Kielentutkija Jeongdo Kim kiinnostui Helsingin slangista tehdessään Suomessa väitöskirjaansa. Kun hän tutustui professori Heikki Paunoseen, ilmeni, että molempia kiinnostaisi tehdä Heikki ja Marjatta Paunosen laatimasta Stadin slangin suursanakirjasta sellainen käänteisversio, jossa hakusanoina olisivat slangisanojen sijaan yleiskielen sanat, joille esitettäisiin slangissa käytettäviä vastineita. Paunonen oli jo aloittanutkin tämäntyyppisen teoksen valmistelun, mutta urakka oli jäänyt kesken. Yhteistyö Kimin kanssa sai hankkeen käynnistymään toden teolla. Lopputuloksena on teos Nyt mä bonjaan. Suomi–stadi-sanakirja.
Tällainen teos on tarpeen, jotta on mahdollista saada yleiskäsitys siitä, millaisia slangi-ilmauksia on käytetty erilaisten asioiden nimeämiseen. Stadin slangin suursanakirjasta on vaikea löytää tietyn asian slanginimityksiä siksi, että slangissa on hyvin runsaasti äänteellistä variaatiota, minkä takia äännevariantit joutuvat suursanakirjan aakkosellisessa sanastossa kovin kauas toisistaan. Siten esimerkiksi ruotsin ’omenaa’ merkitsevästä sanasta äpple on saatu slangiin ensiksikin variantit eblu, eplari, epyli, äppeli ja äpyli; lisäksi on fikon-kielen kautta saatu variantit fibeli, fiblari ja fiblu.
Sanakirjan johdannossa selvitetään slangin kirjavan äännevariaation taustaa. Osaksi on kyse siitä, että tietyt ruotsin kielen äänteet ovat olleet suomenkielisille vaikeita. Siten esimerkiksi b ja g on korvattu monissa sanoissa p:llä ja k:lla, kuten tapauksessa gubbe > kuppe. Sananalkuisten konsonanttiyhtymienkin ääntämisessä on ollut vaikeuksia, mutta sitten niitä on alettu käyttää slangissa jopa enemmän kuin alkuperäisissä ruotsin sanoissa. Esimerkiksi Helsingin ruotsalaisen slangin tråkka ’myydä’ on ensin saanut äänneasun rokaa mutta myös sellaisia asuja kuin trokaa, trogaa, drokaa ja strokaa. On siis käynyt niin, että suomelle vanhastaan vieraita äänteitä ja äänneyhtymiä on alettu suosia slangin uusissa äännevarianteissa, joista monet ovat kompleksisempia kuin ruotsin alkuperäinen äänneasu.
Äänteellistä variaatiota ja sopimattomia sanoja
Slangisanaston äännevariaatio ja varianttien määrä on joskus hämmentävää, ja se näyttää paikoin hämmentäneen myös kirjan tekijöitä. Sivulla 19 mainitaan, että ruotsin ’ryyppyä’ tarkoittavan nubbe-sanan slangivariantteja on yhdeksän, ja esitetään variantit gnubbi, knubbi, knubi, knuppi, nubbi, nuppi, sknubbi ja sknuppi. Erilaisia muotoja esitetään siis itse asiassa kahdeksan, mutta ehkä siksi, ettei variantteja ole tässä kirjan luettelossa aakkostettu, nubbi on tullutkin mainituksi kirjan luettelossa kahdesti. Varianttien määrä on kuitenkin huomattavasti suurempi: sivulla 329 esitetään ryyppy-sanan yhteydessä vielä lisää variantteja, kuten knubbu, nubbu, knubu, snubbi, snubi ja snupi, ja myös ari-loppuisia on koko joukko: knubari, snubari jne. On lopulta vaikea tietää, mitkä kaikki useista kymmenistä varianteista perustuvat nubbe-sanaan, sillä esimerkiksi snabu voi hyvin olla myös kontaminaatio, jossa on aineksia sekä nubbe-pesyeestä että snadista, joka niin ikään kuuluu ryypyn ilmauksiin.
Äänteellisen variaation lisäksi tiettyä asiaa merkitsevien slangisanojen määrää kasvattaa se, että slangissa on muutamia niin sanottuja attraktiokeskuksia, joihin kuuluu runsaasti hyvin vaihtelevaa sanastoa. Esimerkiksi raha, poliisi, sukupuolet (tytöt, naiset, pojat, miehet) ja seksuaalisuus sekä alkoholi ja muut päihteet ovat aihepiirejä, joihin kuuluu sadoittain sanoja kuhunkin. Yleiskielisestä hakusanasta käsin tavoittaa kätevästi aihepiirin slangisanaston kirjon.
