Pinyin on järjestelmä, jolla kiinalainen kirjoitus muutetaan länsimaiseksi. Se on vakiintunut kiinalaisten nimien kansainväliseksi latinaistamisjärjestelmäksi; päätös pinyinin hyväksymisestä tähän tarkoitukseen tehtiin YK:n paikannimien normaalistamiskonferenssissa vuonna 1977. Itse Kiinassa järjestelmä on hyväksytty jo vuonna 1958. Myös Suomen kielen lautakunta on ottanut kantaa kiinalaisiin nimiin ja suosittanut (12.2.1979) pinyin-järjestelmän käyttämistä suomenkielisissä teksteissä. Historiallisista nimistä ja tutuimmista paikannimistä voidaan kuitenkin käyttää vanhoja vakiintuneita sovinnaisnimiä (esim. Peking).
Kirjoitusjärjestelmä yhdistää
Kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän uskotaan olevan jopa noin 6 000 vuotta vanha. Vanhimmat säilyneet merkit ovat 1400-luvulta eKr. Merkkejä on kymmeniätuhansia, ja alkeellinenkin lukutaito vaatii noin 1500–2 000 merkin hallintaa. Hyvä lukutaito edellyttää jo 3 000 merkin hallintaa. Varsinaisia standardimerkkejä on 2 200. Kirjainmerkkijärjestelmä yhdistää satoja eri murteita puhuvia kiinalaisia, sillä kaikkien kiinalaisten kirjoitettu kieli on sama. Käytössä on myös standardiyleiskieli, joka on ainoa virallinen puhekieli kaikissa oppilaitoksissa. Pinyinin ansiosta yleiskielen asema vakiintui jo 1950-luvulla Euroopan kokoisessa Kiinassa.
Oikea ääntäminen on tärkeää kiinan kielessä, sillä tavun voi ääntää yleiskielessä neljällä–viidellä eri toonilla eli sävelkorolla, ja tavun sävelkorko vaikuttaa tavun merkitykseen. Tavallisesti sävelkorko voi olla tasainen, nouseva, laskeva-nouseva tai laskeva. Esimerkiksi tasaisesti äännetty nī tarkoittaa ’tyttöä’, nouseva ní ’villakangasta’, laskeva ja nouseva nǐ ’sinua’ ja laskeva nì ’kyllästymistä’. Erilaiset toonit ovat suomalaisellekin tuttuja, sillä käytämme nousevia ja laskevia sävelkorkoja myös omassa kielessämme – tosin suomen kielessä sävelkorko ei muuta sanan merkitystä.
Konsonantit
Pinyinin avulla länsimaistettujen sanojen konsonanttien ääntämisessä perussääntö on, että monet alkukonsonantit ääntyvät lähes samoin kuin englannissa. Osa konsonanteista on aspiroitunut, eli niitä äännettäessä kuuluu h:n kaltainen loppuhenkäys. Konsonantit f, l, m ja n ääntyvät samoin kuin suomessa.
Konsonanttien ääntämisohjeita
| b [p] | Beijing [peidsing] |
| d [t] | Da [ta] |
| g [k] | Guo [kuo] |
| p, t ja k | Konsonantit p, t ja k ääntyvät samoin kuin englannin kielessä (konsonantin lopussa on h:mainen loppuhenkäys). |
| p [p] | Pei [pei] |
| t [t] | Tai [tai] |
| k [k] | Kong [kung] |
| z [ts] | Zemin [tsemin] |
| zh [tš] | Zhang [tšang] |
| c [ts] | Äännettäessä kuuluu loppuhenkäys, Ceng [tseng], siis aspiroitunut ts. |
| ch [tš] | Äännettäessä kuuluu loppuhenkäys Chong [tšung]. |
| s [s] | Äännettäessä kieli on etuhampaiden takana, Sun [sun]. |
| x [s] | Konsonantti x ääntyy liudentuneena, äännettäessä kielen selkä on lähellä kitalakea, Xianggang [siangkang]. |
| sh [š] | Shanghai [šanghai] |
| h [h] | Konsonantti h ääntyy vahvasti aspiroituneena aivan kuin saksan ach-äänne, Huangshi [huangši]. |
| j [ds] | Konsonantti j ääntyy liudentuneena ja vokaali a ä:mäisenä, Jiangxi [dsiangsi]. |
| q [ts] | Konsonantti q ääntyy liudentuneena ja äännettäessä kuuluu myös voimakas loppuhenkäys, Qin [tsin], siis liudentunut, aspiroitunut ts. |
| r | Konsonantti r ääntyy tavun lopussa kuin englannin r, Wu’er [wuu-er]. Muutoin r ääntyy kuin soinnillinen z. |
| y [j] | Yang [jang] |
| w | Konsonantti w ääntyy kuten englannin w, Wang [wang]. |
Vokaalit
Vokaalien ääntämisohjeita
| a [a] | Poikkeuksia ovat tavut -ian, yuan, xuan, juan ja quan, joissa a ääntyy ä:mäisenä. |
| e [e] | Poikkeuksia ovat tavut -e, -en, wen, -eng, weng ja er, joissa e ääntyy ö:mäisenä. |
| o [o] | Poikkeuksia ovat tavut -ong ja -iong, joissa o ääntyy [u]. |
| u [u] | Jos u:ta edeltää y-, x-, j- tai q-kirjain, ääntyy u [y]. |
| ü [y] | |
| i [i] | Tavuissa si, zi ja ci vokaali i ääntyy y:mäisenä ja tavuissa shi, zhi, chi ja ri ö:mäisenä. |
Realistinen tavoite voi olla ymmärrettävä ääntämys. Teknisten vaikeuksien vuoksi kansainvälisissä yhteyksissä ei nimissä tavallisesti ole käytetty sävelkoron merkkejä osoittamassa oikeaa toonia. Jos sävelkorko kuitenkin on merkitty, aksenttimerkki sijaitsee tavun päävokaalin päällä. Suomenkielisessä tekstissä sävelkorkoa ei tarvitse merkitä.
