Mirja Reijonen on Suomen Standardoimisliiton asiakirjaviestintäkomitean jäsen ja toimii myös alan kouluttajana. Hänellä on pitkä kokemus erilaisten toimistoalan standardien kokoamisesta. Seuraavassa hän kertoo kaksikymmentäviisi vuotta jatkuneesta lämpimästä suhteestaan pilkunviilaukseen, kuten hän itse standardointityötä kuvaa.
Mihin numero- ja merkkistandardia tarvitaan?
Standardi on tarkoitettu kaikille oikeinkirjoituksesta kiinnostuneille, ei pelkästään sihteereille, kielenkääntäjille tai varsinaisille kielenhuoltajille. Standardista voi tarkistaa merkkien oikeinkirjoituksen, ja mukana on lisäksi oikeakielisyyttä, siis vaikkapa pilkkusääntöjä. Tarkoitus on sama kuin esimerkiksi Kielikellolla, jossa esitellään kielenhuoltoa laajemmin. Kansainvälistyvässä maailmassa on samoin kohteliasta noudattaa esimerkiksi muiden maiden nimien kirjoituskäytäntöjä, joista standardista löytyy ohjeistusta.
Mitä uutta tässä standardissa on?
Ensinnäkin on parannettu standardin käytettävyyttä. Merkit on esitetty aakkosjärjestyksessä, standardista löytyy samoin sisällysluettelo. Radikaalisti uutta on tieto siitä, miten merkit tuotetaan yleisimmissä järjestelmissä. Pelkkä merkin näyttäminen ei nimittäin riitä, jos sitä ei löydä koneeltaan. Tärkeää on myös eri merkkien virallisten suomalaisten nimien esittäminen. Näitä ovat esimerkiksi ristikkomerkki epävirallisen ”risuaidan” sijaan ja sähköpostiosoitteiden ät-merkki. Standardilla pyritään vakiinnuttamaan nämä viralliset nimet jokapäiväiseen käyttöön. Kansainvälistyminen on myös tuonut lukuisia uusia erikoismerkkejä, joita tarvitaan vierasnimien kirjoittamiseen alkuperäisasua kunnioittaen.
Ketkä standardin laatimiseen ovat osallistuneet?
Kielenhuollon asiantuntemuksesta standardia uudistaneessa työryhmässä vastasivat Kotimaisten kielen tutkimuskeskuksen edustajina ensin tutkija Sari Maamies ja myöhemmässä vaiheessa erikoistutkija Salli Kankaanpää. Tietokirjailijoita ja tietotekniikan asiantuntemusta edusti puolestaan Jukka K. Korpela. Opetusalalta työryhmässä oli mukana Eija Inglis Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulusta Heliasta. Itse edustin yksityistä liike-elämää ja erityisesti tietotekniikan kouluttajien tarpeita. Lausunnonantajat ovat yhtä tärkeitä kuin työryhmä. Korjauksia ja hyviä muutosehdotuksia saatiin muun muassa julkishallinnon organisaatioilta, yliopistojen kielikeskuksista, eräältä käännöstoimistolta, sanomalehden kustantajalta ja tietysti myös Kotuksen Tietotekniikan kotoistus -hankkeelta. Työryhmällä oli kuitenkin lopullinen vastuu siitä, mitä lausunnoista standardiin otettiin, mitä ei.
Miksi itse kiinnostuit standardeista?
Standardointityöhön osallistuminen pitää ammatillisesti ajan tasalla. Numero- ja merkkistandardia olen kuitenkin ollut tekemässä jo neljän painoksen verran siksi, että pilkunviilaus on niin hauskaa. Tosin se vaatii vähän pedanttista luonnetta, kiinnostusta yksityiskohtiin. Omasta mielestäni hiottu teksti on viimeisteltyä, vasta kun merkit ovat typografisesti oikeassa muodossa ja suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisia.