Kotimaisten kielten tutkimuskeskus eli Kotus on kolmikymmenvuotias. Kotuksessa muun muassa koulutetaan niitä, jotka kirjoittavat työkseen. Nykyään kursseilla painottuu lukijan näkökulma. Lukijan huomioimista on vaikkapa se, että kirjoittaja panee ne kuuluisat pilkut paikoilleen. Mutta viimeistelty oikeinkirjoitus ei yksin riitä. Yhä useammat kursseille tulevat kaipaavatkin välimerkkiopetuksen sijaan tai ohella ohjeita sananvalintoihinsa.

Tyyli-Lyylikin tarvitsee tilannetajua

Kirjoittajan on tärkeä tiedostaa, että sananvalinta on osa tyyliä, ja tyyliasioista on mahdoton antaa suoria ohjeita: yksi ohje ei toimi joka tilanteessa. Nykyajan kirjoittaja ei siis tule toimeen pelkästään ohjeita noudattamalla. Tiukkojen ohjeiden sijasta kirjoittaja tarvitsee kulttuurintuntemusta, hyvää makua ja tilannetajua. Sananvalintaa kannattaa miettiä, ettei tahtomattaan anna itsestään ja asiastaan väärää kuvaa.

Useimpiin tilanteisiin sopivat yleiskieliset, neutraalilta vaikuttavat sanat. Tilanteeseen sopimaton sananvalinta saattaa johdattaa lukijaa harhaan tai ärsyttää häntä. Tekstiin voi myös syntyä aukko, kun lukijan huomio kiinnittyy yhteen sanaan ja pysähtyy siihen. Tällöin asiakokonaisuus jää tajuamatta.

Tyyliltään värittyneet sanat saattavat silti joskus olla osuvampi valinta kuin neutraalimmat yleiskielen sanat. Vaikkapa lauluun voi sopia neutraalin vuosi-sanan sijaan ylätyylinen, vanhahtava sana ajastaika tai muistokirjoitukseen kuoleman sijaan ikiuni.

Ikävä asia kiertoilmauksen takana

Tunteita herättävä sanajoukko ovat kiertoilmaukset, jotka nimensä mukaisesti kiertävät hankalat asiat. Abstrakteja kiertoilmauksia näkee teksteissä paljon. Ne kaunistelevat asiaa vaikkapa silloin, kun hintoja tarkistetaan sen sijaan että hintoja korotetaan. Irtisanomisten yhteydessä erilaiset sanojen pyörittelyt kuten työtehtävien uudelleenjärjestelyt tuntuvat ärsyttävältä vastuun pakoilulta. Kukapa haluaisi lukea itsestään tai tuttavistaan kapasiteettina, jota vähennetään vastaamaan kysynnän muutosta.

Toisaalta tällaisen etäännyttämisen ymmärtää: kirjoittaja haluaa pehmentää ikävää asiaa. Kiertoilmausten käyttö herättää kuitenkin lukijassa epämiellyttäviäkin tunteita ja kysymyksiä. Kenen puolella kirjoittaja on ja miksi? Haluaako hän kenties suojella jotakuta tekstissään mainitsemaansa henkilöä? Kirjoittajan kannattaa käyttää kiertoilmausten sijaan mahdollisimman konkreettisia sanoja silloin, kun hän haluaa tekstinsä olevan ymmärrettävää ja havainnollista.

Voivatko sanat olla puolueellisia?

Arkiset sananvalinnat eivät hätkähdytä pakinassa tai kolumnissa, mutta esimerkiksi uutinen ei ole niille paras paikka. Moni odottaa uutiselta puolueetonta kielenkäyttöä. Eräällä kurssilla oli esimerkkinä uutissivujen juttu, jossa Osmo Soininvaaraa nimitettiin Odeksi. Kurssilla virisi jutun sananvalinnoista mielenkiintoinen keskustelu. Se mikä toisten silmissä oli mukavaa läheisyyttä, oli toisten mielestä ammattitaidottomuutta ja epäluotettavuutta. Kurssilaisten enemmistö ajatteli, että arkiset sanat vaikuttivat uskottavuuteen: kuinka luotettava voi juttu olla, kun kansanedustaja on Ode? Ei voi sanoa, että Ode olisi väärä valinta, mutta voi kysyä, toimiiko se uutissivuilla. Ainakin lukija todennäköisesti pysähtyy ja miettii, ovatko toimittaja ja Soininvaara kavereita. Onko toimittaja puolueeton, jos kommentoi kaverinsa sanomisia? Entä onko tasapuolista uutisointia, jos yhdestä kansanedustajasta tehdään koko kansan Ode, samalla kun muut saavat olla niitä harmaita edustaja anttiloita ja korhosia.

Kirjoitus perustuu kesällä 2006 pidettyyn radiopakinaan.