Hiilinieluista luomurintoihin – ympäristönsuojelu kartuttaa kielen kirjoa

Onko hiilinielu suuhygieniaa kuvaava termi? Entä mitä tarkoittavat vihersilta, vieraslaji tai materiaalipanos? Nämä ovat esimerkkejä ympäristönsuojeluun liittyvistä termeistä, joita silloin tällöin esiintyy julkisessa keskustelussa. Ympäristönsuojelun laajentuminen uusille aloille tuo tarpeen kehittää ja ottaa käyttöön uusia termejä.

Eko- ja ympäristöalkuiset yhdyssanat ovat saaneet rinnalleen yhä enemmän erilaisia ympäristönsuojeluun liittyviä uudissanoja. Ilmaston lämpenemiseen liittyvässä keskustelussa vilahtelee esimerkiksi sana hiilinielu. Hiilinielulla tarkoitetaan metsää tai muuta viheraluetta, jolla kasvava kasvillisuus sitoo itseensä ilmakehää lämmittävää hiilidioksidia.

Vihersilta taas on eläinten käyttöön tarkoitettu kulkuväylä, jota pitkin luonnonvaraiset eläimet voivat turvallisesti ylittää tai alittaa vilkkaasti liikennöidyn tien. Vieraslaji tarkoittaa luontaiseen lajistoon kuulumatonta eliötä, joka leviää tietylle alueelle ihmisen toimien seurauksena. Materiaalipanos ei liity räjähteisiin, vaan kuvaa tietyn tuotteen tai palvelun valmistamiseen tarvittavien luonnonvarojen kokonaismäärä.

Otsoniaukon teho

Helposti ymmärrettävien ja oivaltavien termien merkitys on suuri, sillä ympäristönsuojelun painopisteet määräytyvät paljolti juuri julkisen keskustelun kautta. Esimerkiksi otsoniaukko oli tehoava iskusana, jonka avulla voitiin melko osuvasti konkretisoida CFC-aineiden eli kloorifluorihiilivetyjen käytön haittoja yläilmakehässä.

Kaikki uudet termit eivät saa pysyvää sijaa kielenkäytössä. Esimerkiksi jätteiden keräyspaikkaa ei kutsuta keräämöksi eikä jätteiden lajittelupaikkaa lajikoksi, vaikka nämä sanat kelpuutettiinkin vuoden sanojen joukkoon Otavan julkaisemassa Mitä Missä Milloin -vuosikirjassa 1996. Myös vuonna 1999 esillä ollut luomusunnuntai on vaipunut unohdukseen. Sen sijaan vuoden 2002 uutuuksiin kuulunut leikillinen sana luomurinnat ovat vakiintunut osaksi useimpien ymmärtämää yleiskieltä.

Ympäristönsuojeluun luomurinnat eivät suoranaisesti liity, mutta termi ilmentää luomun käsitteen vankkaa asemaa. Alun perin luomulla on tarkoitettu vain luonnonmukaista maataloutta, mutta nykyään se ymmärretään myös laajemmin keinotekoisen vastakohtana. Niinpä esimerkiksi luomukampaamo tarkoittaa kampaamoa, jossa käytetään luonnonmukaisesti ja ympäristöä säästäen tuotettuja ja myrkyttömiä hoitoaineita.

Ekologinen selkäreppu

Varsinkin ympäristöjärjestöt ovat kunnostautuneet kielen kirjon kartuttamisessa. Parhaimpia esimerkkejä lienevät ekologinen jalanjälki ja ekologinen selkäreppu, joilla pyritään kuvaamaan ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksia. Ekologinen jalanjälki ilmentää hehtaareina sitä, paljonko maa- ja vesipinta-alaa tarvitaan tuottamaan tietyllä alueella elävien ihmisten kuluttamat tavarat ja palvelut. Ekologinen selkäreppu taas kuvaa sitä, montako kiloa luonnonvaroja tarvitaan tietyn tuotteen tai palvelun tuottamiseen.

Ympäristötutkijat ovat kritisoineet ekologista jalanjälkeä ja ekologista selkäreppua siitä, että ne yksinkertaistavat monimutkaista todellisuutta liikaa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt niiden laajaa käyttöä. Termit ovat käyttökelpoisia juuri siksi, että ne tiivistävät monimutkaista tietoa helposti hahmotettavaan muotoon: jos minun jalanjälkeni on suurempi kuin naapurini, on luultavaa että myös ympäristökuormitukseni on suurempi.

Jotkin yleisesti käytetyt ympäristönsuojeluun liittyvät sanat ovat kovin epämääräisiä tai jopa harhaan johtavia. Kuluttaja-asiamies antoi jo vuonna 1992 ohjeet ympäristömainonnasta. Niissä puututtiin muun muassa sanan ympäristöystävällinen liian väljään ja vastaanottajaa manipuloivaan käyttöön. Vastaavan kaltainen termi on viime vuosina yleistynyt ympäristömyötäinen. Sen käyttöä on käsitelty Kielikellossa 4/1996 (ks. Lue myös). Epämääräisyydestään huolimatta – tai juuri siitä johtuen – ympäristömyötäinen on saanut vankan sijan varsinkin yritysmaailman kielenkäytössä.

Ympäristömyötäisyyttä uudempi tulokas on ilmastomyötäisyys. Esimerkiksi Tekniikan edistämiskeskus rahoittaa vuosina 2004–2008 tutkimusohjelmaa, jonka tavoitteeksi on nimetty ilmastomyötäisten teknologioiden, palveluiden ja liiketoimintamallien kehittäminen. Kyseessä ei ole esimerkiksi sateenvarjoihin liittyvä kehitystyö, vaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen liittyvä taloudellinen toiminta.

Biodiversiteetti vai elonkirjo

Monitulkintaisuus ja epämääräisyys eivät ole ainoita uusien ympäristötermien rasitteita. Ympäristökeskustelusta voidaan poimia monia vierasperäisiä sanoja, joiden sisältö ei varmastikaan avaudu ensisilmäyksellä asiaa tuntemattomalle. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuudesta käytetään yleisesti termiä biodiversiteetti, joka on suora lainaus englannin sanasta biodiversity. Biodiversiteetti on lyhyempi ja siksi ehkä helppokäyttöisempi termi kuin luonnon monimuotoisuus. Käsitettä voitaisiin kuvata myös sanalla elonkirjo, mutta ainakin vielä sitä käytetään harvakseltaan.

Oivaltavien suomenkielisten termien yleistyminen olisi tärkeää, sillä useimpien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan monien eri alojen osaamisen yhdistämistä ja kansalaisten aktiivista osallistumista. Ympäristöalan ammattilaisilla onkin kova urakka uusien, helposti ymmärrettävien termien keksimisessä. Ilmaisuvoimainen, toimintaan kannustava ja elävä kieli on yksi ympäristönsuojelun tärkeä työkalu.

Kirjalllisuutta

Marjatta Palander: Yhdysadjektiivit – muuttuvia muoti-ilmauksia. Kielikello 1/2002.

Aleksander Maastik ym.: EnDic2004 Ympäristösanakirja. Helsinki, Finnish Environment Institute. 2004.

Kirjoittaja on tutkija Suomen ympäristökeskuksessa.

Piirros: Irma Nissinen