Genret eli tekstilajit auttavat ihmisiä toimimaan keskenään, mutta niihin liittyy myös monenlaisia ongelmia. Jo perusolemukseltaan genret ovat monisyisiä: Ne ovat samaan aikaan sekä kieltä ja muita merkityksenmuodostamisen tapoja (kuvallisia, äänellisiä jne.) että ajattelua ja toimintaa. Ne liittyvät sekä yksittäisiin kielen piirteisiin että laajoihin tekstirakenteisiin ja tekstien välisiin suhteisiin. Genret sekä rajoittavat vuorovaikutustamme että mahdollistavat sitä. Samalla ne toimivat niin julkisen kuin yksityisenkin vallankäytön mekanismeina. Tekstilajitieto on tärkeää kaikessa viestinnässä, mutta syvällinen genretietoisuus auttaa lisäksi ratkomaan vuorovaikutuksen ongelmia ja edistää yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksia. Genreongelmien ratkaisemisessa auttaa usein sen tiedostaminen, millaisesta ongelmatyypistä on kyse. Seuraavassa joitakin niistä.
Yleisiä genreongelmia
Genreen sopimaton rekisteri tai kielimuoto. Teknisen vempaimen käyttöohjeesta ei ole laitteen ostajalle apua, jos se on kirjoitettu insinöörikielellä. Samantapaiseen ongelmaan törmätään esimerkiksi silloin, kun atk-asiantuntija opastaa ei-asiantuntijaa tietokoneen käytössä: neuvomisen genreen kuuluisi ammattikielisten termien yleiskielistäminen ja selittäminen.
Genreen sopimaton tyyli. Persoonallinen kielenkäytön tapa saattaa aiheuttaa genretörmäyksiä. Esimerkiksi virkahenkilön viraston verkkosivuille kirjoittama puolivallaton blogimerkintä puhekielisyyksineen nostattaa keskustelun siitä, millainen genre viranomaisen blogimerkintä on ja missä määrin virkailijan oma ääni voi kuulua.
Toimivan genren puute. Terveyskeskus lähettää epikriisin potilaalle. Sekä tekstin nimeäminen epikriisiksi (vrt. esim. hoitotiivistelmä) että siinä käytettävä lääketieteen kieli (genreen sopimaton kielimuoto, ks. edellä) tekevät tekstin ymmärtämisen potilaalle mahdottomaksi. Epikriisit toimivat ammattilaisten välisessä viestinnässä mutta eivät lääkäreiden ja potilaiden välisessä viestinnässä. Tarvittaisiin joko epikriisiä selittävä genre tai kokonaan toinen genre, joka tekisi mahdolliseksi epikriisin sisältämien asioiden kertomisen potilaalle yleiskielisesti.
Vakiintuneessa pysyminen eli institutionaalisiin genrenormeihin sitoutuminen. Virkahenkilö pohtii, miten avata kansalaiselle lähetettävään päätökseen sisältyvää muodollista virkakieltä ja lakiviittauksia niin, että päätös perusteluineen tulisi ymmärrettäväksi. Hän tiedostaa tekstinsä kielelliset ongelmat, mutta ei voi poiketa genren vakiintuneesta muodosta eikä siihen liittyvistä menettelytavoista.
Teksti- ja genreketjujen hahmottaminen sekä erilaisten äänten esittäminen. Tutkimusraportissa käsitellään jotakin asiaa tieteellisesti monia aineistoihin, menetelmiin, yleistettävyyteen yms. liittyviä varauksia tehden. Raporttia käsittelevässä uutisessa ja sitä seuranneessa nettikeskustelussa taas asia esitetään kärjistetysti varaukset unohtaen. Näihin tilanteisiin samoin kuin lehtihaastatteluihin liittyy usein siteeraamis- ja referointiongelmia: kenen ääni kuuluu ja missä muodossa, miten yhtä tekstiä ja genreä käytetään toisen aineksina?
Aiheiden, arvojen ja roolien törmäys. Poliitikko levittää Facebookissa rasistista tekstiä ja joutuu vastaamaan rasismisyytöksiin. Hän vetoaa lehtihaastattelussa huumoriin ja siihen, että häntä on tulkittu väärin. Keskusteluissa kannattajiensa kanssa hän jatkaa vitsailua. Kaikista asioista ei kuitenkaan yleisen käsityksen mukaan ole paikallaan vitsailla.
Tunnemuurit. Toisinaan näkee ja kuulee voimakkaita genreihin liittyviä tunteenpurkauksia ja tekstilajien arvottamista. Vihaan lakeja. En kestä turhanpäiväisiä osastonkokouksia! Voimakkaat tunteet saattavat estää kyseistä henkilöä osallistumasta aktiivisesti itselleen tai yhteisölleen tärkeiden asioiden käsittelyyn. Tunnemuurit pitäisi pystyä ylittämään. Osallistumalla vastenmieliseen genreen sitä olisi ehkä mahdollista muuttaa.
Oikea genre väärässä paikassa. Puhelinkeskustelu ystävän kanssa, aiheena sukulaisen saattohoito tai omat peräpukamat. Intiimin keskustelun genressä arkojenkin aiheiden käsittely on tavallista. Genrelle on ominaista kuitenkin myös kanavan ja tilanteen intiimiys. Esimerkiksi ruuhkabussiin tällainen keskustelu sopii huonosti.
Ongelmien ratkaisemisessa olennaisia ovat yksittäisen kielenkäyttäjän harkitut valinnat mutta myös kulloisenkin kieliyhteisön herääminen genretietoisuuteen. Eri aloilla on yleisten genreongelmien lisäksi omia erityisongelmiaan. Lakitekstin ymmärrettävyydestä ks. Aino Piehlin kirjoitus tässä lehdessä. Lääketieteen viestinnästä eri yhteyksissä ks. Kielikello 3/2012. Kieli- ja genretietoisuudesta lisää Vesa Heikkinen Kielikellossa 1/2013.
Kokemuksia genrepulmista?
Tuntuvatko tässä kirjoituksessa luetellut genreongelmat tutuilta? Haluaisitko lisätä niihin jotain? Kirjoittaja ottaa mielellään vastaan lukijoiden kokemuksia aiheesta. Niitä voi lähettää osoitteeseen vesa.heikkinen@kotus.fi.
Aiheesta lisää:
Tekstilaji ja genre. Kotimaisten kielten keskus. https://www.kotus.fi/kielitieto/kielenkayton_lajit/kirjoitettu_kieli/tekstilaji_eli_genre(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä ja Mikko Lounela (toim.) 2012: Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja. Gaudeamus.
Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä ja Mikko Lounela (toim.) 2012: Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käytäntöä. Kotimaisten kielten keskus. http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk29/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)