilmaisukykyisempi kuin tässä mainitut kielet. Vieraan kielen sanoja ei joka tapauksessa voi kääntää samalla suomalaisella sanalla. Vastaan kelpaa joskus, mutta vastassa taas on toisissa paikoissa parempi. Niin kuin tässäkin.

Jos vastassa suomennos olisi juohtunut asianomaisen mallinantajan mieleen, olisi hänellä ollut suomennos, jossa osapuolten nimet olisi voitu pitää perusmuodossaan samoin kuin esikuvakielissä. Niin ikään tämän suomennoksen paikka on juuri se, jota mallin antanut toivoi: nimien välissä. Sellaisessa ilmauksessa kuin Kivikoski vastassa Jones tai vielä hivelevämmin: Kivikoski vastassaan Jones ei – suosittamani ilmauksen edut luetellakseni – ole mitään suomen kieltä loukkaavaa. Se on siis siinä suhteessa paljon parempi kuin Kivikoski vastaan Jones. Suomen kielen ns. irrallinen nominatiivi on siinä otettu käytäntöön, niin että otsikko ja esiinhuuto on samaa lajia kuin esim. (A on jossakin) vastassaan ylivoima ~ omaiset ~ omaisia ~ kilpailijansa.

Kirjoituksessa tämä vastassa tai vastassaan voidaan merkitä otsikkoihin tai juttuluetteloihin pelkällä viivalla (taikka joskus pienellä nuolella, jonka kärki on vastaajaan päin): Kivikoski – Jones, Hongikko – Kiri, Rinne → Mäkinen. Lukiessa ei tästä viivasta tai nuolesta kuitenkaan läheskään aina välitetä. Se jätetään yksinkertaisesti vain lukematta: Kivikoski Jones, Hongikko Kiri, Rinne Mäkinen jne. Nämä nimiparit ovat puhutussa kielessä yhtä kuin Kivikoski vastassaan Jones jne. (taikka Kivikoski ja Jones, Hongikko ja Kiri jne.).

Monitehtäväinen ajatusviiva on tässä puheena olevissa ilmauksissa eräänlainen vastakkaisuusviiva. Sellaisen ajatusviivan lukemiseenkin suosittaisin vastassa(an)-sanaa, ja jos viiva kirjoituksessa korvataan sanalla, olisi vastaan-sanan sijasta käytettävä vastassa(an)- (tai vähemmän sanovasti ja-) sanaa.

Tulosijamuoto vastaan on kyllä sekin aika ajoin käytettävissä, mutta ei vastakkaisuusviivana olevan ajatusviivan paikalla, jos esim. jokin ottelu on suunnitteilla, voitaisiin sanomalehdessä käyttää otsikkoa: Kivikoski Jonesia vastaan, Suomi (otteluarvonnassa) Israelia vastaan. Niissä tapauksissa, joissa olen nähnyt A vastaan B -ilmaustyypin, on kuitenkin aina ollut kysymys sovituista taikka jo käydyistä otteluista.