Sanoja Eurooppa ja eurooppalainen käytetään teksteissä yhä useammin viittaamaan koko maanosan sijasta pelkästään Euroopan unioniin, eikä kirjoittajan tarkoitus aina selviä tekstiyhteydestä. Kannattaa harkita, milloin on hyvä ilmaista täsmällisesti, että kyse on nimenomaan Euroopan unionista. Silloin on selvintä puhua esimerkiksi eurooppalaisen puolustusyhteistyön tai kilpailukyvyn sijaan Euroopan unionin puolustusyhteistyöstä ja kilpailukyvystä.
Arkikäytössä asiaa auttaa selventämään myös lyhenne EU. On selvää, että EU-kansalaiskeskustelu käsittelee Euroopan unionia, mutta eurooppalaisen keskustelun rajoja on vaikeampi hahmottaa.
Joihinkin sanoihin voi liittää eurooppa-alun. Kun se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja ilman yhdysmerkkiä kiinni yhdyssanan jälkiosaan, sekin viittaa EU:hun. Tämä keino käy nykyistä selvemmäksi, jos EU:n perustuslain mukaiset eurooppalait tulevat direktiivien sijasta osaksi jokapäiväistä kielenkäyttöämme.