Kaksoispisteen käyttö on tuttua ja tavallista ”ennen luetteloa, jota sen edellä oleva teksti panee odottamaan”, niin kuin asia on sanottu Matti Sadeniemen kirjoittamissa Kielikellon välimerkkiohjeissa (Kielikello 2 s. 11).¹ Pari esimerkkiä tällaisesta käytöstä Saarimaan Kielenoppaan ja Sadeniemen välimerkkiohjeiden mukaan: Slaavilaiset kansat jaetaan kolmeen ryhmään: länsislaaveihin, itäslaaveihin ja eteläslaaveihin. Kalevalaisesta maailmanhistoriasta eepos esittää vain eräitä tärkeitä vaiheita: Joukahaisen perhehistorian, sammon taonnan ja ryöstön, Lemminkäisen seikkailut, Pohjolan häät, Kullervon elämänvaiheet ja Väinämöisen lähdön. Kuten Sadeniemi huomauttaa, samoin voidaan joskus kirjoittaa ”yhdenkin ilmauksen seuratessa”, esim. Hänellä on vain yksi ystävä: veljensä. Yhteistä kaikille tapauksille kuitenkin on, että kaksoispistettä seuraava virkkeen osa (luettelo tai yksityinen substantiivi-ilmaus) on edeltävän substantiivi-ilmauksen täsmennys. Useimmiten se on samassa sijamuodossa kuin tuo edeltävä ilmaus.

Tällaiselle vakiintuneelle käytölle on ominaista vielä eräs piirre, jota lyhyissä välimerkkiohjeissa ei ole mainittu. Kaksoispistettä seuraava täsmennys näet samalla lopettaa virkkeen, siihen tapaan kuin kaikissa noissa tyyppiesimerkeissä. Viime aikoina näkyy kuitenkin käyneen yhä yleisemmäksi sellainen tapa, että kaksoispistettä käytetään myös virkkeensisäisen täsmennyksen edellä. Muutama huomaamani esimerkki tapauksista, joissa tuollainen virkkeensisäinen täsmennys sisältää luettelon:

1) ”Halvin mustavalkokelpoinen laitekokonaisuus: kamera, kuvanauhoitin ja monitori maksaa alle 10 000 mk.”

2) ”Yhtiön hallintoneuvoston erovuoroiset jäsenet: kunnallisneuvos Mikko Kaarna, valtiot. kand. Pekka Morri, päätoimittaja Rafael Paasio ja pääjohtaja Jaakko Pajula valittiin uudelleen.”

3) ”Uudet talletusmuodot: palkkiotalletustilit ja veronhuojennustilit onkin otettu vastaan myönteisesti, mutta näiden kanssa kilpailevat valtion obligaatiot – –.”

4) ”Tämän kaavailun mukaan jäisi jäljelle neljän puolueen: sosiaalidemokraattien, keskustapuolueen ja molempien kansanpuolueiden hallituspohja.”

5) ”Kansan henkisistä lahjoista: synnynnäisestä viisaudesta ja käsityskyvystä Koskisen mielestä oli mahdoton sanoa mitään.”

Samanlaista näkee joskus silloinkin, kun kaksoispistettä seuraava täsmennys käsittää vain yhden substantiivi-ilmauksen. Esim.

6) ”Hallituksen vanha konsti: vaikeiden asioiden paketointi ratkaisi keskustapuolueen johdon valintavaikeudet puoluekokouksen toisena päivänä Seinäjoella.”

En luule erehtyväni, jos arvelen, että tämmöinen säpsäyttää lukijaa ja siten hidastaa lukemista. Säpsäyksen yhtenä syynä on nähtävästi se, että näin sijoitettu kaksoispiste jäsentää virkkeen kahtia väärällä tavalla, ikään kuin kaksoispistettä edeltävä osa olisi toinen puolisko ja sitä seuraava kaikkine lisineen toinen. Hiukan paremmalta tuntuu jo seuraavanlainen esimerkki, jossa kaksoispisteen jälkeinen täsmennys on erotettu sitä seuraavasta virkkeen osasta pilkulla:

7) ”Suomen kansantalouden ongelmat: inflaatio, täystyöllisyys ja maksutaseen tasapaino, ovat edelleen vailla tyydyttävää ratkaisua.”

