Järjestysluvut

Järjestysluvut eli ordinaaliluvut ensimmäinen, toinen, kolmas jne. osoittavat järjestystä. Järjestysluvun tunnuksena on sanan perusmuodossa -s ja taivutusmuodoissa -nte-, -nne- tai -t- ja -nsi- (jossa -i- on monikon tunnus); poikkeuksellisia tässä suhteessa ovat sanat ensimmäinen ja toinen.

kolma|s	viide|s
kolmatta	viide|ttä
kolma|nne|n	viide|nne|n
kolma|nte|na	viide|nte|nä
kolma|nsi|ksi	viide|nsi|ksi

Peruslukuja yksi ja kaksi vastaavat järjestysluvut ovat siis ensimmäinen ja toinen. Järjestyslukumuotoja yhdes ja kahdes käytetään luvuissa yhdestoista ja kahdestoista, kahdeskymmenes, kahdessadas jne. Yhdyssanan jälkiosanakin ne voivat esiintyä, esimerkiksi kolmaskymmenesyhdes, neljäskymmeneskahdes, mutta tavallisempia ovat muodot kolmaskymmenesensimmäinen, neljäskymmenestoinen. Ajanilmauksissa yhdes ja kahdes esiintyvät joskus myös yksinään: viidestoista yhdettä (tai ensimmäistä), neljästoista kahdetta (tai toista).

Moniosaisissa järjestysluvuissa tunnus toistuu kaikissa luvun osissa. Kuitenkin toista-loppuisissa luvuissa (11–19) järjestysluvun tunnus on vain ensimmäisessä osassa.

Järjestysluvun ilmaiseminen numeroilla

Silloin kun numeroilmauksella tarkoitetaan järjestyslukua, sen täytyy käydä ilmi merkintätavasta. Numero voidaan osoittaa perusmuotoiseksi järjestysluvuksi esimerkiksi merkitsemällä vastaavan peruslukua osoittavan numeron perään piste:

Toiseksi järjestysluvun tunnus voidaan merkitä numeron perään kaksoispisteellä erotettuna.

Tämä merkintätapa on yksiselitteinen etenkin silloin, kun järjestyslukua seuraa virkkeen loppupiste:

Kolmanneksi järjestyslukua ilmaistaan roomalaisilla numeroilla: Kaarle XVI Kustaa (ks. Roomalaiset numerot).

Milloin ja miten sijapääte merkitään järjestyslukuun?

Pienet järjestysluvut on taivutettuina yleensä luontevinta esittää kirjoitettuna sanana:

Jos järjestysluku esiintyy tekstissä samassa sijassa kuin sitä seuraava substantiivi, lukuun ei tarvitse merkitä päätettä. Numeron jälkeinen piste osoittaa, että kyseessä on järjestysluku.

Jos numeroin ilmaistun järjestysluvun tarkoitettu lukutapa ei ilmene seuraavasta sanasta, merkitään numeron jälkeen kaksoispiste, ja sen jälkeen järjestysluvun tunnus ja sitten lauseyhteyden edellyttämä sijapääte (ks. ohjeita merkintätavoista alla):

Selvyyden vuoksi sijapääte merkitään näkyviin, kun järjestysluvun ja sen sijamuodon määräävän sanan välissä on jokin muu sana.

Jos kuitenkin kyse on rinnasteisista järjestyslukumääritteistä, joita erottaa pelkkä rinnastuskonjunktio, päätettä ei tarvitse merkitä.

Järjestysluvun tunnuksen ja sijapäätteen liittäminen numeroon

1:nen	1:sen	1:stä	1:seen
2:nen	2:sen	2:sta	2:seen
3:s	3:nnen	3:tta	3:nteen
4:s	4:nnen	4:ttä	4:nteen
5:s	5:nnen	5:ttä	5:nteen
6:s	6:nnen	6:tta	6:nteen
7:s	7:nnen	7:ttä	7:nteen
8:s	8:nnen	8:tta	8:nteen
9:s	9:nnen	9:ttä	9:nteen
10:s kymmenes	10:nnen kymme- nennen	10:ttä kymmenettä	10:nteen kymme- nenteen
11:s yhdestoista	11:nnen yhdennen- toista	11:ttä yhdettä- toista	11:nteen yhdenteen- toista
12:s	12:nnen	12:tta	12:nteen
17:s	17:nnen	17:ttä	17:nteen
21:s	21:nnen -yhdennen ~ 21:sen -ensim- mäisen	21:ttä -yhdettä ~ 21:stä -ensim- mäistä	21:nteen -yhdenteen ~ 21:seen -ensim- mäiseen
100:s sadas	100: nnen sadannen	100:tta sadatta	100:nteen sadanteen
1 000:s tuhannes	1 000:nnen tuhannennen	1 000:tta tuhannetta	1 000:nteen tuhan- nenteen

Yhdistelemällä näistä saadaan suurempia lukuja, mm. kymmenestuhannes : kymmenettätuhannetta : kymmenennentuhannennen; sadastuhannes : sadattatuhannetta : sadannentuhannennen jne. (Huom. sadannes ei ole järjestysluku vaan murtoluku, sadasosa.)

Kun järjestysluku taipuu monikossa ja se esitetään tekstissä numeroilla, tunnukseen kuuluu myös monikon -i-:

Koska tällaisissakin tapauksissa numeron ja sijapäätteen merkintätapaa (eli toivottua lukutapaa) täytyy usein kovastikin miettiä, kannattaa ilmaus yrittää muotoilla niin, että päätemerkintöjä ei tarvita. Esimerkiksi Nyt ovat vuorossa jo seuran 12. kisat, jotka ovat kaikille jäsenille avoimet.

Roomalaiset numerot

J ärjestyslukua merkitään joskus myös käyttämällä roomalaisia numeroita. Käytäntöä esiintyy lähinnä hallitsijoiden ja paavien nimissä, kirjojen, ohjelmien tms. osien numeroinnissa sekä kongressien tai muiden tapahtumien nimissä. Roomalainen numero tarkoittaa jo sinänsä järjestyslukua, joten sen jälkeen ei merkitä järjestysluvun pistettä tai tunnusta. Sijapäätekin liitetään suoraan numeroon kaksoispisteen avulla.

Roomalaisen eli latinalaisen järjestelmän merkkejä käytetään juhlallisissa yhteyksissä myös vuosilukujen merkinnässä peruslukuina. Roomalaisessa järjestelmässä on seuraavat merkit (suluissa vastaava arabialainen numero):

Muut luvut saadaan näistä yhteen- ja vähennyslaskun avulla. Kutakin numeroa kirjoitetaan niin monta kuin luvussa on vastaavia yksiköitä, ja korkeampiarvoinen numero sijoitetaan vasemmalle puolelle. Kuitenkin korkeampiarvoisen numeron vasemmalla puolella esiintyvä I-, X- ja C-merkki vähentää lukua vastaavasti:

Roomalaisia numeroita käytetään joskus myös tarkoittamassa lukusanojen substantiivimuodosteita ykkönen, kakkonen, kolmonen jne. Merkintätapa on vakiintunut mm. eräiden teiden nimiin: Kehä II, Kehä III. Yhdyssanoissa merkintää esiintyy sellaisissa tapauksissa kuin I-olut (’ykkösolut’), III-olut (’kolmosolut’), II-tyypin diabetes (’kakkostyypin’). Ilmauksen lukemistavan näkökulmasta on kuitenkin yleensä selvempää käyttää kirjoitettuja sanoja ykkönen, ykkös-, kakkonen, kakkos- jne. tai järjestyslukuja.