Tuttu periaate on, että yksikkömuotoiseen substantiiviin viitataan yksikkömuotoisella pronominilla ja monikkomuotoiseen substantiiviin vastaavasti monikkomuotoisella pronominilla.
Rikhard III:n luut löytyivät, tietokone antoi hänelle kasvot. | Katsotko ihmisiä silmiin, kun puhut heille? | Näin luot vahvan salasanan, jonka muistat. | Kansa on valmis rakennemuutoksiin, jotka kirpaisisivat vain muita ihmisiä.
Perusperiaatteessa näkyy konkreettisesti muodon ja merkityksen tasapaino.
Joukko, henkilöstö: kokonaisuus vai erillisiä yksilöitä?
On joukko substantiiveja, jotka ovat muodoltaan yksiköllisiä mutta merkitykseltään monikollisia. Tällaisia ovat mm. samanlaisista tai samantapaisista olioista koostuvaa ryhmää tai muuta kokonaisuutta ilmaisevat ns. kollektiivisanat. Ihmiseen tai eläimeen viittaavia kollektiivisanoja ovat mm. joukko, pari, väki, kansa, puolue, poikue, sukupolvi, väestö, nuoriso, henkilöstö ja elottomaan viittaavia astiasto, kokoelma, kalusto, kivikko.
Kollektiivisanojen ilmaisemaa joukkoa voidaan usein tarkastella kahdella tavalla, joko yhtenäisenä kokonaisuutena tai erillisistä yksilöistä koostuvana. Näkökulmaero ilmenee mm. substantiivia luonnehtivan adjektiivin (predikatiivin) sijasta, esim.
Yleisö oli suorastaan hysteerinen keikkakiertueellamme (kokonaisuus).
Yleisö oli loistavaa ja bändi innoissaan (koostuu yksilöistä).
Osa kollektiivisanoista on sellaisia, että niitä luonnehditaan adjektiivilla aina kokonaisuutena:
Astiasto on ruusukuvioinen (ei: ”ruusukuvioista”). | Perhe oli nälkäinen (ei: ”nälkäistä”).
Muodon ja merkityksen ristiriita
Kun kollektiivisanaan viitataan pronominilla, saattaa syntyä ristiriita muodon ja merkityksen välille: substantiivi (esim. henkilöstö) on muodoltaan yksiköllinen, mutta se voidaan hahmottaa useista yksilöistä koostuvaksi. Pitäisikö siis siihen viitata pronominilla se vai he?
Käytännössä vaihtelua on melko paljon, ja nykyisen kielenhuollon kannan mukaan se on yleensä mahdollistakin. Pronominin valinta riippuu tavallisesti siitä, miten puheena olevaa ryhmää ajatellaan: kokonaisuutena vai yksilöistä koostuvana. Seuraavat esimerkit havainnollistavat pronominien käytössä esiintyvää vaihtelua:
Menestyksen avaintekijä on osaava ja joustava henkilökunta. Sen aktiivinen ja innovatiivinen työskentely näkyy yrityksen jokaisella osa-alueella. | Arvostamme henkilöstöämme ja heidän sitoutumistaan yritykseemme.
Kaikessa tässä nuori sukupolvi oli innolla mukana. Se uskoi todella nopeaan kehitykseen ja muutokseen. | Esille nousee 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa syntynyt sukupolvi. Heidän syntyessään Eurooppa oli suuressa muutoksessa.
Tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa kristillinen kirkko edustaa institutionaalista pysyvyyttä ja nuoriso sille kuuluvaa kriittistä roolia. | Nykyinen nuoriso on valistuneempaa, ehkä suvaitsevampaakin kuin nuoriso ennen. Heidän pitäisi kaiken järjen mukaan myös ymmärtää entistä paremmin kiusaamisen usein aivan hirvittävät seuraamukset kiusatuille.
Suomessa valta kuuluu perustuslain mukaan kansalle, ja minun käsitykseni mukaan kansa myös käyttää sitä valtaa mikä sille kuuluukin. | Buyi-kansalla ei ole varsinaista kirjoitettua historiaa, mutta heillä on oma kielensä, – –.
Perheidentiteetti rakentuu tavasta, jolla jäsenet organisoituvat suhteessa toisiinsa, ja toisaalta siitä, kuinka perheen arvot ohjaavat sen toimintaa. | Menetelmän avulla perhe löytää elintavoistaan asiat, jotka ovat jo kunnossa ja myös ne, mihin he itse toivovat muutosta.