Täysin moitteettomana ei tällaistakaan välimerkintää silti voi pitää. Se tuntuu ohjaavan lukijaa täsmennyksen ajaksi väärille urille; oikeaan opastaa vasta täsmennystä seuraava pilkku. Välimerkintä ei saisi kuitenkaan harhauttaa lukijaa edes hetkeksi. Harhautuksen syy on kaiketi se, että kaksoispistettä edeltävässä sanassa virkkeen sävelkulku tavallisesti laskee. Tuo lasku on ikään kuin osoitus siitä, että edeltävä ajatus on ilman täsmennystäkin jo umpeutunut. Näin on laita kaikissa aluksi mainitsemissani tyyppiesimerkeissä, ja sama koskee myös seuraavanlaisia esimerkkejä, joissa kaksoispistettä seuraava lause ilmaisee ”seurausta, johtopäätöstä, selitystä” (Sadeniemi, Kielikello 2 s. 12): Katselin ympärilleni: ei liikahdustakaan. Olimme olleet vuorokauden syömättä: ruokaa ei ollut. Esimerkeissä 1–7 ei tämmöinen laskeva sävelkulku sitä vastoin ole mahdollinen. Täsmennys katkaisee virkkeen kulun välihuomautuksen tavoin, ja silloin sitä edeltävän sävelkulun on pysyttävä välimerkkiin asti tasaisena, ”pidätteisenä”. Juuri tämä sävelkulun pidätteisyys osoittaa, että alkupuoleen tulee täsmennyksen jälkeen jatkoa.

Miten tämä jatkoon viittaava sävelkulun pidätteisyys sitten voidaan osoittaa välimerkein? On yksi koettu keino, ja se on ajatusviivojen käyttö täsmennyksen kahta puolta, kuten välihuomautuksissa yleensäkin. Esimerkiksi virkkeet 1 ja 4 tulisivat ajatusviivojen avulla selviksi seuraavaan tapaan: Halvin mustavalkokelpoinen laitekokonaisuus – kamera, kuvanauhuri ja monitori – maksaa alle 10 000 mk. Tämän kaavailun mukaan jäisi jäljelle neljän puolueen – sosiaalidemokraattien, keskustapuolueen ja molempien kansanpuolueiden – hallituspohja. Ajatusviivojen runsas käyttö ei tosin ole erityisen tyylikästä, mutta selvyys painaa vaa’an näissä tapauksissa kyllä pikemmin niiden kuin kaksoispisteen hyväksi. Jos täsmennys käsittää vain yhden substantiivi-ilmauksen, voidaan ajatusviivojen sijasta käyttää selvyyden kärsimättä pilkkujakin. Siten virke 6 voitaisiin kirjoittaa uudestaan seuraavasti: Hallituksen vanha konsti, vaikeiden asioiden paketointi, ratkaisi keskustapuolueen johdon valintavaikeudet – –. Joskus selvitään jopa sillä, että kaksoispiste jätetään korvaamatta millään muulla välimerkillä. Niinpä virke 2 olisi selvennettynä tämän näköinen: Yhtiön hallintoneuvoston erovuoroiset jäsenet kunnallisneuvos Mikko Kaarna, valtiot. kand. Pekka Morri, päätoimittaja Rafael Paasio ja pääjohtaja Jaakko Pajula valittiin uudelleen.

Kaksoispisteen ja ajatusviivan keskinäinen suhde on erikoinen. Sellainen täsmennys, joka virkkeenloppuisena alkaa kaksoispisteellä, on virkkeen sisällä siis erotettava ajatusviivoin; ellei niin tehdä, ei tekstiä voi ensi lukemalta hahmottaa oikein. Tämä pätee myös käänteisesti, sillä virkkeenloppuista täsmennystä vuorostaan ei voi aloittaa ajatusviivalla, vaan sen edellä kaksoispiste on ainoa mahdollinen. Asia on taas yhteydessä sävelkulkuun. Jos kirjoitettaisiin ajatusviivaa käyttäen esim. Slaavilaiset kansat jaetaan kolmeen ryhmään – länsislaaveihin, itäslaaveihin ja eteläslaaveihin, kirjoitustapa opastaisi ajatusviivan edellä sävelkulun pidätteisyyteen. Vihje olisi kuitenkin väärä. Virkkeensisäisen välihuomautuksen edellä tuollainen sävelkulku näet lupaa jatkoa välihuomautuksen ajaksi keskeytyvään virkkeeseen, ja virkkeenloppuisen ilmauksen edellä se osoittaa sitä, että edeltävä asia saa jatkokseen jotakin uutta, usein odottamatonta. Verrattakoon seuraavaan virkkeeseen, jossa ajatusviiva ilmaisee yllätysmomenttia, sitä edeltävä sävelkulku on pidätteinen ja kaksoispiste puolestaan kävisi vain ironisessa tyylissä: On kirjassa yksi onnistunutkin lause – alkulause.

 

¹ Kaksoispisteestä ja muista merkeistä on kirjoitettu mm. Kielikellossa 3/1998.