Periaatteet
Kiinalaiset (ei-vähemmistökieliset) nimet latinaistetaan Kiinan kansantasavallassa yleiskielen eli mandariinikiinan mukaisesta nimiasusta. Taiwanin ja Hongkongin (Xianggangin) alueiden nimien latinaistamisasut ovat poikkeavia, sillä näillä alueilla ei noudateta pinyin-järjestelmää. Huomattava on, että Kiinan vähemmistökansojen nimet säilytetään niiden omankielisissä nimiasuissa, joten esimerkiksi uiguurilaisia ja tiibetiläisiä paikannimiä ei muuteta pinyinin mukaan. Vähemmistökansojen nimien latinaistaminen on kirjavaa ja vailla yhtenäistä järjestelmää.
Seuraavat periaatteet ovat suositettavia:
- Kiinan nimistä on suotavaa käyttää pinyinin mukaisia nimiasuja.
- Vanhoja jo vakiintuneita sovinnaisnimiä on hyvä kuitenkin edelleen käyttää. Maan nimi on suomeksi Kiina (pinyinillä Zhongguo). Vanhoja tuttuja sovinnaisnimiä Peking, Hongkong, Jangtse ja Kanton voi käyttää pinyinin mukaisen muodon rinnalla
- Paikan lajia ilmaisevia nimenosia, kuten joki ja vuori, voi tarvittaessa kääntää, esimerkiksi Huangjoki. Tällainen nimenosa kirjoitetaan yhteen varsinaisen nimen kanssa ilman yhdysmerkkiä.
- Historialliset henkilön- ja paikannimet voi silti säilyttää tutuimmissa asuissaan etenkin historiallisissa teksteissä, esim. Tšiang Kai-šek (pinyinillä Jiang Jieshi).
- Kauppa- ja tavaramerkkien vakiintuneita kirjoitusasuja ei tarvitse muuttaa.
Kiinalaisia nimiä
Seuraavassa luettelossa on joitakin tärkeimpiä Kiinan paikan- ja henkilönnimiä. Sovinnaisniminä suomen kielessä säilyvät kirjoitusasut on lihavoitu. Oikealla ovat pinyinin mukaiset suositeltavat nimiasut.
Paikannimet
| Vanha nimiasu | Uusi nimiasu (pinyin) |
|---|---|
| Etelä-Kiinan meri | Nan Hai |
| Formosansalmi ~ Taiwaninsalmi | Taiwan Haixia |
| Hongkong | Xianggang* |
| Iso kanava | Da Yunhe |
| Itä-Kiinan meri | Dong Hai |
| Jangtse(joki) | Chang Jiang* |
| Jynnan | Yunnan |
| Kanton | Guangzhou* |
| Keltainenjoki (Huangjoki) | Huang He |
| Keltainenmeri | Huang Hai |
| Kiangsi | Jiangxi |
| Kiangsu | Jiangsu |
| Kiinan muuri | Wanli Changcheng |
| Kirin | Jilin |
| Kuangtung | Guangdong |
| Kueitšou | Guizhou |
| Nanking | Nanjing |
| Peking | Beijing* |
| Šanghai | Shanghai |
| Setšuan | Sichuan |
| Sinkiang | Xinjiang |
| Sisä-Mongolia | Nei Monggol |
| Taipei | Taibei |
*Tekstissä on hyvä mainita myös vanha nimiasu rinnalla.
Henkilönnimet
| Vanha nimiasu | Uusi nimiasu (pinyin) |
|---|---|
| Hua Kuo-feng | Hua Guofeng |
| Keng Piao | Geng Biao |
| Konfutse | Kongfuzi, Kong Qiu |
| Laotse | Laozi |
| Mao Tse-tung | Mao Zedong |
| Sun Yat-sen | Sun Zhongshan |
| Teng Hsiao-ping | Deng Xiaoping |
| Tshou En-lai | Zhou Enlai |
| Tšiang Kai-šek (Chiang kai-shek) | Jiang Jiesh |
Kiinalaisten nimien oppaita
Arponen, Annikki 1985: Kiina-suomi-sanakirja. WSOY.
Guo, Hai 2005: Matka Kiinan kieleen ja kulttuuriin. Yliopistopaino, Helsinki University Press.
Hakulinen, Kerkko 1996: Maailman paikannimet – oikeinkirjoitusopas. Otava.
Kallio, Jyrki 2002: Kiinalaiset nimet – Sukunimi? Etunimi? Maahanmuuttajien nimijärjestelmistä. Toim. Pirjo Mikkonen. Kielenkäytön oppaita 3, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, nro 114.
Närhi, Eeva Maria 1979: Kiinan erisnimien latinaistaminen. Kielikello, nro 2.