Syntyessään vuonna 1968 Kielikello oli ulkonäöltään vaatimaton vihkonen, jonka asiallisuutta lievensi leikillinen, suorastaan itseironinen nimi. Nimen valinnasta voi onnitella silloisia tekijöitä. Se oli varmasti kilpailevia ehdotuksia helpommin lähestyttävä, hyvä brändi jo ennen kuin sanaa brändi meillä tunnettiinkaan.

Kielikelloa on joskus markkinoitu sanomalla, että se elää ajassa. Sitä se tekee nytkin, kun aika ajaa ohi painettujen lehtien: 50 vuotta täyttävä Kielikello lakkaa ilmestymästä painettuna ja alkaa ensi vuonna (2018) ilmestyä vain verkossa. Muodonmuutos ei ole äkillinen, onhan paperilehden rinnalla jo pitkään julkaistu sähköistä lehteä, ja Kielikellon sähköinen arkisto on ollut käytettävissä jo vuosia. Niinpä sähköisyyttä on harjoiteltu ja sen hyvät puolet havaittu. Ehkä lopullinen digiloikka kuitenkin olisi voinut tulla hiukan myöhemminkin, sillä vielä on paljon ihmisiä, jotka eivät käytä tietokonetta tai joiden mielestä on hauskempaa ja helpompaa lukea paperilta kuin kännykän ruudulta. Monista eri syistä paperilehden julkaiseminen vain ei valitettavasti enää ole mahdollista. Toivotaan kuitenkin, että samalla, kun Kielikello saavuttaa paljon uusia lukijoita, se löytää entistenkin luo.

Kielikellon tehtävänä on alusta asti ollut paitsi kielenhuollon kysymyksistä tiedottaminen ja niiden taustoittaminen myös muista kielen ilmiöistä kertominen. Laajoja näköaloja aukeaa tällä kertaa satavuotiaan Suomen kieliin ja toisaalta siihen, miten reformaatio on muuttanut Suomen etunimistöä. Käytännön ohjeita annetaan osoitenimien suunnittelijoille. Aiemmin on kerrottu, miten voidaan saada samannimisille paikoille toisistaan erottuvat osoitteet, nyt ovat vuorossa saarten nimet. Entä miten tulkitaan lakitekstiä, onko eroa sillä, sanotaanko laissa, että jotain on tehtävä vai jotain pitää tehdä? Oman mielenkiintonsa aiheeseen tuo vertailu Puolan lakitekstiin.

Lehteen saatiin myös sen tekijöiden kannalta kiintoisaa palautetta, kun opinnäytteen tekijä oli lähtenyt selvittämään, onko Kielikello tosiaan yleistajuinen lehti. Selvityksen tulos löytyy Havaintoja-palstalta.

Kielikello ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa, ensi vuonna ilmaisena verkkolehtenä. Ei siis hyvästellä Kielikelloa vaan paperilehteä – ja kiitetään samalla lämpimästi sen uskollisia tilaajia sekä kaikkia yhteistyökumppaneita, jotka ovat olleet kanssamme sitä tekemässä.

Voit tilata tiedon uuden Kielikellon ilmestymisestä suoraan sähköpostiisi osoitteesta (www.kotus.fi/tilaakielikello(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)). Tilaajia on jo toistatuhatta, tervetuloa joukkoon!