Johtaja [koira] siis pitää huolen laumasta ja pitää sen kurissa, jotta se kykenee elämään. | Siellä taitaa olla nälkäinen susilauma. Ne haluaisivat meidät ateriakseen [tarina].
Joskus kuitenkin vain jompikumpi, yksikkö tai monikko, tuntuu käyvän.
Pariskunnalla oli erimielisyyksiä, mutta he ylläpitivät rakkauttaan päivittäin. | Lautakunnan ja sen jaostojen tehtävänä on vastata toimialansa toiminnan, talouden ja organisaation kehittämisestä – –.
Muihin kuin ihmiseen tai eläimeen viittaaviin kollektiivisanoihin ei yleensä voi viitata monikollisella pronominilla:
Kilta oli myös huokea astiasto. Se sopi (ei: ”ne sopivat”) siis hyvin nuoreen kotiin ja pieneen keittokomeroon. | Lahdelman perukassa on laajahko kaislikko. Sen (ei: ”niiden”) sisässä on osin avovettä, jota tosin suurimmalta osin peittää vesikasvillisuuden verho.
Kreikka – he? Yksikön ja monikon rajankäyntiä
Toisinaan näkee käytettävän he-pronominia myös silloin, kun substantiivi ei ole varsinainen kollektiivisana, vaan esimerkiksi maan, yrityksen tai muun yhteenliittymän nimi.
”Suomessa on vaikutusvaltainen teknologiayritysten liitto. He [= liiton jäsenet, edustajat] korostavat (→ se korostaa) huippuosaajia, mutta hyvinvointivaltion rahoittamiseksi on tärkeätä, että maahanmuuttajan on helppo perustaa grilli tai pesula”, Vartiainen huomautti.
Vuonna 1984 Kreikka piti välivuoden [euroviisuista] omasta tahdostaan, mutta vuonna 1986 heillä (→ sillä) oli jälleen edustuskappale ”Wagon-lit” valittuna – –.
Tämän on ilmeisesti myös Stockmann havainnut, koska heidän sivuilleen (→ sen sivuille)on ilmestynyt seuraavanlainen ohjeistus: – –.
Näissä tapauksissa he-pronominille ei ole samalla lailla perustetta kuin kollektiivisubstantiivien yhteydessä, koska ilmaus teknologiayritysten liitto, Kreikka ja Stockmann eivät viittaa usean samanlaisen tai samantapaisen yksilön muodostamiin ryhmiin, jotka voitaisiin hahmottaa joko kokonaisuutena tai yksilöistä koostuvana. Monikollinen pronomini voi myös jossain määrin hidastaa ilmauksen tulkintaa, kun lukija joutuu hetkeksi pysähtymään hahmottaakseen, mikä on substantiivin ja he-pronominin suhde.
Entinen ohje oli tiukempi
1900-luvun alkupuolelta lähtien kielenkäytön oppaissa esitettiin tiukasti, että kollektiivisanaan voi viitata vain yksikkömuotoisella pronominilla se. Ohje oli alun perin syntynyt ilmeisesti kouluopetusta ajatellen, koska poikkeukseton ohje (yksikköön viitataan yksiköllä, monikkoon monikolla) oli helppo opettaa. Näin tiukka tulkinta on kuitenkin yleisen kielenkäytön vastainen, ja ohjeen tarkka noudattaminen tuottaa luonnottomalta kuulostavia ilmauksia: ”Kotiväki saattoi minut asemalle. Se jäi vilkuttamaan junan lähtiessä.” Kuten edeltä on käynyt ilmi, käytännössä pronomini he on tässä tavallinen (kotiväki saattoi – he jäivät vilkuttamaan).
Aiempaa tiukkaa ohjetta – jonka moni saattaa vielä muistaa – käsiteltiin suomen kielen lautakunnassa vuonna 1992 ja se muutettiin vastaamaan paremmin todellista kielenkäyttöä (ks. Kielikello 1/1993). Samanlaisista tai samantapaisista olioista koostuvaa ryhmää tai muuta kokonaisuutta merkitsevään substantiiviin on siis mahdollista viitata monikkomuotoisella pronominilla, vaikka substantiivi on yksikkömuotoinen. Tässä tapauksessa sanan monikollinen merkitys voi vaikuttaa pronominin valintaan.
Esimerkit on poimittu internetistä.