Teoksessa on itse slangisanaston lisäksi varsin laaja, lähes kolmikymmensivuinen johdanto. Siinä varoitellaan samasta asiasta, joka mainitaan jo alkusanoissakin: kirjassa on paljon sellaista, mikä ei ole poliittisesti tai muutenkaan korrektia kieltä. Tekijät puolustautuvat aiheellisesti sillä, että ovat toimineet sanakirjassa vain kirjureina, ja vetoavat myös sananlaskuun naturalia non sunt turpia eli luonnollinen ei ole häpeällistä. Varsin epäkorrektia sanastoa löytyykin esimerkiksi hakusanojen maalainen, prostituoitu, romani, ruotsalainen, tummaihoinen ja tyhmä yhteydestä.
Johdannossa käsitellään lyhyesti myös etymologiaa. Slangisanojen runsautta selittää osaltaan se, että sanastoa on saatu paitsi suomen omista lähtökohdista myös lainaamalla sekä ruotsista että venäjästä. Esimerkiksi talonmiehen nimityksinä on ensiksikin omaperäinen talkkari, toiseksi gosari, joka perustuu ruotsin sanaan gårdskarl, ja kolmanneksi dvornikka, joka perustuu venäjän sanaan dvornik. Vastaavasti sateenvarjon nimityksinä on ensiksikin kotoperäisiä, kuten satska, sattari ja tippatikku, toiseksi ruotsalaisperäisiä, kuten paraplyy, ja kolmanneksi venäläisperäinen sontsa monine äänne- ja johdinvariantteineen sontikasta ja tsontikasta sonskaan.
Kätevä opas slangista kiinnostuneelle
Kirjassa ovat mukana kaikki Stadin slangin suursanakirjan sanat, mutta niiden lisäksi myös muuta kuin slangisanastoa, eli karsimisenkin varaa olisi ollut. Ainakin tuntuu tarpeettomalta selittää, että virtuaalitodellisuus on ”slangissa” VR – tämä lyhennehän on suoraan englannista (virtual reality), ja lyhennettä käytetään aivan yleisesti muutenkin kuin slangissa. Pelkästään slangiin ei rajoitu myöskään se, että ihmisestä puhuttaessa käytetään usein hän-pronominin sijasta pronominia se, ja aivan tarpeettomalta tuntuu, että tämän lisäksi on vielä erillisenä hakusanana esitetty genetiivimuoto hänen, jolle annetaan slangivastineeksi sen eli laajasti puhekielessä ja murteissa käytettävä muoto.
Teoksen lopussa on nimistöä käsittelevä osuus, jossa on sekä paikannimien että henkilönnimien slangiversioita. Paikannimijakson laajimman luettelon aiheena ovat kadunnimet. Henkilönnimistä on ensin laaja etunimien slangiversioita sisältävä luettelo ja sitten tiettyjen henkilöiden slanginomaisten kutsumanimien luettelo, jossa on mukana nimiä 1800-luvulta alkaen, kuten Bobba eli Nikolai Bobrikov. Aivan viimeisenä on muiden erisnimien luettelo, joka on jaettu esimerkiksi sellaisiin aihepiireihin kuin alkoholilajikkeet, automerkit ja elintarvikebrändit.
Vaikka suomi–stadi-sanakirjassa on sama aineisto kuin Stadin slangin suursanakirjassa, sivumäärä on pienempi, sillä mukana ei ole sanojen käyttöesimerkkejä. Kyseessä on kätevä opas, jonka avulla pystyy löytämään paitsi kaikki suursanakirjassa esitetyt yleiskielen sanojen slangivastineet myös moniin eri aihepiireihin liittyviä slangi-ilmauksia, sillä hakusanojen joukossa on myös yläkäsitteitä kuten haukkumasanoja, loruja ja sanontoja. Teos on enemmän kuin pelkästään suursanakirjan hakemisto siksikin, että johdannossa on paljon kiinnostavaa taustoitusta.
Heikki Paunonen & Jeongdo Kim: Nyt mä bonjaan. Suomi–stadi-sanakirja. BoD – Books on Demand 2021.