Kouluissa käytetyn Wilma-viestintäjärjestelmän on kerrottu saaneen ”huonoja arvosteluja”. Tällä tarkoitetaan, että Wilma on arvostelijoiden mielestä huono, sitä on esimerkiksi vaikea käyttää. Samaan tapaan vaikkapa konsertti on saattanut saada ”huonot arvostelut”, jos esitys ei ole jostain syystä miellyttänyt kriitikkoa.
Tarkkaan ottaen huono arvostelu merkitsisi huonona pidettyä arvostelua. Täsmällisessä kielenkäytössä huonous kohdistuisikin siis arvosteluun eli tavallisesti tekstiin. Edellä kuvatuissa tapauksissa tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan ”huono arvostelu” viittaa Wilmaan tai konserttiin eli arvostelutekstissä huonona pidettyyn asiaan. Huono arvostelu onkin näissä tapauksissa oikeastaan kielteinen arvostelu: siinä suhtaudutaan kielteisesti puheena olevaan asiaan.
Kun vastaavasti kirjan kerrotaan saaneen ”hyvät arvostelut”, ilmauksella tarkoitetaan usein kiittävää, myönteistä arviota. Kirja on siis arvioijan mielestä ollut hyvä, olipa hänen oman tekstinsä laatu millainen tahansa. Niin ikään ilmaus ”hyvä palaute” tarkoittaa monesti positiivista palautetta.
Oppikurssin nimi Parempaa palautetta on täsmällisen kielenkäytön kannalta osuva, koska se viittaa entistä onnistuneempaan, laadultaan hyvään palautteeseen. Vaikka palautteen toivotaan useimmiten olevan myönteistä, voi kriittinenkin, jopa negatiivinen palaute olla hyvää, kun se on asiallista ja rakentavaa.
Myös kouluarvosana voi olla hyvä tai huono tai siltä väliltä, mutta sen perusteella ei voi päätellä, onko arviointi ollut hyvää vai huonoa.
Myönteinen ja kielteinen kuvaavat suhtautumista, hyvä ja huono laatua. Usein kuitenkin hyvä ja huono – samoin kuin värikkäämmät adjektiivit kuten loistava ja surkea – työntyvät helposti myönteisen ja kielteisen alueelle. Asiayhteydestä käy toki ilmi, mitä tarkoitetaan, mutta tarkkaan ilmaisuun pyrkivän kannattaa kiinnittää huomiota tällaisten adjektiivien merkityseroon.