Sanoilla joku ja jokin viittaamme sellaiseen, jota emme tunne, josta emme tiedä, kuka tai mikä hän tai se on. Usein niillä on merkitys ”kuka tai mikä hyvänsä”. Esim. virkkeessä Jos sovittelijain kesken syntyy erimielisyyttä siitä, kenen soviteltaviin jokin joukkotyöriita kuuluu, ratkaisee erimielisyyden sosiaaliministeri ilmaus jokin joukkotyöriita merkitsee mitä hyvänsä joskus sattuvaa työriitaa. Eräs-pronomini olisi siinä mahdoton. Sen sijaan lauseeseen Täällä on joku mies, joka kysyy sinua voitaisiin joku-pronominin tilalle panna eräs merkityksen kovin suuresti muuttumatta. Näiden sanojen merkityksen eroa valaisee esim. lausepari Ensi keväänä jonakin sunnuntaina menemme Korkeasaareen ja Viime kesänä eräänä sunnuntaina kävimme Korkeasaaressa. Ensi keväänä jonakin sunnuntaina tarkoittaa tietämätöntä, toistaiseksi arvaamatonta sunnuntaita; jälkimmäisessä lauseessa taas eräänä sunnuntaina tarkoittaa tiettyä päivää, päivää, jonka puhuja muistaa, mutta jota hän ei määritä ja joka on kuulijalle tietämätön. Emme voisi sanoa eräänä sunnuntaina ensi keväänä, kun emme tiedä, mikä sunnuntai se tulee olemaan.

Tässä on jokin ja eräs -sanojen pääero: jokin viittaa joko mielivaltaiseen lajinsa edustajaan tai sitten yksilöön, joka on puhujalle tuntematon, eräs taas määräyksilöön, jonka identtisyys on puhujan tiedossa, mutta ei kuulijan. Joka kirjoittaa: Atlantin rannikolla viihtyy eräs talvellakin viheriöivä tammi, hän tietää, mikä tämä tammi on, ja olettaa, että lukija ei sitä tunne. Jos lause kuuluisi: Atlantin rannikolla viihtyy jokin talvellakin viheriöivä tammi, niin kirjoittajakaan ei tietäisi, mistä lajista on kysymys. Eräs merkitsee siis jotakin, minkä puhuja tai kirjoittaja hyvin tietää, mutta ei kuulija tai lukija. Se saatetaan kyllä nimetäkin. Esim. Keväällä 1752 eräs Kalmin oppilas, Jeremias Wallenius, lähetti amerikkalaisia siemeniä pappilan yrttitarhaan Hauholle (Gunnar Suolahti). Lause on moitteeton, koska sopii olettaa, että Jeremias Wallenius on nimettynäkin lukijalle tuntematon.

Nykykielessä eräs-sanan käyttö pyrkii asiattomasti laajenemaan, esim. tähän tapaan: Kotka on eräs tärkeimpiä satamakaupunkejamme. Talous on eräs puoli yhteiselämää. Tämä tapaus on eräänä todisteena siitä, että – –. Kaikkien on oletettava tietävän Kotkan kaupungin ja myös tuntevan käsitteen talous, ja tämä tapaus on juuri ollut puheena. Ei siis olisi edellytyksiä eräs-sanan käyttöön.

Näihin tapauksiin sopii yksi: Kotka on yksi suurimmista satamakaupungeistamme (tai vielä luontevammin, jollei yksi-sanaa painoteta: Kotka on suurimpia satamakaupunkejamme). Talous on yksi puoli yhteiselämää. Tämä tapaus on yhtenä todisteena (tai pelkästään: todisteena) siitä, että – –. Yksi-sanalla nimittäin ei ole merkitystä ”jokin, minkä minä tiedän, mutta et sinä”. Se ilmaisee vain yksilöä jostakin ryhmästä. Edelleen: Höytiäinen on yksi monista järvistämme. Teosta pidetään yhtenä vuoden parhaimmista. Järkeni sanoo, että yksi peuranpyynnin ratkaisevista hetkistä on käsillä. Sitten muodostuu lukuisia maailmoja, joista meidän maapallomme on yksi. Elatiivin ohella eräs ei ole luonteva silloinkaan, kun on puhe yksilöstä, jonka puhuja tietää mutta ei kuulija. Sen havaitsee esim. Raamatun lauseesta yksi teistä on minut kavaltava.

Virheellinen rakenne: Tämä kuluvan vuoden eräs kaikkein parhain romaani. Po. Tämä romaani, joka on kuluvan vuoden kaikkein parhaita. Parhain on vain yksi. Tosin voidaan sanoa kolme parhainta, mutta ei eräs parhain, vaan yksi parhaimmista.

Yksi-sanan aiheeton karttaminen johtuu nähtävästi siitä, että sitä puhekielessä käytellään epämääräisen artikkelin tavoin (Täällä on yks mies joka kysyy sinua. Olen kuullut sen yhdeltä tuttavalta.) Tämmöinen ei tietysti kuulu normaaliin yleiskieleen, ja sen vuoksi pelätään kirjoittaa esim. Tämä tapaus on yhtenä todisteena siitä, että – –. Huomattakoon, että tuossa huolimattoman puhekielen omaisessa artikkelintehtävässään yksi on aina painoton, kun se sen sijaan varsinaisessa tehtävässään on painollinen.