Suutahtamisen ilmauksista ei ole pulaa: käämit kärähtelevät, hihat palavat, kupit menevät nurin. Ihminen voi saada hepulin tai kohtauksen tai raivarit, tai hän voi kerta kaikkiaan räjähtää. Aikaansa seuraava hiilestyjä ottaa ytimekkäät itkupotkuraivarit, vaikka ei enää pukeutuisikaan kurapukuun.
Toisen suuttumusta, varsinkin jostakin pikkuasiasta, on viime aikoina tavattu kommentoida ilmauksella vetää herneet nenään, esimerkiksi Inkku veti herneet nenään siitä jutusta. Joskus käytetään myös yksiköllistä muotoa: Inkku veti herneen nenään siitä jutusta. Tämä onkin tosielämän kannalta realistisempi kielikuva, sillä harvapa montaa hernettä saa sieraimeensa, jos sinne jo yksi on sattunut joutumaan.
Sanonnoissa monikkoa ei kuitenkaan oteta välttämättä aivan kirjaimellisesti. Jos vedän rönät tai lipat, kaadun kertalaakista, ei siihen useita kompurointeja tarvita. Jos joku saa turpiinsa, kyllä se on vain yksi ”turpa”, joka on kärsinyt kaltoinkohtelusta. Ensi näkemältä monikollinen herneet menisi samaan sarjaan muiden näennäismonikkojen kanssa, mutta paljoksuva asenne on jostain syystä saanut enemmänkin jalansijaa tässä kielikuvassa.
Tuohtumusta toiseen potenssiin
Internetin villeinä rehottavilta keskustelupalstoilta löytyy herkullisia, joskin makaaberejakin väännöksiä herneiden nenään vetämisestä. Ronskeimmillaan joku on vetänyt koko hernepellon nenäänsä palkoja myöten. Toisaalla kerrotaan jonkun vetäisseen nenäänsä melonin kokoisen herneen, tai herneet on voitu suutuspäissään vetää takaraivoon asti. Eräässä naapurisuhteisiin liittyvässä anekdootissa sydämistynyt lähimmäinen oli kuitenkin vetänyt nenäänsä vain yhden, mutta jäätävän herneen. Ainahan tunteet eivät suuttuessa mene kuumiksi, vaan saavutetaan kylmääkin kylmempi sosiaalinen jäätymispiste.
Liioittelu, hyperbola, on vanha kunnon tyylikeino, ja sitä toki esiintyy muissakin sanonnoissa korostuskeinona. Esimerkiksi tilanteessa, jossa vastapuolena on häähumussa normaalin käsityskykynsä kadottanut morsian, perinpohjaista selittämistä tarkoittava ilmaus vääntää rautalangasta on vaikuttanut liian heppoiselta. Ratakiskoa peliin, neuvotaan morsiamen kanssa ongelmiin joutunutta.
Herneistä hernehtimiseen
Johto-opillinen taidonnäyte on se, että herneistä hermostuminen on saanut myös lukuisia pelkkään verbiin mahtuvia ilmiasuja. Vaihtoehtoja on itse asiassa häkellyttävän monia: voi aivan valita, haluaako hernehtiä, herneytyä, herneillä, hernestyä, hernestellä vai hernestää jostakin asiasta. Sekalaisista nettiteksteistä olen huomannut myös muodot hernettää, herneyttää ja hernetyttää. Kaikkien eri muotojen lauseopista ja merkityksestä ei satunnaisten esiintymien nojalla saa aivan tarkkaa selkoa – eikä sellaista selontekoa tähän mahtuisikaan – mutta jos jotakuta hernetyttää, eikö tämä joku, ainakin loogisesti ajatellen, aivan kaipaa saada typensidontakasvia ilmanottoaukkoonsa?